Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

3 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: joulukuu 2015

Erilainen joulu

Perjantaina 19. joulukuuta 2014
Ei kommentteja Lue koko kirjoitus

Jeesus-bensaa

Perjantaina 12. joulukuuta 2014 | Petra Pohjanraito

Marraskuu oli valottomin 50 vuoteen. Olemme eläneet hämärän hyssyä yli monen kestokyvyn. Hymyt ovat kaikonneet kesän aurinkoon, jota tuskin muistetaan. Kuun kylmän kaihertava pilkotus pilven takaa on tutumpaa. Onhan siinä melankolista romantiikkaa. Valitusvirret alkavat olla huulilla, suomalaisuudesta tulee esille alakulo! Alakulo, joka levittäytyy toiveikkuuden ympärille synkkänä verhona. Pimeää, luen lehdestä irtisanomisista. Tiedän ihmisiä, joilla ei ole työpaikasta toivoakaan. Ajattelen, fiksujen ihmisten elämää hukataan. Mieli jää pimeään.

Joulukuu on tuonut kaivattua valoa, pihoilla tuikkivat led-valot monissa eri väreissään ja sykkeissään, terasseilla hämyisät lyhdyt jäävät yöksikin eläimiä valaisemaan. Kun nukahdan, tiedän että valoa on jossain. Valoa vihdoinkin! Valoa! Joulu lähestyy. Lähestyn joulua itsekin varovasti, päivä kerrallaan. En pysy perässä, tahtini on päiviä hitaampi. Jouluhan on jo kahden viikon päässä.

Sitten kiirehdinkin edelle. Mietin, jo miten joulun jälkeen luovun kauneimmasta kirkkaan punaisesta väristä vaihtaen sen puhtaaseen lumen valkeaan. Joulun jälkeen joulu on auttamatta ohi. Joulu kuluu kuin huomaamatta pois. Sitä ennen on aikaa, aikaa pysähtyä jouluun. En tahdo tammikuussa palata marraskuisiin tunnelmiin. Taas pimeään.

Aion tankata joulua. Se ei ole 98E10:iä eikä Shellin V-Poweria, vaan paljon rikkaampaa polttoainetta. Polttoainetta, joka puhdistaa moottoria ja joka antaa voimia kulkea kevään toivoon ja pääsiäisen lämpimään keltaiseen. Tankkaan jouluna sitä, minkä aistit tavoittavat: sydämestä nousevia lauluja, mausteisia, tuttuja tuoksuja ja makuja, kirkkaita punaisia, kultaisia ja hopeisia värejä sekä jouluisten valojen lämmintä hämyä.

Tankkaan joulua. Joulu on Jeesus-bensaa. Eivät laulut, värit tai valot ole mitään ilman ilosanomaa. Seimen äärellä Jeesus-lapsen kasvot loistavat iankaikkista valkeutta, kuten aiemmin valoa ja kirkkautta ilmaistiin. Valkeutta, sitä kaipaan aivan erityisesti. Valkeutta, joka puhdistaa sydämen loat ja synnin kertymät, valkeutta tuomaan toivoa. Toivoa tuo ajatus mahdollisuudesta auttaa ja tulla autetuksi.

Toivo kannattelee tulevaisuutta, joka on turvallisesti Jumalan käsissä. Jeesus-lapsi on valkeuden toivo pimeimmässäkin päivässä.

Tällä kertaa lainaan vanhaa raamatunkäännöstä vuodelta 1938, sillä tänä jouluna seuraava evankeliumin kohta ja Jeesuksen sanat puhuttelevat minua aivan erityisesti.

Joh. 8:12 "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus".

Seuraavan kerran tankkaamaan mennessäni kysyn huoltoasemalta Jeesus-bensaa.

3 kommenttia

Jouluvalmistelut

Maanantaina 8. joulukuuta 2014 | Anne Blomqvist

Tyttäreni sanoi tänä syksynä, ettei pidä joulusta. "Koska sinä, äiti olet aina niin kireä ennen sitä". Miksi pitää yrittää tehdä yhdestä päivästä mahdollisimman täydellinen? Vaikka jouluun valmistautuminen ja perinteet ovat mukavia, myönnän, että menee välillä stressin puolelle.

Lapsuuteni perheessä oli neljä lasta ja nykyajan kielellä sen sanottaisiin eläneen köyhyysrajan alapuolella. Äitini valmisteli joulua huolella, hän kutoi neuleita koko suvulle ja valmisti barbin vaatteita joululahjaksi. Ikkunoilla ei ollut marketeista ostettavia led-valosarjoja, vaan itse askarrellut tonttuketjut ja lumihiutaleet.  Sitten tuli sekin joulu, kun edesmennyt äitini ei enää jaksanut panostaa siihen, mikä oli traumaattinen kokemus. Ehkä tästä on osittain tullut itselleni tarve panostaa perheen jouluun. Enkä usko, että olemme ainoa perhe, jossa jonkun perheenjäsenen joulutouhut menevät toisten mielestä jossain kohdin överiksi.

Minusta Vapahtajan syntymäjuhlan kuuluu nousta arjen yläpuolelle. Historian aikana joulua on valmisteltu erilaisissa taloudellisissa oloissa, mutta hyvin niukoistakin tarvikkeista on kyetty tekemään juhla. Joulu kuuluu kaikille, niillekin, jotka ovat uupuneita ja niille, joilla ei ole varoja siihen. Joulu kuuluu myös tänne tulleille maahanmuuttajille, joiden lähtömaan kulttuuriin joulu ei kuulunut.  

Seurakuntien joulupuukeräyksistä on muutamassa vuodessa tullut suosittuja, sillä ne antavat mahdollisuuden antaa aineellista apua ja iloa lähiympäristön vähävaraisten jouluun. Vaikka joulumme on aikamoinen kulutusjuhla, säästämisen ja ekologisuuden hyve ei lohduta niitä lapsia, jotka eivät saa samoja lahjoja kuin luokkatoverit. Siksi tarvitaan paljon yhteisöllistä vastuuta. Ilahduin, kun Facebookissa on perustettu tänä vuonna ryhmä, jossa jouluapua tarvitsevat ja antavat suomalaiset kohtaavat. Apua tarvitsevat perheet kertovat tarpeistaan, jotka ovat liikuttavan yksinkertaisia: lasten vaatteita, leluja ja suihkusaippuaa. Toisten kaapeista löytyvät käytetyt ja tarpeettomaksi jääneet tavarat pelastavat toisten joulun. Valmistakaamme näin yhdessä joulua kaikille!

 

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |