Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

4 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: kesäkuu 2014

Paha ahneus, hyvä ahneus

Perjantaina 27. kesäkuuta 2014 | Erkki Hannonen

Viime sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus varoittaa ihmisiä ahneudesta. Luukkaan evankeliumin kohdassa varsinainen huomio kiinnitetään siihen, että omaisuudella ja rikkaudella ei ole tämän elämän jälkeen mitään arvoa tai käyttöä. Silti pysähdyin itse miettimään enemmän ahneutta, koska nykyinen jatkuvaan kasvuun perustuva talousjärjestelmä näyttäisi olevan niin pitkälle perustettu juuri ihmisen ahneuden varaan. Miksi ahneus sitten olisi paha asia, jos sen avulla voidaan tuottaa tehokkaammin hyvää ihmisille? Onko paha asia tahtoa itselleen hyvää? Sananlaskujen kirjassa sanotaan aiheesta näin:

"Kahta minä sinulta pyydän -
niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:
pidä minusta kaukana vilppi ja valhe,
älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.
Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.
Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan
ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?"
Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa
ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan."

Ahneus ei olemukseltaan ole pelkkää ihmisen luontaista itsekkyyttä. Se on kohtuuttomuutta, joka viime kädessä kääntyy ihmistä ja hänen lähimmäistään vastaan. Maailman hyvinvoinnin epätasaisesta jakautumisesta on hyvä puhua, mutta tavallisen ihmisen elämänpiiristä koko maailmaa koskevat ongelmat ovat usein niin kaukana, ettei niihin osaa tai jaksa puuttua. Siksi kohtuullisuus voisi olla se sana, jonka ihminen tai yritys voisi ottaa tavoitteekseen. Silloin talouselämässä kenties olisi helpompaa ajatella nopeitten voittojen sijaan kestävämpää yhteiskuntaa ja ihmisen elämässä omaisuuden sijaan lähimmäistä ja Jumalaa.

Ei kommentteja

Rippikouluterveisiä!

Keskiviikkona 18. kesäkuuta 2014 | Petra Pohjanraito

Tänään saimme kokea luonnon ihmeen, kesäkuisen lumisateen! Arktinen leiri alkaa olla takana ja kaikki taitavat odottaa jo juhannusta, vaikka haikeutta on ilmassa. Riparin viimeinen kokonainen päivä! Nuoret muistavat vielä vuosikymmenten päästä ainakin lumisateen! Mutta mitä toivoisimme heidän muistavan? Emme ainoastaan kavereita ja yhteistä kivaa tai saunomista ja kilpalaulantaa! Tahtoisimme nuorten muistavan jotain myös oppitunneista ja hartauksista. Yritimme välittää heille sanoman rakastavasta ja armollisesta Jumalasta, joka on lähellämme, vaikka on salattu. Emme tehneet tätä vain sanoin, vaan myös huolenpidon kautta. Annoimme tilaa Jumalan Pyhälle Hengelle. Kutsuimme häntä rukouksissamme luoksemme. Hän saa tehdä hiljaista työtä nuorten sydämissä. Kaikki, mitä olemme voineet tehdä, on jo melkein tehty. Loppu jääköön Jumalalle!

Rakas Vapahtajamme, Jeesus Kristus.
Rukoilemme nuorten puolesta.
Pidä heistä kiinni rakkauden köysin.
Anna heille rohkeutta kuunnella ääntäsi ja seurata sinua.
Auta heitä luottamaan lupauksiisi armosta ja iankaikkisesta elämästä.
Siunaa myös heidän vanhempiaan, kummejaan ja läheisiään.
Aamen.

Ei kommentteja

Kosketus

Perjantaina 13. kesäkuuta 2014 | Jarno Hellström

Katso hetki käsiäsi. Mitä ne kertovat sinulle? Kertovatko omat kätesi työstä, jota olet tehnyt? Ovatko ne ahavoituneet tai pinttyneet tummaksi työstä tai kenties autotallissa puuhailusta? Pystytkö osoittamaan arven, joka on tullut jostain tietystä tilanteesta?

Mitä tarinaa kertoo sormus nimettömässä, tai se että siinä ei ole sormusta. Kertovatko syödyt kynnet käsissäsi stressistä, joka on painanut? Ovatko kynnenalusesi mullassa, kun alkukesä on houkuttanut puutarhaan? Onko kämmenselkä palanut, kun kesän ensimmäiset helteet näyttivät voimansa?

Entä mitä olet käsilläsi tehnyt? Ketä ne ovat koskettaneet? Tai kuka on koskettanut sinua? Suurin osa meistä pystyy nimeämään merkityksellisiä kosketuksia. Tilanteita, joissa jonkun ihmisen kosketus on ollut juuri se asia, jonka siinä hetkessä olemme tarvinneet. Joku on pyytämättä tullut lähelle ja koskettanut, osoittanut, että emme ole yksin.

Ja ehkä niitäkin hetkiä, jolloin tuo kosketus ja muu lohdutus on jäänyt saamatta. Hylkäämisen kokemus, yksin jäämisen, lohduttomuuden kokemus.

Toisaalta silloin, kun sanomme että jalkaan koskee, tarkoitammekin kipua. Silloin siis koskeminen tarkoittaakin kipua. Ja käsillä voi myös koskettaa niin, että satuttaa. Mutta ehkä silloin ei enää puhutakaan koskettamisesta. Hyvä koskettaminen on jotain lempeää. Lyöminen, töniminen, puristaminen ei ole hyvää kosketusta. Siihenkin kätemme pystyvät.

Miltä näyttivät Jeesuksen kädet? Jeesus oli rakentaja, käsityöläinen, puuseppä. Taiteessa Jeesus kuvataan usein hyvin vaaleaihoiseksi, sirorakenteiseksi ja jos käsiä katsoo, näyttäisi siltä, kuin Jeesus olisi juuri käynyt manikyyrissä. Luulen, että Jeesuksen käsissä näkyi kolhuja ja ne olivat ahavoituneen ruskeat.

Mutta nuo kädet ne vasta koskettivat. Jeesuksen kerrotaan useita kertoja koskettaneen ihmisiä, jotka pyysivät Jeesusta parantamaan heidät. Jeesuksen tuskin olisi tarvinnut koskettaa, parantaminen olisi onnistunut Jumalan Pojalta ilmankin. Mutta ehkä kyse ei ollutkaan siitä, mitä Jumala tarvitsee, vaan siitä, mitä ihminen tarvitsee. Kosketus on jotain sellaista hyvää, jota jokainen meistä voi laittaa kiertämään.

Jumalalla ei ole tässä maailmassa muita käsiä, kuin meidän kädet. Meidän kätemme saavat tuoda toivoa, iloa, sovinnon ja lohdutuksen. Kukin vuorollaan saa antaa ja ottaa vastaan. Kukin vuorollaan saa koskettaa, ja tulla kosketetuksi.

Ei kommentteja

Monin verroin enemmän

Keskiviikkona 11. kesäkuuta 2014 | Virpi Koivisto

Rovasti Virpi Koivisto, sosiaalityöntekijä Angela Lui ja pastori Richard Lui

Vajaat 50 vuotta sitten Suomen Lähetysseura aloitti työn Hongkongissa sen jälkeen kun työ Kiinassa oli käynyt mahdottomaksi. Lähetysseura perusti nuorisokeskuksia ja niiden yhteyteen seurakuntia. Syntyi Hongkongin luterilainen kirkko, jonka yhteistyökumppaneita olivat luterilaiset lähetysjärjestöt Suomen lisäksi myös Norjasta ja USA:sta. Nykyään kirkolla on noin 17 000 jäsentä useissa eri seurakunnissa. Kirkko toimii itsenäisenä ja se on lähettänyt ensimmäiset omat lähetystyöntekijänsä. Luterilainen teologinen seminaari kouluttaa kirkon työntekijät ja ulkomaalaisten lähetystyöntekijöitten rooli on väistyä. Myös yhteydet Kiinaan ovat jälleen avautuneet.

Viime viikonvaihteessa (6. - 8.6.) Suomen lähetysseura vietti vuosijuhlaansa Vaasassa. Juhlille osallistui 15 hengen ryhmä Hongkongista Yuen Longin seurakunnan papin Lui Hing Tongin johdolla. Mukana oli tavallisten seurakuntalaisten lisäksi kirkon työntekijöinä eri tehtävissä toimivia ihmisiä. Monissa eri ohjelmaosuuksissa ryhmä toi hyvin puhuttelevalla tavalla esiin kiitollisuutensa siitä, että lähetystyön tuloksena he olivat saaneet kuulla evankeliumin, saada koulutusta ja päästä elämässä eteenpäin. Suomessa tunnetaan parhaiten Lähetysseuran tekemä huumevieroitustyö Hongkongissa. Kuitenkin myös monilla tavallisilla ihmisillä elämän lähtökohdat ovat aikanaan olleet hyvin vaikeat vaikka huumeiden käyttöä ei ole heidän kohdallaan tapahtunutkaan. Pelastus on merkinnyt paitsi hengellistä elämänmuutosta, myös pelastusta pois kadulta, pääsyä kouluun, opiskelemaan ja työhön. Monien opiskelu on ollut mahdollista vain Lähetysseuran stipendituella tai työn ohessa kouluttautumalla. Hongkongilaisten vieraiden ja monien muiden heidän kaltaistensa ensimmäisen polven kristittyjen kiitollisuus Jumalan hyvyydestä ja Jumalan suurista teoista on aito ja puhutteleva, heidän todistustaan ei voi kuunnella kyynelten nousematta silmiin.

Myös meille, jotka olemme saaneet olla rukoilemassa, tukemassa sekä pieneltä osin myös osallistumassa lähetystyöhön Hongkongissa, tuo viesti on rohkaiseva. Vaikka kirkon kasvu Aasiassa on hyvin paljon hitaampaa kuin mihin on totuttu Afrikan lähetyskentillä, myös Aasian suunnalla Kristuksen kirkko elää ja toimii. Nykyisin seurakunnat vastaavat itse omasta toiminnastaan taloudellisestikin. Vaikka taloudellista tukea ei enää tarvita, kristittyjen yhteys ja vuorovaikutus on tavattoman tärkeää. Meille vanhojen kirkkojen kristityille nuorten kirkkojen kristittyjen todistus evankeliumin voimasta antaa luottamusta siihen, että sama voima voi vaikuttaa meidänkin keskellämme. Samalla tämä kanssakäyminen on aivan kuin saisimme moninkertaisena takaisin sen lahjan, jota aikanamme olemme saaneet olla uskon varassa lähetystyölle antamassa.

Omalla kohdallani tuo Vaasassa toteutunut suomalais-kiinalainen kohtaaminen oli myös entisten työtovereitten ja monien hyvien ystävien kohtaamista. Virren sanoja mukaillen saattoi kokea: "olemme yhtä perhettä kaikista kansoista.. kun Kristus meidät hengellään yhdeksi yhdistää". Luonteva yhteys syntyi Hongkongin vieraiden ja lähetysjuhlien kävijöiden kesken myös tapahtumapisteessä, jossa saattoi saada itselleen kiinalaisen nimen kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä kirjoitettuna. Vilske tuon kirjoituspöydän äärellä olikin melkoinen.

Nyt vieraat ovat jatkaneet matkaa. Yhteyksien säilyttäminen merten yli on nykyisin vaivatonta internetin kautta. Yhdessä jaettu ja koettu siunaus antaa voimaa kullekin tahollaan. "Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan" 2. Kor. 1:11.

Kuvassa ovat rovasti Virpi Koivisto, sosiaalityöntekijä Angela Lui ja pastori Richard Lui Vaasassa 6.6.2014.

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |