Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

3 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: toukokuu 2013

Kirkosta eronneiden hautajaiset

Sunnuntaina 26. toukokuuta 2013

On tavallista, että hautaan siunattava vainaja on eronnut kirkosta. Papin velvollisuus on silloin varmistaa omaisilta, että kristillinen hautaan siunaaminen ei ole ollut vainajan oman tahdon vastaista.

Yksittäinen kirkosta eronneen hautaan siunaaminen ei ole ongelma. Elämäntarinat ovat monenlaisia. Kirkosta eronnut ei välttämättä ole edes ollut kirkkoa eikä uskoa vastaan. Monesti ei tunnu lainkaan teeskentelyltä rukoilla ja lukea Raamattua kirkosta eronneen vainajan arkun äärellä.

Kirkosta eronneiden kristillisten hautajaisten määrän kasvu on kuitenkin ongelma. Kun kirkosta eronneiden määrä kasvaa jatkuvasti, kasvaa myös heidän hautajaistensa määrä. Hyvin harva edelleenkään haluaa tai keksii vaihtoehtoa luterilaiselle hautajaistilaisuudelle. Samaan aikaan seurakuntien työvoima- ja toimitilaresurssit vähenevät. Yhtälön lopputulos tulee ennen pitkää olemaan, että kuolleiden siunaaminen alkaa vielä resursseja elävien parissa tehtävältä työltä. Hautaustoimitukset sitovat pappeja, kanttoreita ja suntioita töihin. Kun heidän määränsä vähenee, on pakko vähentää muuta toimintaa, jotta kaikki hautajaiset saadaan toimitetuksi.

Kaikki toiminta ei tietenkään vaadi paikalle pappia eikä kanttoria. On muita työntekijöitä ja on vapaaehtoisia. Mutta ellei kristillisten hautajaisten rinnalle kehitetä ei-uskonnollisia vaihtoehtoja, on varmaa, että hautajaiset tulevat viemään yhä suuremman osan pappien ja kanttorien työviikosta.

Tämän takia pyydän vapaa-ajattelijoita, ateisteja, uskonnottomia ja muuten vain kirkosta eronneita ryhtymään työhön ja tuomaan saataville vaihtoehtoja  ev.-lut. hautajaisille. En halua eläkkeelle jäädessäni olla tilanteessa, jossa papit viettävät kaiken aikansa siunauskappelissa. On niin paljon muutakin tärkeää tehtävää.

Yksi kommentti

Vuosipäivä 26.5.

Perjantaina 24. toukokuuta 2013

Olen yllättynyt, miten voimakkaan tunteen minussa aiheuttaa Hyvinkään ampumistapauksen vuosipäivä. En ollut silloin paikalla, en tuntenut ampumisen uhreja enkä tekijää.

Kuitenkin tapahtuma palaa nyt toistuvasti mieleeni. Onhan sitä puheissa ja kirjoituksissa sivuttu, mutta pelkästään päivämäärän 26.5. lähestyminen tuntuu nostavan tunteita pintaan. Ne ovat enemmän tuntemuksia kehossa kuin tunteita, joita pystyisin nimeämään. Ehkä surua, neuvottomuutta, myötätuntoa. Ehkä, mutta aivan varmasti tunnen rintakehän alueella jonkinlaista levottomuutta ajatellessani, mitä vuosi sitten tapahtui. Näen mielessäni, mitä sinä yönä tapahtui, vaikka en edes ollut siellä. Se risteys tulee kuitenkin mieleeni toistuvasti ja ihmiset, liike, äänet, valot.

Vuosipäivä aiheuttaa näin voimakkaita tunteita minussa, joka vain asun tässä kaupungissa. Neljänä päivänä heti ampumisen jälkeen tein työtä, joka suoraan liittyi tapahtumaan. Vain neljänä päivänä, enkä edes kovin paljon. Ja silti palaan nyt ajatuksissani ja tunteissani vuoden takaiseen.

En pysty kuvittelemaankaan, millaista on heillä, jotka menettivät rakkaansa tai haavoittuivat vakavasti. En tiedä, mitä muille tapahtumasta osallisille kuuluu. Tunnen kuitenkin syvää myötätuntoa heitä kohtaan. Ollaan toistemme tukena tänä viikonloppuna, hyvinkääläiset. 

2 kommenttia

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |