Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

4 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: huhtikuu 2012

Äärimmäisen äärellä

Sunnuntaina 29. huhtikuuta 2012

Nopea poiminta uutisvirrasta osoittaa, että elämä ympärillämme on kovin äärimmäistä.

 ”Kansainvälinen yhteisö on äärimmäisen huolissaan Sudanin tilanteesta”

Presidentti Niinistön mukaan perhesurmia on äärimmäisen vaikea käsittää”

Vankisairaalan ylilääkäri Lauerma sanoo Varkauden tapauksen olleen äärimmäisen harvinainen”

”Jääkiekkovalmentaja Jalosen mukaan taistelu pelipaikoista on äärimmäisen tiukkaa. ”

 Moni asia kuuluu siis olevan nyt äärimmäinen.

Kun toimittajat, poliitikot tai muuten vaan sanottavaansa tärkeänä pitävät henkilöt puhuvat, on kovin muodikasta sanoa, että käsillä oleva asia on äärimmäisen mielenkiintoinen, äärimmäisen tärkeä, äärimmäisen haastava tai muuten vaan jotakin äärimmäistä.

Nyky-suomen sanakirja selittää, että äärimmäinen on mm. uloin, etäisin, perimmäisin, mahdollisimman suuri. Tieteissarjassa sanapari ”final frontier” on suomennettu: ”käymättömistä korpimaista vihoviimeinen”.

Kertoneeko ajastamme jotakin se, että muotiadjektiiviksi valikoituu keskimääräisestä kauimmas ulottuva, viimeisellä rajalla oleva. Enää ei kohtuullisuus maistu miltään vaan sanojen ja valitettavasti yhä useammin myös tekojen oltava äärimmäisiä, jotta toivottu julkisuusvaikutus saadaan aikaan.

Äärimmäisyys-sana tehokeinona jää kuitenkin auttamattomasti puolitiehen, sillä sehän on vasta alku äärettömyydelle, jolla ei ole loppua. Muistan kirjallisuuden professori Tarmo Kunnaksen joskus sanoneen että, “jos ihmisyhteisöllä ei ole käsitystä äärettömyydestä, jonka paras vertauskuva on Jumala, siltä puuttuu jotain oleellista”. Kunnas tarkoittaa elämänarvoihin sisäistynyttä pyhyyttä; tunne-elämän syvyyttä, jossa kunnioitetaan perinteitä, halutaan ponnistella kohti parempaa ja johon kuuluu kokemus liittymisestä itseään suurempaan.

Huoli siitä, että ihmisten kosketus äärettömyyden ja pyhyyden todellisuuteen häviää, ei ole turha. Jos omaa itseä suuremmille arvoille ei anneta sijaa, niin silloin moni ihmistä suojaava rakenne murtuu. Kun perhe, suku, yhteisö tai usko menettää merkityksensä on vaarana menettää suhteellisuuden taju, kuvitella itsensä ja voimansa suuremmiksi kuin ne todellisuudessa ovat.Oma rajallisuus unohtuu.

Seurakunnan yhtenä tehtävänä on kertoa ihmisille, että kaikki näkyvä ja näennäinen ei ole koko totuus ihmisen elämästä; me tarvitsemme pyhyyden tuntoa, ihanteiden tajua ja ymmärrystä ihmisenä olemisen perusteista. Toista ihmistä varten oleminen ja lähimmäisestä välittäminen viestivät elämänarvoihin sisäistynyttä pyhyyttä. Äärimmilleen viedyn yksilöllisyydenkin keskellä tarvitaan läheisiä ihmisiä, perhe, koti, yhteisö ja seurakunta, jotta voi kuulua ja tulla kuulluksi. Päästä äärimmäisyyksien sijasta äärettömyydestä osalliseksi.

Yksi kommentti

Oman onnensa varassa?

Maanantaina 16. huhtikuuta 2012 | Jarno Hellström

Viimeisen vuoden aikana on Suomessa tapahtunut seitsemän perhesurmaa. Ryhtymättä vertailemaan erilaisten tragedioiden koskettavuutta uskon näiden tapahtumien järkyttävän ja koskettavan meitä aivan erityisellä tavalla. Jo tuo sana "perhesurma" pitää sisällään niin suuren ristiriidan, että jo sen kirjoittaminen tuntuu ahdistavalta.

Poliisin näkökulmasta kyse ei enää ole sattumasta, puhutaan ilmiöstä ja mallioppimisesta. Yhteinen piirre tapahtumissa näyttää olevan se, että ne liittyvät perhe-elämän ja parisuhteen vaikeuksiin ja vastoinkäymisiin, mutta mm. sosiaalisiin tekijöihin, varallisuuteen, ikään ja sukupuoleen liittyviin tekijöihin ei ole enää syytä vedota tai mennä niiden taakse.

Leo Tolstoi kirjoittaa kirjassaan Anna Karenina lauseen, joka näitä tapahtumia miettiessä nousee mieleen: "Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan." Onneton perhe on onneton omalla tavallaan. Omalla tavallaan.

Tulee mieleen kysymys, että olivatko he omillaan, oman onnensa varassa - ja lopulta oman onnettomuutensa varassa? Eikö kukaan nähnyt pahaa oloa, eikö kukaan ollut huolissaan, eikö kukaan todellakaan tajunnut?

Näistä kysymyksistä, saati itse tapahtumista, ei saa masentua eikä syyllistyä, vaan niiden pitää herättää meissä halu vastuun ottamiseen. Vastuun ottamiseen niin omasta itsestämme, kuin toisista ihmisistä - ja sitä vastuuta voi kantaa avaamalla suunsa. Pyytämällä apua silloin kun ei jaksa tai pysty omin voimin, hakemalla tukea perhe-elämän ongelmiin - liittyvät ne sitten lapsiin tai parisuhteeseen - tai pysähtymällä ja kysymällä naapurilta, työtoverilta, ojaan kaatuneelta, rengasrikon kokeneelta, huolestuneen näköiseltä, itkuiselta, heikolta tai joskus jopa peilin edessä itseltään kysymyksen, jonka Jeesus aikoinaan esitti sokealle miehelle: "Mitä sinä haluat minun tekevän sinulle?" Tai vähän lyhyemmin, kuinka voin auttaa?

Jos näitä järjettömiä tekoja voi pitää lukuisten onnettomien yhteensattumien summana, niin ehkä niiden estäminenkin on onnellisten yhteensattumien summa. Harva asia elämässä tuntuu niin hyvältä, kuin saada tukea ja apua hädän hetkellä - ja kääntäen tunne siitä, ettei kukaan näe, välitä tai halua auttaa on elämän ahdistavimpia kokemuksia.

Hyvässä ihmissuhteessa jaetaan surut ja tuplataan ilot. Kenen surun voisit tänään jakaa, kenen ilon voisit tuplata? Sitä tämä maa ja kansa tarvitsee, parempia ihmissuhteita. Juuri nyt, enemmän kuin koskaan.

Ei kommentteja

Pääsiäisen vietto

Lauantaina 7. huhtikuuta 2012

Ruotsalainen kukkakauppaketju julkaisi joitakin viikkoja sitten mainoksen, jossa pääsiäistä kerrottiin vietettävän kevään kunniaksi.  Monet asiakkaat reagoivat ja muistuttivat, että pääsiäinen on kristillinen ja juutalainen juhla, jonka sisältö on hengellinen. Liikeketjun sivuille ilmestyi pahoittelu: "Epäonnistunut ja väärä sanamuoto on valitettavasti päässyt laadunvalvontamme ohi. Pyydämme syvästi anteeksi, ja tietysti mekin olemme sitä mieltä, että pääsiäistä edelleen vietetään myös uskonnollisista syistä."

Pahoittelu oli aiheellinen. Kaikki asiakkaat eivät silti olleet täysin tyytyväisiä. Joku huomautti, että pääsiäistä vietetään nimenomaan uskonnollisista syistä, ja muut ihmiset vain nauttivat vapaapäivistä. Moni kuitenkin kiitti oikaisusta ja pahoittelusta.

Viettäköön jokainen tätä keväistä hengähdystaukoa niin kuin haluaa. Itse en kuitenkaan halua päästää mitään hukkaan, enkä sen takia pitäisi vain vapaapäiviä (no, ei niitä yleensä pääsiäisenä olekaan). Mielestäni menee paljon hukkaan, jos jättää pääsiäisen viettämättä.

Pääsiäistä hengellisessä mielessä voi viettää monella tavalla. On sitten kotona tai matkoilla, on helppo jokaisena päivänä lukea Raamatusta tai vaikka netistä pääsiäisen tapahtumia, rukoilla ja kuunnella pääsiäismusiikkia tai laulaa itse. Tämän voi tehdä yksin tai yhdessä. Radiosta, TV:stä tai vaikka Mobiilikirkosta voi seurata hartauksia.

Itse saisin pääsiäisestä eniten irti, jos tuhkakeskiviikosta alkaen kävisin joka pyhä kirkossa, ja hiljaisella viikolla joka päivä. Paastonajan ja pääsiäisen jumalanpalvelukset koskettavat syvästi, minkä taas koin niissä tilaisuuksissa, joissa olin mukana. Meidän seurakunnassamme tasokas musiikki ja draama vielä syventävät hengellistä kokemusta. Nyt on myöhäistä ryhtyä sataprosenttisen aktiiviseksi tämän vuoden osalta, mutta kyllä se tekisi hyvää. Jospa ensi vuonna?

Pääsiäisaika ei muuten kirkkovuodessa lopu pääsiäismaanantaihin, vaan jatkuu helluntaihin asti. Pääsiäisviikko on vasta pääsiäisen jälkeinen viikko, ja myös silloin on ollut tapana pitää jumalanpalveluksia joka päivä. Niin suuri juhla pääsiäinen on. Olisipa muuten hienoa, jos sitä vietettäisiin kirkossa päivittäin kahden viikon ajan!

Kuva: ChristianPhotos.Net - Free High Resolution Photos for Christian Publications

3 kommenttia

Pääsiäinen ruokapöydässä

Keskiviikkona 4. huhtikuuta 2012 | Outi Korppinen

Nuorisotyössä pääsee usein leirikeskuksiin valmiiseen ruokapöytään syömään. Leirillä ruokailut rytmittävät päivää, ruokapöytään kun istutaan parhaimmillaan viisi kertaa päivässä. Rippikoulussa kuulee nuorten kyselevän, miksi syödään näin usein, mutta kun sitten siirrytään mukaan nuorten toimintaan ja isoskoulutukseen, on ruokarytmiin jo totuttu ja sitä jopa odotetaan, että leireillä syödään jatkuvasti. Myös työntekijänä leirielämän ruokailuita osaa arvostaa. Minun ei itse tarvitse nähdä vaivaa ruuan hankkimiseen ja valmistamiseen, ja voin olla varma, että ruoka on lähes aina maittavaa, monipuolista ja sitä on riittävästi. Ja usein viimeisen leiripäivän ruokapöytäkeskustelussa harmitellaan sitä, että kotona odottaa tyhjä jääkaappi ja seuraavana aamuna aamiainen täytyy valmistaa itse.

Nuorille on tärkeää myös opettaa ruuan arvostamista. Kiitoslaulut ennen ja jälkeen ruokailuiden ovat tärkeitä. Eräs kollega on kerran sanonut, että jos rippikoulussa nuori oppii toimimaan ruokapöydässä hyvin, hän on oppinut jo paljon elämästä yleensä. Nimittäin silloin ruokapöydässä on läsnä kiitollisuus Jumalalle, lähimmäisen kunnioitus, ja myös itsensä arvostaminen.

Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla, ja myös siihen liittyy monenlaisia aterioita. Evankeliumeissa pääsiäisen sanoma välittyy monessa ruokapöydässä. Jeesus asettaa ehtoollisen ollessaan viimeistä kertaa yhdessä koolla aterialla opetuslastensa kanssa ennen kuolemaansa. Jeesuksen kuoleman jälkeen opetuslapset ovat ahdistuneita ja hukassa, mutta hyvän voitto alkaa todella kirkastua heille aterioiden yhteydessä. Emmauksen tien kulkijat kutsuivat vieraan luokseen aterialle ja kun vieras sitten aterioi heidän kanssaan, kiitti Jumalaa ja mursi leipää, opetuslapset tunnistivat vieraan ylösnousseeksi Jeesukseksi. Jeesus myös ilmestyy opetuslapsille suljettujen ovien taakse, jossa oletettavasti opetuslapset ovat juuri aterioineet, koska Jeesus pyytää heiltä syötävää ja he tarjoavat hänelle paistettua kalaa. Myös Tiberiaanjärvellä Jeesus ilmestyy kalastamassa oleville opetuslapsilleen, jotka eivät Jeesusta heti tunnista. Jeesus kysyy heiltä: "Onko teillä mitään syötävää?" ja kun ruokaa ei ole, Jeesus antaa ohjeen heittää verkot veneen oikealle puolelle. Kun sieltä nousee mahtava kalasaalis, opetuslapset tunnistavat Jeesuksen Jeesukseksi ja he aterioivat yhdessä rannalla nuotion ääressä.

Ruoka ei ole kaikille itsestäänselvyys. Jumala haluaa ruokkia meitä, niin ruumistamme kuin henkeämmekin. Ja jotta ihminen voi iloita pääsiäisen hengellisestä sanomasta, tarvitsee hänen saada myös ruumiilleen riittävästi ravintoa. Kun tänä pääsiäisenä istut ruokapöydässä aterialla perheesi tai ystäviesi kanssa, toivon että voit olla siitä hetkestä kiitollinen Jumalalle, rukoilla niiden puolesta, joilla ruokaa ei ole riittävästi ja muistaa myös pääsiäisen tärkeimmän viestin: Niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:16)

Siunattua pääsiäistä!

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |