Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

4 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: joulukuu 2012

Harras harrastus

Torstaina 29. joulukuuta 2011

On aika koota tilastoja seurakunnan toiminnasta. Tarvitsemme mitattavia tietoja, kuten tilaisuuksien, ryhmien ja leirien lukumääriä ja osallistujamääriä. Muuten olemme sen varassa, mitä luulemme vuoden aikana tapahtuneen: onko toiminta lisääntynyt vai vähentynyt, ja miltä osin se on muuttunut. Haluamme järjestää sellaista toimintaa, johon ihmiset mielellään osallistuvat. On paljon, mikä säilytetään vuodesta toiseen. Joka vuosi aloitetaan myös jotain uutta, ja jotta uudelle olisi tilaa, täytyy jotain joskus lopettaakin.

Seurakunnalla on toimintaa. Monenlaista toimintaa. Seurakunta näkyy toimintansa kautta. Se on kuitenkin olemassa, vaikka ei olisi yhtään palkattua työntekijää, joka järjestää toimintaa ja ilmoittaa toiminnasta erilaisin viestein. Seurakunta olisi todella olemassa, vaikka sillä ei olisi "toimintaa"! Sillä niin kauan kuin on ihmisiä, jotka uskovat Kristukseen ja pitävät toisiinsa yhteyttä, on olemassa kristillinen seurakunta. Ensimmäiset kristityt tunnustivat, että Jeesus Kristus on Herra (Jumalan Poika), ja tämän tunnustuksen ympärille seurakunta edelleen muodostuu. Ei tarvita näkyvää toimintaa. Sellainen melko näkymätön toiminta kuin että kaksi ihmistä rukoilee yhdessä, joku rukoilee toisten puolesta tai joku auttaa avun tarvitsijaa, on seurakunnan toimintaa. Siitä ei ilmoiteta lehdissä, mutta jos näin tapahtuu, seurakunta on olemassa.

Tämän takia vuositilastojen äärellä mieleeni tulevat aina perhosharrastajat. Kerran perhosten keräilijää haastateltiin, ja hän toivoi sydämestään, että nuoret löytäisivät tämän mielenkiintoisen harrastuksen. Seurakunnan toiminnan ei pitäisi olla samassa mielessä harrastus. Ei pidä toivoa, kuten perhosharrastaja, että laji saisi lisää harrastajia. Pitää toivoa ja rukoilla, että Jumala kutsuisi seurakuntansa yhteyteen yhä uusia ihmisiä. Usko on tärkeintä, ei aktiivisuus. Kaikkien usko ei ole näkyvää sillä lailla, että he osallistuvat ja toimivat seurakunnassa. Usko ja seurakunta eivät ole harrastuksia. Ne ovat jotain, mikä on olemassa tilastoihin saatavista lukumääristä riippumatta. Ne ovat olemassa silloinkin, kun niitä ei voi mitata, nähdä eikä kuulla.

Pidän tilastoista. Niitä harrastan mielelläni.

Yksi kommentti

Joulun odotus

Maanantaina 19. joulukuuta 2011 | Riikka Hautakoski

Pienten päiväkerholaisten kanssa joulun odotus on jännää aikaa. Mietitään mitä toivotaan pukilta, kirjoitetaan pukille lahjatoivekirje ja sitten aletaan jännittyneinä odottaan sitä suurta päivää jouluaattoa. Monesti itse aikuisena meinaa unohtaa sen miten jännää ja pitkää on pienelle tuo odottaminen. Kumpa me aikuisetkin voisimme iloita odottamisesta ja kaikesta pienestä. Heittäytyä lapsenlailla tähän hetkeen, uskaltautua tekemään lumienkeleitä lumeen, iloita joulun odotuksesta.

Vaikka kerhossa puhummekin joulupukista ja jännittyneinä odotetaan joulua lasten kanssa, emme unohda sitä mitä ensimmäisenä jouluna tapahtui, Jeesus syntyi ja paimenet ja tietäjät kävivät katsomassa Jeesusta. Leikkien lomassa lapset pysähtyy kerhossa olevan seimen äärelle katselemaan ihan omaan tahtiin. Joskus joku pysähtyy siihen pitemmäksikin aikaa joskus vain vilasee ohimennen. Voi kun osaisi itsekin pysähtyä edes pieneksi hetkeksi kaiken joulun valmistelun keskellä. Itselläni on tämän adventin aikana soinut usein päässä Lumienkeleitä- laulu ja sitä on tullut useampia kertoja kuunneltuakin.

Kerran kun aamupiirissä juteltiin mitä kukin on toivonut pukilta, kun lapset oli kaikki vastanneet kysyi työpari myös minulta. Häkellyin ja mietin hetken, lopulta sanoin että toivon jonkun hyvän kirjan. Pieni hetki meni niin eräs pieni poika tuumas "toivo Hevisaurus-kirjaa", oli vaikeaa pitää pokkaa kun toinen sydämestään yritti auttaa minua, mutta ei ihan taida olla kirjamaku sama tuolla pienellä pojalla ja minulla. Mutta hän oli heti valmis auttamaan minua, kun en osannut itse päättää mitä kirjaa toivon.

Nyt ihan viimeisillä viikoilla on jännitys ja odottaminen tiivistynyt aika ylitsepääsemättömäksi. Varsinkin pienet koululaiset on väsyneitä syksyn uurastukseen ja jännitys ja odottaminen voi tuntua monesti ylivoimaiselta. Mutta vielä on jaksettava monta pitkää päivää odottaa.

Haluan toivottaa teille kaikille tuon allaolevan laulun säkeistön myötä oikein rauhallista ja siunattua joulun odotusta ja joulun aikaa.

"Aikaan kynttilöiden, kirkkaan adventin,

joulukuisten öiden, kuulen jostakin:

Hoosianna, meitä lapsia.

Hoosianna auta Jumala."

Ei kommentteja

Minä riitän - joulunakin.

Maanantaina 19. joulukuuta 2011 | Outi Korppinen

Jouluun liittyy paljon monenlaisia odotuksia ja paineita. Pitää olla oikeanlaista ruokaa, lahjoja, lunta, koristeltu ja mieluummin aito joulukuusi. Kauniisti katettua, hyvin siivottua, pölytöntä ja puhdasta. Kireäilmeiset ihmiset kiiruhtavat ruuhkissa kauppakeskuksiin, ärsyyntyvät jonoista ja radion joulurallatuksista. Ja kun joulu vihdoin koittaa, ollaan niin väsyneitä, että itku tulee kun piparit palavat uunissa ja glögi on liian kuumaa.

Myös joulun keskeiseen sanomaan liittyy odotuksia. Vanha testamentti on pullollaan ennustuksia, joissa profeetat ennustivat, että Daavidin sukuun syntyy suuri kuningas, joka hallitsee Israelia ja joka pelastaa kansan kurjuudesta ja lopettaa sodat kansojen keskellä. Että Jumala itse nostaa hallitsijan tästä suvusta. Jesajan kirjassa sanotaan näin:

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan.

Uudessa testamentissa kerrotaan kuinka Jumalan Poika syntyi jouluna vaatimattomassa eläinten suojassa ja nukkui ensimmäiset yönsä eläinten ruokakaukalossa. Elämänsä Jeesus eli tavallisen kansan keskellä ja vietti aikaansa jopa kaikkein halveksituimpien kanssa. Hän käveli suurimman osan matkoistaan ja jos ei kävellyt, otti ratsukseen aasin eikä hevosta, toisin kuin kuninkailla yleensä oli tapana. Pääsiäisenä Jeesus vangittiin syytettynä Jumalan pilkasta ja tapettiin kuin kuka tahansa rikollinen. Vastasiko Jeesus niitä odotuksia, joita hänelle oli asetettu?

Jeesus itse sanoo Ilmestyskirjassa, Raamatun viimeisillä lehdillä: "Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti." Pääsiäisaamun tyhjän haudan nähneet naiset ja tämän jälkeen Jeesuksen nähneet opetuslapset todistavat siitä, että jotakin suurta on tapahtunut.

Joulun sanoma ei ole se, että pitäisi ylittää itsensä, venyä enemmän kuin voi ja kerätä suorituspisteitä. Jumala syntyi keskelle tavallisten ihmisten elämää. Maria ja Joosef - kokemattomat vanhemmat, paimenet - yötöissä olevat raskaan työn raatajat ja vaatimaton eläinten suoja ovat jouluevankeliumin ytimessä. Näinkö siksi, että me saisimme taas tänäkin jouluna huokaista, että tämä riittää? Minun ei tarvitse olla itseäni suurempi, riittää että Jumala on.

Nuorisotyön puolesta haluan toivottaa sinulle, hyvä blogin lukija, siunattua ja levollista joulua!

 

Ei kommentteja

Joulun lahja

Tiistaina 13. joulukuuta 2011
Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |