Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

4 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: heinäkuu 2014

Tervehdys rippikoulun maailmasta

Torstaina 31. heinäkuuta 2014 | Jussi Hokkanen

Rakkauden kutsu. Jeesus sanoo: "Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle." (Matt. 25:45)

Meidän kesäteologien aika menee pitkälti rippikoululeirejä pitäessä. Nyt alkaa olla kesä jo niin pitkällä, että leirit on saatu hyvillä mielin maaliin. Yksi leiri käsittää aina useamman työntekijän, joukon isosia ja yövalvojan sekä tietysti ne leirin tärkeimmät henkilöt eli rippikoululaiset. Yhdellä rippikoululeirillä väkeä onkin helposti yli kolmekymmentä. Siinä riittää tilaisuuksia opetella ja toteuttaa käytännössä kuluvan viikon kirkkovuoden teemaa, Rakkauden lakia. Kuinka isossa ryhmässä kaikki huomioidaan tai esimerkiksi otetaan jälkiruokaa niin, että kaikille riittää.

Jeesus kutsuu meitä jakamaan omastamme ja huolehtimaan toisistamme. Samalla palvelemme suoraan Jeesusta itseään. Omastaan antamisessa ei suinkaan ole aina kyse rahasta, vaan esimerkiksi rippikoulussa oman musiikin lahjan käyttämisestä yhteiseksi iloksi tai oman positiivisen energian jakamisesta hymyssä ja naurussa muille leiriläisille. Työntekijän tehtävänä on joskus, menon yltyessä liian villiksi, toteuttaa rakkautta antamalla rajoja. Samalla ollen se turvallinen aikuinen, jota vastaan saa myös purnata ja kapinoida ilman pelkoa rakkauden menettämisestä.

Samalla tavalla rakkauden pitäisi saada olla voimissaan myös normaalissa arjessamme. Aina välillä on hyvä pohtia, olenko osannut antaa jotain niistä lahjoista, mitä Jumala on minulle suonut yhteiseksi hyväksi ja iloksi, ovat ne sitten aineellisia tai aineettomia. Tai uskaltavatkohan läheiseni olla vapaasti minun kanssani tietäen, että rakkauteeni ei sisälly ehtoja tai vaatimuksia? Tai välittyyköhän ajatus rakkaudesta ilman ehtoja myös sanoissani ja teoissani?

Jeesus antaa meille yksiselitteisen tehtävän, ihmisen tehtävä on rakastaa. Jeesuksen antaman tehtävän mukana kulkee kuitenkin lupaus myös Jeesuksen rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Ja Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan on riippumatonta siitä, kuinka me itse kykenemme ja onnistumme rakastamaan. Pohjimmiltaan juuri Jumalan antama rakkaus vahvistaa myös meitä rakastamaan silloinkin kuin katkeruus, suru tai vaikka pelko pyrkii tulemaan sydämessä rakkauden paikalle.

Illat alkavat vähitellen hämärtyä, minkä huomaa myös rippikoulussa iltahartauksien aikana. Hartaudessa palaa yleensä kynttilä ja ilta illan hämärtyessä yhä pimeämmäksi loistaa kynttilä yhä kirkkaampana. Jumalan rakkaus toimii samoin, mitä pimeämpi hetki tulee vastaan elämässä, sitä kirkkaammin loistaa myös Jumalan rakkaus meitä kohtaan.

Herra, opeta ja vahvista meitä rakastamaan toinen toisiamme niin, että ymmärrämme, että rakkaus, jonka kätkemme ja säilömme vain itsellemme, tulee menettämään voimansa. Mutta se rakkaus, jonka jaamme maailmassa eteenpäin, tulee vahvistumaan ja loistamaan yhä kirkkaampana.

Herra, anna sydämemme myös aina muistaa pohjaton rakkautesi meihin. Se rakkaus vei poikasi Jeesuksen Kristuksen ristinpuulle meidän ihmisten puolesta. Sillä samalla rakkaudella haluat hoitaa meitä yhä tänäkin päivänä. Aamen.

 

Ei kommentteja

Lainavaatteissa

Tiistaina 15. heinäkuuta 2014 | Matti Välimäki

Konfirmaatiosaarnasta 6.7.2014                 

Luuk. 15: 11-32

Jeesus sanoi:
 "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.' Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.

Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.' Niin hän lähti isänsä luo.

Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.' Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla.

Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: 'Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.' Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: 'Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!' Isä vastasi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt."

Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. (Luuk. 15:22)

Rippileirillä saimme nähdä, että kengät voivat menossa ja hulinassa päätyä omille teilleen, jopa katolle! Niin oudolta kuin se kuulostaakin, aina välillä matkaa leirikeskuksen rakennusten välillä taitettiin jopa sukkasillaan, kun omat kengät olivat jääneet toiseen rakennukseen. Välillä leiriläiset osoittivat yhteishenkeä ja kantoivat kengättömiä tovereitaan reppuselässä. Joskus tilaisuuden tullen myös lainattiin muiden kenkiä. Kengät jalassa eivät siis olleet itsestään selvyys leiriläisillemmekään.

Tuhlaajapoika sai lopulta kengät jalkaansa, ykköset päälle ja sormuksen sormeen.

Ennen sormus kertoi asemasta ja suvusta johon sormuksen haltija kuului. Tuhlaajapojan Isä ei ottanut poikaa töihin palvelijakseen, vaan tunnusti tämän omaksi pojakseen, perillisekseen, ja otti hänet takaisin perheeseen. Pojalle palautettiin se asema, mikä hänellä oli alun perin ollutkin, se mistä hän oli omilla toimillaan luopunut.

Usein rippilahjaksi saatava risti kuvastaa tunnustautumista Jeesuksen seuraajaksi ja uskoa siihen, että Jeesuksen sovitustyön tähden Jumala tunnustaa meidät omiksi lapsikseen. Se tekee meistä taivaan valtakunnan perillisiä. Konfirmaation myötä rippikoululaiset saavat myös monia oikeuksia, ja pian heistä tulee täysivaltaisia seurakunnan jäseniä.

Miksi konfirmoitavien nuorten hienot rippipuvut ja kauniit mekot, juuri tätä juhlapäivää varten hankitut juhla-asut, piilotetaan valkoisten kaapujen alle? Juuri kun on saatu ykköset päälle, parhaat vaatteet!

Taivaan ilojuhlaan ei päästä kuin lainavaatteissa. Jeesus kertoi myös vertauksen kuninkaallisesta hääjuhlasta, jossa kuningas järjesti häät pojalleen, ja myös vaatetti vieraat, koska vieraita oli erilaisista taustoista ja lähtökohdista, oli niin sanotusti sekalaista seurakuntaa. Kaikki eivät välttämättä omistaneet juhlaan kelpaavia vaatteita. Juhlaa ei kuitenkaan sopinut halventaa. Tässä piti kunnioittaa kuninkaan tahtoa. Se, joka kävi pöytään omissa vaatteissaan, ajettiin pois.

Valkoiset vaatteet, albat, kuten jo vauvan kastemekkokin, kuvastavat Kristuksen vanhurskautta, johon meidät on kasteessa puettu. Ne muistuttavat meitä siitä, miten Jumala näkee meidät Jeesuksen sovitustyön tähden, pyhinä ja puhtaina. Kastettu säilyttää epäonnistumisistaan ja kompuroinneistaan huolimatta Jumalan lapsen aseman ja on aina tervetullut takaisin Jumalan yhteyteen.

Meillä ihmisillä on tapana ihastella ja kauhistella toisiamme paitsi omien ennakkoluulojemme, myös henkilön käytöksen ja muiden ulkoisten seikkojen perusteella. Helposti ajattelemme kuin tuo vanhempi veli, jolle oli käsittämätöntä, että isää loukannut ja elämänsä pilannut tuhlaajaveli saa samanlaisen tai jopa paremman kohtelun kuin hän, joka ei ollut koskaan lähtenyt isän luota, ja oli elänyt koko elämänsä kuuliaisena isän tahdolle. Samalla kuitenkin sen, että joku tekee parannuksen tai saa siunausta osakseen, pitäisi olla meille ilon, eikä kateuden ja katkeruuden aihe.

Suhteessa Jumalaan olemme tasavertaisessa asemassa, eikä omilla ansioilla, asemalla, ulkonäöllä, rikkaudella, älykkyydellä, tai muillakaan ominaisuuksilla ole merkitystä. Ehtoollispöytään ihmisellä ei ole muuta tuotavaa kuin oma syntisyytensä ja syntien anteeksiannosta nouseva kiitollinen mieli.

Kun me tuhlaajapojat ja -tyttäret tunnustamme Jumalan Isäksemme ja Jeesuksen Herraksemme ja Vapahtajaksemme, tuoden hänelle syntimme ja syyllisyytemme, niin Hän tunnustaa meidät omikseen. Silloin olemme jo matkalla kotiin. Silloin olemme valkopukuisia taivaan kansalaisia, iankaikkisen elämän perillisiä. 

Yksi kommentti

Rakas taivaallinen Isä, älä anna minulle rikkautta!

Tiistaina 8. heinäkuuta 2014

Sananlaskut 30: 7 - 9

Kahta minä sinulta pyydän -
niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:
pidä minusta kaukana vilppi ja valhe,
älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.
Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.
Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan
ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?"
Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa
ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

Niin Raamatussa kuin elämässä yleensäkin rikas ja köyhä esitetään vastapareina, toisiaan peilaavina ääripäinä. Siinä missä rikas on ahne ja saita, omahyväinen ja laiska, köyhä esiintyy nöyränä ja vaiteliaana raukkana, joka ahkeruudestaan huolimatta ei saa palkkaa kärsimyksistään. Tässä Sananlaskujen kirjasta löytyvässä katkelmassa kumpaakaan ääripäätä - rikkautta tai köyhyyttä - ei kirota sen paremmin kuin ylistetäkään. Kumpikin ääripää nähdään pahana, sillä kummassakin on vaaransa.

Rikas ei muista Jumalaansa, köyhä hylkää Hänet. Jos unohdetaan puheet rahasta ja omaisuudesta, miten muut elämän lahjat näyttäytyvät tässä kontekstissa? Jos ihminen saa "lahjaksi" tai "ilmaiseksi" paljon hyvää, osaako hän nauttia siitä? Tuleeko tyytyväisyyden tilalle halu saada lisää, ahneus omistaa enemmän? Ehkä rikas tulee kiittämättömäksi, ajattelee kaiken hyvän tulevan hänelle ilman muuta. Saamisesta tulee itsestäänselvyys eikä kaipaukselle jää sijaa. Pikkuhiljaa ihminen tuudittautuu ajatukseen, että hän on itse ansainnut hyvillä töillään ja ahkeruudellaan onnensa. Ei hän tarvitse Jumalaa. Onhan hänellä itsensä. Omaisuus toimii turvana ja hyvä onni suojelijana. Mitä sellaista Jumala voisi hänelle antaa, mitä hänellä ei jo ole?

Miltä näyttää kolikon toinen puoli? Hädän hetkellä moni turvautuu Jumalaan. Kun toinen ihminen ei osaa enää auttaa ja elämä näyttää ainoastaan nurjan puolensa, ihminen kääntyy usein Kaikkivaltiaan puoleen. Mutta mitä tapahtuu jos onnettomuus on vallannut ihmisen koko elämän? Jos on niin nälkä, ettei jaksa uskoa selviävänsä tai niin väsynyt kaikkeen, ettei mikään määrä lepoa maailmassa tunnu virkistävän? Mitä tapahtuu, kun ihminen menettää toivonsa? Kokonaan. Missä Jumala on, kun kaikki kaatuu päälle, miettii pieni ihminen. Missä on apu, kun sitä eniten tarvitsisi? Saattaa tuntua siltä, että Jumala on jossain kaukana, liian kaukana. Usko horjuu. Kuuleeko Jumala ollenkaan?

Jeesus puhuu katoavista ja katoamattomista aarteista. Mikä elämässämme on pysyvää? Mitkä aarteista ovat hienosti rakennettuja, mutta helposti hajoavia? Mitä jää jäljelle, kun elämä koettelee ja kaikki minkä varaan on rakentanut, tuntuu sortuvan ympäriltä? Mikä määrä onnea ja toisaalta onnettomuutta on meille siunaukseksi? Milloin siunauksesta tulee kirous? Ja - ennen kaikkea - miten osaisimme iloinemme ja suruinemme, kiitollisina ja murtuneina, aina turvautua Jumalaan, ainoaan pysyvään asiaan elämässämme? Kun maallinen omaisuus katoaa ja kaikki vankasti rakennettu ja järkevä häviää, jäljelle jää usko. Usko hyvään ja rakastavaan Jumalaan, joka on Sanassaan luvannut pysyä meidän rinnallamme aina päiviemme loppuun asti. Se on aarre, joka on ja pysyy. Ikuisesti.

Yksi kommentti

Kutsu Jumalan valtakuntaan

Tiistaina 1. heinäkuuta 2014 | Katja Saarikoski

Kutsu Jumalan valtakuntaan

Luuk. 19:1-10

 

Jeesus ja Sakkeus

1 Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki.

2 Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas.

3 Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa.

4 Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä.

5 Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi."

6 Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen.

7 Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen."

8 Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin."

9 Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika.

10 Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan."

Tämän viikon aiheena on kutsu Jumalan valtakuntaan. Evankeliumin teksti kertoo Sakkeuksesta, jonka ihmiset ovat leimanneet syntiseksi mieheksi. Tämä johtuu hänen halveksitusta ammatistaan. Hän on publikaani eli veronkerääjä, kiskuri, josta ihmiset eivät pidä. Sakkeus on toiminut väärin harjoittaessaan ammattiaan. Hän on ottanut liikaa rahaa ihmisiltä ja siten hankkinut itselleen varallisuutta epärehellisin keinoin. Väkijoukko pitää häntä ahneena ja itsekkäänä, minkä vuoksi he paheksuvat sitä, että Herra on päättänyt tulla Sakkeuksen luo. Sakkeus on varmasti viimeinen, jonka luokse he olivat kuvitelleet Jeesuksen asettuvan vieraaksi

Olen juuri valmistunut teologisesta tiedekunnasta, papiksi valmistavalta linjalta. Tämä on varmasti ollut monen mielestä yllättävä valinta - eikä vähinten omasta mielestäni. Aloittaessani opintojani en kokenut olevani mitenkään sopiva pappislinjalle. En osannut pitää puheita, enkä ole koskaan nauttinut esiintymisestä. Vakuutin tuolloin itselleni, ettei minulla ole edellytyksiä kirkon työhön ja koetin valita toisen linjan, mutta Jumala ei antanut rauhaa. Jumalalla on omat suunnitelmansa. Tuskin Sakkeuskaan olisi arvannut, että Jumala tulee juuri hänen luokseen - hänen, jota ihmiset pitivät syntisenä ja liian ansiottomana majoittamaan Herraa.

Kertomus Sakkeuksesta osoittaa, että Jumala kutsuu luokseen jokaista ja tahtoo jokaisen kautta vaikuttaa myös muihin ihmisiin. Jumalalla on meille suunnitelma, joka voi joskus yllättää meidät. Sakkeuskin yllättyi siitä, että Jeesus tuli juuri hänen luokseen. Omasta mielestään hän ei tätä ansainnut. Hänhän oli vain pieni ja ansioton mies, mutta Jeesus ei halveksinut häntä muiden tavoin, vaan osoitti hyväksyntää. Tästä hyväksytyksitulemisen kokemuksesta seurasi niin suuri ilo, että Sakkeus oli valmis muuttamaan elämäntyylinsä täysin. Jumala kutsui Sakkeusta. Jumala on kutsunut minua. Jumala kutsuu myös sinua.

Jumala voi muuttaa ne, jotka eivät koe olevansa kelvollisia. Juuri näin olen kokenut myös opintojeni suhteen. Ei ole minun tehtäväni päättää siitä, millaisen kutsun Jumala minulle esittää. Jumala kutsuu toimimaan ja voin vain päättää otanko kutsun vastaan. Kukin voi omalla kohdallaan vastata siihen, antaako Jeesuksen vaikuttaa elämäänsä Sakkeuksen tavoin. Jeesuksen vierailu muutti Sakkeuksen koko elämän. Muut ihmiset eivät pitäneet häntä riittävän hyvänä siihen, että hän saattaisi ottaa Herran vastaan kotiinsa. Sakkeus sai kuitenkin itse päättää siitä, ottaako hän Jeesuksen vastaan. Jeesus ei valikoi, vaan kutsuu jokaista kohtaamaan itsensä ja ottamaan hänet vastaan.

Jeesus opettaa meille, että me kaikki olemme Abrahamin poikia. Meidän ei tarvitse, eikä pidä erotella ihmisiä Jumalalle kelpaaviin ja kelpaamattomiin. Ei ole meidän tehtävämme määritellä ketkä ansaitsevat kutsun Jumalan valtakuntaan, vaan kutsu tulee esittää kaikille. Ainoastaan siten pelastus voi tulla myös niiden osaksi, jotka mielestämme tuntuvat olevan kaukana Jumalan valtakunnasta ja Jumalan tahdosta. Sakkeuskin vaikutti ihmisten silmissä olevan kaukana Jumalasta, mutta Jeesus tiesi, että hän oli lähellä muutosta. Jeesus halusi tulla juuri hänen luokseen. Juuri Sakkeuksen Jeesus halusi kutsua Jumalan valtakuntaan.

Jeesus haluaa tulla meidän kaikkien luokse riippumatta siitä, millaisia olemme toisten silmissä. Sakkeus ei kelvannut omasta mielestään, eikä toisten mielestä. Jeesus oli kuitenkin tullut juuri häntä varten. Jeesus tuli maailmaan meistä jokaisen vuoksi. Tämä sanoma on uskottu välitettäväksi kaikille ihmisille. Sillä ei ole väliä, kuinka olet elänyt, sillä Jeesus haluaa tulla juuri sinun luoksesi. Tänään Jeesus tahtoo olla vieraana sinun kodissasi. Hän kutsuu meitä ottamaan vastaan kutsun Jumalan valtakuntaan. Saamme iloita kutsusta, joka on osoitettu myös läheisillemme. Kukaan, joka Sakkeuksen tavoin haluaa kohdata Jeesuksen, ei jää ilman kutsua.

Ihmisen Poika on tullut etsimään kadonneita juuri minun kauttani ja juuri sinun kauttasi. Kutsu Jumalan valtakuntaan saa kauttamme kulkea eteenpäin. Se on osoitettu kaikille ja saamme olla sitä välittämässä. Tämän viestin kautta Jeesus etsii yhä jokaista, jota kutsu ei vielä ole tavoittanut. Jeesus sanoi opetuslapsisilleen:

"Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle."

Sanoma kulkee siis niiden kautta, jotka ovat ottaneet Jeesuksen vastaan. Siten Jeesus valitsee yhä omansa. Sanoma Jeesuksesta merkitsee samaa kuin Jumala itse sanoisi meille tänään: "Tervetuloa Jumalan valtakuntaan - sinut on kutsuttu."

Rukous Bo Giertzin hartauskirjasta Minä olen teidän kanssanne II:

Uskallanko pyytää, Herra, että vierailisit minunkin kodissani? Luulen uskaltavani. Tulit Sakkeuksen vieraaksi, koska hänkin oli Abrahamin poika. Olenhan minäkin sinun omalla kädelläsi kastettu. Sinä sen päätit, en minä. Kun tulit silloinkin, tiedän, ettet tänäänkään kieltäydy. Niinpä rukoilen, että tulisit lempeänä ja toisit ilosi, niin että se täyttäisi sydämeni ja kotini. Tule itse, Herra, ja täytä arkipäivä ja hiljaisuus, keskustelut ja naurut, työskentely ja kiireet. Ja täytä tyhjyyskin, kun sen aika tulee. Tule, Herra Jeesus. Aamen.

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |