Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

2 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: joulukuu 2013

Jouluna mukavuusalueella

Keskiviikkona 19. joulukuuta 2012 | Virpi Koivisto

Monissa elämäntaidon oppaissa puhutaan hakeutumisesta epämukavuusalueelle. Minun mukavuusalueeni on istua sinfoniakonsertissa tai oopperassa, parhaimmillaan vähintään kolme tuntia putkeen ja pari kertaa viikossa. Epämukavuusaluetta taas olisi käydä jääkiekko-ottelussa tai katsoa sitä televisiosta. Arvaan että aika monella asia on juuri toisin päin.

Joulun kohdalla on vähän samoin. Osalle meistä se on vapaata ja lomaa, osalle täynnä työtä. Me papit väsymme vastaamaan kysymykseen: "Oletko jouluna työssä". Kysymykseen on sama vastaus myös monilla kanttoreilla ja suntioilla. Seurakunnan työntekijöille joulua edeltävä aika taitaa olla yksi vuoden työntäyteisimpiä jaksoja. Vastaanottojen jonot ovat pitkiä ja toimistopöytien laskupinot korkeita. Tämän joulun alla ovat kiusana lisäksi olleet sitkeät flunssat ja vilustumiset kesken kiireisimmän työrupeaman. Omien töiden lisäksi on saatu tehdä toistenkin töitä.

Työ käy raskaaksi jos sitä joutuu koko ajan tekemään omalla epämukavuusalueellaan. Jos taas aina pysyttelee vain siinä mikä on itselle mukavinta ja helpointa, ei ehkä opi uutta ja saattaa menettää paljon. Jonkinlainen tasapaino näiden kahden välillä on tavoiteltavaa.

Elämä itse vie meitä väkisin epämukavuusalueille, joille emme haluaisi mennä. Niin tapahtui meille hyvinkääläisille viime keväänä tai niin on voinut käydä monille meistä omassa elämässä joko sairauden tai menetysten vuoksi. Matka uuteen tasapainoon ei välttämättä ole helppo ja pettymykset jättävät jälkensä. Niin myös ilot ja onnistumiset jättävät omat jälkensä nekin.

Työssä viihtyy parhaiten silloin, kun saa itse olla vaikuttamassa oman työnsä sisältöön. Viihtyvyys paranee vielä, jos tulee kuulluksi ja saa palautetta. Tässähän taitaa olla myös joulun ja juhlan sisältö: omat jouluvalmistelut ovat tuota sisältöön vaikuttamista ja lahjan antaminen ja saaminen on yksi palautteen muoto. Yhdessäolo läheisten kanssa voi parhaimmillaan olla kokemus kuulluksi tulemisesta.

Toivottavasti jokaisella on mahdollisuus päästä joulun aikana hetkeksi omalle mukavuusalueelleen, hengähtää vähän ja viettää itselle sopiva, tarpeeksi mukava joulu läheisten kanssa. Jos omalla mukavuusalueella on saanut tarpeeksi viipyä, kenties sieltä uskaltaa vaikka lätkämatsiinkin. Olisiko siinä ainesta uuden vuoden lupaukseksi?

Hyvää, rauhallista joulua ja siunausta vuodelle 2013.

Yksi kommentti

Oivallista joulua!

Lauantaina 15. joulukuuta 2012

Joulun sanoma on taas keskellämme yhtä tuttuna ja muuttumattomana kuin ennenkin, mutta samalla kertaa selittämättömällä tavalla yhtä uutena ja raikkaana kuin se ensimmäinen joulu, josta jouluevankeliumi kertoo.

Mikä jouluevankeliumista oikein tekee samanaikaisesti tutun ja aina yllättävän? Ehkäpä salaisuus voisi olla siinä, että toisaalta jouluevankeliumi kuvaa realistisen arkisesti, kuinka Jumala tulee meidän keskellemme kesken kiireen ja arjen. Toisaalta Jumala kutsuu meitä katsomaan maailmaamme uudesta näkökulmasta, tutkimaan onko kaikki aina todellakin sitä miltä näyttää. Joulun ihme herättää kysymään: miksi pienestä voi tulla suurta ja miten meidän mielestämme vähäiseltä näyttävä tapahtuma voikin äkkiä kätkeä sisäänsä mittaamattomia ulottuvuuksia?

Ensimmäisen joulun tiimoilla ei ole juhlaa eikä loistoa vaan pikemminkin kuusen ympärillä pyöri aivan tavallisia, verouudistuksen paineen alla olevia virkamiehiä ja byrokraatteja sekä arvatenkin kiukkuisia verovelvollisia. Jeesuksen vanhemmatkin olivat kiireisiä oman veroilmoituksensa kanssa. Lieneekö sattumaa, että talviuniltaan herätetyn verokarhun kanssa painiminen on asetettu Jumalan toiminnan alkamisen taustaksi. Tuskinpa vain. Jouluna tuohon tuikitavalliseen arkitodellisuuteen syntyy Vapahtaja kertoakseen; älkää pelätkö, ei tässä ole kaikki, on olemassa paljon suurempaa ja paljon enemmän. Vain sen ymmärtämisestä alkaa avautua Jumalan todellisuus, armon ja rakkauden valtakunta. Oivaltamisessa piilee joulun salaisuus.

Maria ja Joosef lähtevät sieltä missä asuvat palatakseen synnyinpaikkaansa ja sukunsa kaupunkiin. Ja näin on vielä tänäkin päivänä. Jouluna palataan juurille, omien sukulaisten ja lapsuuden muistojen äärelle. Perimmäisten arvojen ääreen mennään suurella tohinalla matkustamalla mummolaan. Tai sitten sinne matkataan rauhassa, yksin, palaamalla muistoihin, takaisin aikaan, joka on ollut ja joka ei enää koskaan palaa. Joulu on tulvillaan muistoja ja tunteita, myös niiden läheisten läsnäolon kaipuuta, joita ei enää meillä ole.

Jouluna tunnistamme sen mitä olemme ja mistä tulemme. Oman matkalaisuutemme ja muukalaisuutemme todellisuuden kohtaaminen kuuluu jouluun. Silloin ymmärrämme paremmin, että joulun salaisuus paljastaa meille jotakin itsestämme ja omista tunteistamme. Se vie meidät alkuun, palauttaa olennaiseen ja johdattaa uuteen. Ja jos ihan oikeasti otamme jouluista aikaa vaikkapa vain vaaksan verran ja mietimme mikä on elämässä tärkeää ja luovuttamatonta niin pääsemme huomaamatta ainakin virstan verran lähemmäs Jumalan valtakunnan todellisuutta.

 

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |