Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

Yksi kirjoitus

Kirjoitukset ajalta: helmikuu 2012

Muista minua

Maanantaina 27. helmikuuta 2012

REMINISCERE -MUISTA MINUA

Tyttäreni kysyi minulta juuri, mikä on lempikukkani. Vastasin, että ehdoton suosikkini on aina ollut lemmikki, vaikka se ei sesonkikukka näin talvisaikaan olekaan. Mutta toisaalta, kun tarkemmin asiaa ryhdyin ajattelemaan, lemmikki onkin vertauskuvana mitä ajankohtaisin kukka juuri nyt. Paastonaikana liturgiset värit ovat lemmikin värit; sininen ja violetti. Tulevan 2. paastonajan sunnuntain latinankielinen nimi on reminiscere, joka suomeksi tarkoittaa muista minua. Ja kuinka ollakaan, kotoisen lemmikkimme kansainvälinen nimi on monissa kielissä "Älä unohda minua" (esimerkiksi förgätmigej (ruotsiksi), forget me not (englanniksi) ja vergeet mij niet (hollanniksi), el nomeolvides (espanjaksi).

Vaatimattomuudessaan kauniin hennolle kasville on annettu monessa kielessä vahvan puhutteleva nimi. Tarkemmin ajateltuna nimi sisältää elämän syvän totuuden ja perustoiveen. Luonto, luomakunta, jokainen meistä haluaa, että olisi joku joka meitä muistaisi. Kukapa haluaisi tulla unohdetuksi.

Niin kauan kuin meidät muistetaan, emme ole yksin, niin kauan kuin joku muistaa meitä olemme olemassa, vaikka olisimmekin poissa. Kuolemakaan ei erota meitä läheisistämme silloin kun muistot elävät.

Kirkkovuosi ei turhaan meitä kehota muistamaan. Ei tarvitse olla kovinkaan harjaantunut empiirinen havainnoitsija, kun huomaa mitä muistamisen laiminlyöminen saa aikaan. Luonnon unohtaminen tuo mukanaan saastetta, synkkyyttä ja surua, lähimmäisen unohduksesta seuraa yksinäisyyttä ja ylimielisyyttä, Jumalan unhoittaminen aiheuttaa pelkoa ja pimeyttä. Synniksikin tuota piittaamattomuutta aiheellisesti sanotaan.

Oikeastaan muista minua –toive on rukous, se on ihmisen pyyntö Jumalalle, että Hän ei hylkäisi meitä. Varmasti on myös niin, että Jumalalla on sama toive meidän ihmisten suhteen, ettemme unohtaisi Häntä ja kaikkea sitä hyvää mitä meillä on.

Muistamisessa on sekin hyvä puoli, ettei se maksa juuri mitään, aikaakaan se ei liiemmin vaadi, eikä se rasita. Mutta se antaa paljon enemmän kuin ottaa.

Osaatkos sen paremmin sanoa kuin Kärjen Topi laulutekstissään Muista minua:

Sinä muista minua silloin, kun on valkea suvinen yö / muista minua silloin, sade syksyinen ruutuun kun lyö.

Muista minua silloin, sinun huulillas nauru kun soi / muista minua silloin, kun et murheille hymyillä voi.

Silloin en ole yksin /silloin taas oisin onnellinen

Muista minua silloin/ muuta pyydä mä sinulta en

 

Yksi kommentti

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |