Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

4 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: tammikuu 2012

Anna äänen soida!

Maanantaina 23. tammikuuta 2012 | Helena Lehtinen

Tammikuussa ajatukset siirtyvät jo kummasti kohti kevättä ja kesää. Toimintaa on mietittävä ja järjesteltävä kohti uusia vuodenaikoja, vaikka samanaikaisesti vielä luodaan näitä talven lumia ja heitellään sointupalloja ilmaan. Kuorojen harjoitukset käyvät kiivaana kohti pääsiäistä ja kesäteatteriakin viritellään toden teolla.

Tässä kaiken touhun keskellä sain onnekseni osallistua lauluyhtye KokoNaisen kanssa lauluyhtyekurssille kahden päivän ajan. Kouluttajana toimi lauluyhtye Rajattomista monille tutuksi tullut Soila Sariola. Kurssipaikkana oli Nurmijärven Klaukkalan Aitohelmi.

Viikonlopun anti oli erinomainen. Päivät olivat positiivisia ja innostavia eikä vähiten siksi, että viisi hyvin erilaista lauluyhtyettä oli koolla janoamassa uutta tuoreutta tekemiseensä ja saamassa palautetta laulamisestaan. Kurssilla tarjoutui mahdollisuus kuunnella muiden ryhmien laulamista, kommentoida sitä, saada ja antaa palautetta, peilata omaa tekemistään ja osaamistaan toisten laulajien kanssa. Äänenkäytölliset ja ryhmädynaamiset vapauttavat harjoitukset olivat täyteläisiä ja erittäin kokonaisvaltaisia. Evääksi meille jäi useampia asioita ja muutama todellinen helmi työkaluksi laulamiseemme. Niiden asioiden kimpussa nyt sitten ahkeroimme. Kiitos loistavalle Soila Sariolalle innostavasta, ammattitaitoisesta ja tuoreesta ohjauksesta

Merkittävää näin työntekijän silmin oli huomata tälläkin kurssilla seurakuntien merkitys kuorolauluharrastuksen kasvattajana. Kurssi ei ollut siis kirkon järjestämää koulutusta vaan kansalaisopiston toimintaa. Tästä huolimatta viidestä ryhmästä kolme oli tavalla tai toisella seurakunnan toiminnasta lähtöisin ja ohjelmistot koostuivat siten paljolti hengellisistä lauluista. Tämä on mielestäni erittäin merkittävää. Ilman seurakuntien ylläpitämää aktiivista ja monipuolista musiikkielämää laulamisen harrastamiseen olisi huomattavasti vähemmän mahdollisuuksia. Merkittävä etu on myös se, että seurakuntien kuorojen ja lauluryhmien vetäjät ovat palkattuja työntekijöitä. Tämä nimenomaan mahdollistaa näin laaja-alaisen ja samalla myös tasokkaan kuorotarjonnan, jota seurakunnat kautta Suomenmaan tarjoavat kaikille halukkaille. Vuoden 2010 tilaston mukaan seurakunnissa oli yhteensä yli 3000 musiikkiryhmää. Kirkon työntekijänä olen tästä ylpeä ja onnellinen.

Kurssilla puhuttiin paljon myös musiikin parantavasta voimasta, josta olen jo aiemmin tänne kirjoittanut. Musiikki ja ääni ovat meissä ihmisissä hyvin vahvasti. Se on lahjaksi annettu ja sitä on lupa käyttää monin eri tavoin. Musiikki ja ääni ovat luomakunnassa läsnä. Ääni on jotain alkukantaista. Se on meissä sisällä, se soi ja kuuluu vaikka et olisi kykenevä puhumaan tai kuulemaan. Äänet ja äänteet merkitsevät muutakin kuin ymmärretyksi tai väärin ymmärretyksi tulemista puhumisen muodossa. Omatuntokin soi, se suorastaan soimaa.

Kurssin aikana lauluyhtye iHMeTyS lauloi Pekka Simojoen laulun jonka kertosäkeessä on fraasi: "Tartu käteen Jumalan älä minkään anna estää, kuule kuinka sydämesi sykkii ja soi." Tämän fraasin myötä toivon, että etsit ja ihmettelet. Kokeile, et voi epäonnistua. Soi.

 

 

 

 

Yksi kommentti

Sana 3. sunnuntaille loppiaisesta

Lauantaina 21. tammikuuta 2012

Jeesus herättää uskon (Julkaistu Aamupostissa 22.1.2012)

Mark. 1:29–39   

Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.
    Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
    Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: "Kaikki etsivät sinua." Mutta Jeesus sanoi: "Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen." Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.

Tämän pyhän evankeliumitekstissä ollaan Jeesuksen opetuslasten Simonin ja Andreaksen kotona, jonne Jeesus ystävineen on pistäytynyt kylään. Jumala itse on saapunut vieraaksi. Hän on läsnä ja kohtaa meidät ihmiset sellaisina kuin olemme, ilman muotomenoja, aivan tavallisen elämän keskellä. Emme olekaan enää jokapäiväisyyden vankeja, emme ahdistusten, sairauden, huoliemme ja murheittemme  kanssa yksin, vaan Jumala tulee luoksemme. Jeesuksen persoonassa Hän saapuu kaikkein omimmalle alueellemme; meidän sydämemme kotiin. Meiltä ei edellytetä omia ponnistuksia, suorituksia eikä yrityksiä pyrkiä taivaisiin, vaan Jumala tulee alas arkisen elämän keskelle, meidän luoksemme. Kun Jeesus tulee kylään, alkaa tapahtua mielenkiintoisia asioita. Elämänusko ja elämänilo nostavat päätään, lähtevät liikkeelle ja muuttuvat rakkauden teoiksi.

Kyläreissullaan Jeesus kohtaa Simonin anopin, joka on sairaana. Jeesus saapuu hänen luokseen, ojentaa kätensä ja auttaa ylös. Vapahtajan kohtaaminen parantaa. Sairauden keskelle, ihmisen monien ongelmien pelkojen ja puutteiden keskelle, saapuu  Kristus, joka parantaa ja lohduttaa. Jeesus ojentaa heikolle kätensä ja antaa rohkeuden lähteä liikkeelle. Kristuksen viesti on, että Hän auttaa eteenpäin juuri silloin, kun omat voimat eivät riitä. Hän tuo elämän vaikeuksien keskelle toivon ja vapauden ilosanoman. Jeesus saapuu rinnallemme, jos joudumme kulkemaan ahdistuksen, sairauden ja kuoleman keskellä.  Sairaana oleva saa kokea, että häntä kuullaan ja ymmärretään; hänen tilanteensa otetaan vakavasti. Jumala tulee ihmisen luokse ja vierelle, ilman vaatimuksia, mukanaan armo ja anteeksianto.

Yksi kommentti

Sateenkaariliitto

Lauantaina 14. tammikuuta 2012

(Julkaistu Aamupostin Sana sunnuntaiksi-palstalla 8.1.-12)

Maailman ensimmäisestä sateenkaariliitosta kerrotaan ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Se ei olekaan sellainen liitto, mikä helposti tulee ensimmäisenä sanasta mieleen. Se on liitto, jonka itse Jumala tekee kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa. Jumala lupaa, että tuo liitto kestää kaikkiin tuleviin sukupolviin asti. Jumalan ja maan välisestä liitosta merkiksi Jumala asettaa sateenkaaren pilviin.

Sateenkaarta on kiehtovaa katsella. Sitä tähyilee silloin, kun yhtä aikaa sataa ja paistaa aurinko, mutta läheskään aina kaarta ei näy. Se ilmestyy näkyviin, kun ilmestyy. Auringonvalo taittuu ja heijastuu vesipisaroista hajoten väreiksi, katselijan iloksi, mutta täysin ilman ihmisen mahdollisuutta vaikuttaa sateenkaaren näkemiseen.

Kun Jumala Raamatussa puhuu liitostaan elävien olentojen kanssa ja tuon liiton merkistä, hän sanoo: "Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä, muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa." Sateenkaaren näkyessä Jumala muistaa solmimaansa liittoa! Jumala muistaa liittyneensä ja liittyvänsä niiden elämään, jotka elävät maan päällä. On kai siis myös ihmisen syytä pitää sateenkaarta muistutuksena Jumalan uskollisuudesta. Liiton muistaminen vahvistaa sitoutumista liittoon. Kun tulee mieleen, että "minä olen liitossa Jumalan kanssa", niin mieleen tulee myös: "Jumala on pysynyt uskollisena, ja niin haluan minäkin pysyä liittoon uskollisesti sitoutuneena".

Liitto, josta sateenkaari muistuttaa, koskee kaikkea elävää maan päällä. Siihen sisältyy Luojan lupaus, ettei hän enää koskaan anna tulla sellaista tuhotulvaa, josta Nooa arkkeineen pelastui mutta joka hukutti kaiken muun. Luoja ei välitä vain ihmisestä, vaan koko luomakunnasta. Sateenkaari kaartuu yli kaiken: ihmisten, eläinten, metsien, peltojen, vesien. Se muistuttaa Jumalan valtavasta lupauksesta ja antaa toivon myös sukupolville, joita ympäristön tila ja kysymys sen tulevaisuudesta ahdistavat.

Jumala sanoo: "Kaari näkyy pilvissä, ja kun minä sen näen, muistan ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaikkien maan päällä elävien kanssa."

2 kommenttia

Matkaevästä uuteen vuoteen

Keskiviikkona 4. tammikuuta 2012

Loppiaisena pääsemme jälleen seuramaan idän tietäjien matkaa, kuinka nuo pelottomat veikot kameleineen kulkivat rohkeasti omia polkujaan kuningas Herodesta uhmaten. Lieneeköhän ollut niin, että tietäjätkin olivat saaneet matkaevääkseen jouluevankeliumin enkelin lausumat sanat: "Älkää pelätkö"

Raamatun tutkijat ovat kuulemma laskeneet, että sanat "älkää pelätkö" toistuvat Raamatussa 365 kertaa. Yhden kerran jokaista vuoden päivää kohden.

Ikiaikainen viesti on yhä vahva. Älkää pelätkö yhtenäkään päivänä, sillä teille on syntynyt Vapahtaja; Jumala syntyi ihmiseksi meidän keskellemme. Se on meille merkkinä siitä, että Kristus haluaa olla läsnä meidän elämässämme, johdattaa kulkuamme ja olla meidän kanssamme vuoden jokaisena päivänä. Siksi meillä ei ole mitään syytä pelätä.
Jumalan viesti ihmiselle on rohkaiseva. Älkää pelätkö elää. Olkaa rohkeita ja uskaltakaa peloista huolimatta lähestyä toisianne, katsella ympärillenne ja etsiä elämästä positiivisia asioita. Älkää etsikö pelon aiheita, vaan keskittykää siihen, mikä on hyvää ja arvokasta. Juuri pelko kaventaa elämää ja syntyy kierre, joka ruokkii itse itseään. Siksi Raamattu toistaa Jumalan rohkaisun sanoja
meille yhä uudestaan ja uudestaan.

Älkää pelätkö toisianne, älkää sulkeko ovianne vierailta ja muukalaisilta, vaan ottakaa heidät vastaan. Silloin ennakkoluulot ja pelot häipyvät ja vieraanvaraisuus ja ystävyys syntyvät. Uskaltakaa lähestyä ihmisiä ja uskaltakaa päästää heidät lähemmäs. Älkää pelätkö puolustaa elämää ja luomakuntaa. Tukekaa niitä, joita kohdellaan huonosti ja niitä, jotka eivät osaa pitää puoliaan.

Tänäkin vuonna voimme luottaa siihen, että silloinkin kun pelkäämme, saamme luottaa Jumalan olevan meitä rohkaisemassa. Hän ei meitä jätä. Kun emme pelkää, näemme paremmin tien, jonka Jumala on kuljettavaksemme antanut.

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |