Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

2 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: elokuu 2014

Leirielämä kasvattaa

Perjantaina 22. elokuuta 2014 | Kirsi Kupiainen

Palasin noin viikko sitten kesälomalta. Sinä aikana en töitä ajatellut - itse asiassa unohdin, missä olen töissä.

Yksi asia mielessäni kuitenkin pyöri: yhteiskunnan ja kirkon arvot, kun on kysymys rahasta. Se, mihin rahat riittävät ja mihin ei. Sanotaan, että tarjolla on vain niukkuutta jaettavaksi. Toisaalta ymmärrän sen. Toinen puoli minusta ei suostu sitä hyväksymään - idealisti? Raha riittää siihen, mihin haluamme sen riittävän. Haluammeko sijoittaa sen rakennuksiin? Haluammeko sijoittaa sen ihmisiin? Haluammeko sijoittaa sen rikkaiden rikastumiseen vai köyhien siedettävään elintasoon? Haluammeko sijoittaa sen rakennuksiin vai ihmisten kohtaamiseen erilaisissa elämäntilanteissa ja eri ikäkausina?

Kesän aikana saimme lukea Riihimäen kaupungin suunnitelmista lakkauttaa lasten kesäleirit. Koska minulle ei tällä hetkellä tule Aamupostia, en tiedä, mitä asiasta on päätetty, mutta minun mielestäni se on hyvin lyhytnäköistä ajattelua ja toimintaa. Jos minä saisin päättää, kirkon seinätkin saisivat lahota ennen kuin lopettaisin leiritoiminnan.

Leiritoimintaa kokonaisvaltaisempaa kasvattamista ei ole. Leirillä elät lasten kanssa. Siihen elämiseen kuuluu kymmenien asioiden opettaminen: toisten, erilaisten ihmisten hyväksyminen; suvaitsevaisuus; toisten huomioon ottaminen; kiusaamistoleranssi nolla; tervehtimisen opettelu; hyvät ruokailutavat; hygieniasta huolehtiminen; sängyn petaaminen; siivoaminen; käden taitojen harjoittaminen; ulkoilu ja liikunta; telttamajoituksessa pärjääminen; luonnon ihmetteleminen; jätteiden lajitteleminen ja kierrätys; itsenäistyminen ja koti-ikävän voittaminen; uusien ystävien saaminen; riitojen sopiminen; lapset opettavat toisiaan ja ohjaajia; toisten ihmisten - kaukanakin asuvien - auttaminen; oman paikan löytyminen maailmassa; monenlaisten raittiiden elämysten tarjoaminen; päihteiden riskeistä kertominen; ja mikä parasta kirkon työssä: rakastavasta Jumalasta kertominen. Kaikki edellä mainitut asiat saattavat auttaa ihmistä elämässä selviämisessä - jotkut niistä voivat ennaltaehkäistä vaikeuksia. Viimeksi mainittu saattaa ennaltaehkäistä niin, että se pelastaa ihmisen Taivaan kotiin hyvän Jumalan luokse.

Yksi kommentti

Sinisiä hetkiä

Perjantaina 15. elokuuta 2014 | Tuija Mattila

Siitä on 20 vuotta. Olin sairaslomalla selkäleikkauksen jälkeen ja katselin selälläni maaten formulakisoja televisiosta. Vanhin lapsistani toi päivän postin luettavakseni. Postin seasta löysin kirjeen.

Entinen työtoverini ja ystäväni oli lähettänyt minulle kirjeen, jonka kirjekuori oli epätavallisen paksu. Sen sisälle oli niukin naukin saatu mahtumaan makea yllätys - Fazerin sininen suklaalevy. Kuoren sisällä ei ollut mitään muuta kuin tuo suklaalevy.

Kirjekuoren taakse työkaverini oli kirjoittanut yhden lauseen, jota en koskaan unohda. Lause kuului näin: "Mitä tummempi taivas, sen kirkkaammat tähdet".

Muistan vieläkin, kuinka kyyneleet alkoivat vuotaa silmistäni ja haikeuden itku kuristi kurkkuani. Ajattelin, että kuinka ihmeessä ystäväni jaksaa minua muistaa lähettämällä oikein kirjeen ja vieläpä makean sellaisen? Minähän olin toipumassa "vain" selkäleikkauksesta, mutta hän kamppaili paljon pahemman sairauden kanssa - nimittäin syövän kanssa.

Kesken pohdintani kuulin TV-selostajan hätääntyneen äänen. Juuri sillä hetkellä Ayrton Senna ajoi kohtalokkaan kolarin, jonka seurauksena hän menehtyi. Uutiskuvaajat juoksivat pitkin Imolan rataa ja helikopterit lensivät onnettomuuspaikan yllä.

Vielä tänäänkin muistan tuon lyhyen hetken aivan tarkasti: sininen Fazerin suklaalevy kädessäni, leikkaushaavojen kipu selässäni, Sennan kuolonkolarin kuvat silmissäni ja huoleni vakavasti sairaasta ystävästäni. Ajattelin, että kuinka hauras ja arvokas asia onkaan lahjaksi saamamme elämä.

Ystäväni kuoli 14 vuotta sitten vain 36-vuotiaana, mutta hänen kirjeen taakse kirjoittamansa lause "mitä tummempi taivas, sen kirkkaammat tähdet" on lohduttanut monen monta kertaa elämän eri vaiheissa.

Ajattelen, että näin se varmaankin meidän ihmisten elämässä on: vasta vastoinkäymisten keskellä ja jälkeen opimme hieman paremmin näkemään ja arvostamaan elämän hyviä ja iloisia asioita - niitä oikeasti merkityksellisiä elämän sinisiä hetkiä.

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |