Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

3 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: maaliskuu 2015

Ylösnousemus ja iankaikkinen elämä

Maanantaina 30. maaliskuuta 2015 | Kirsi Kupiainen

On hiljainen viikko. Vaikka ei se meillä täällä kasvatuksen käytävällä ole kovin hiljainen. Haluamme viestittää kristinuskon synnyttänyttä, kristinuskon tärkeintä sanomaa lapsille ja käytävältä kuuluvat elämän iloiset äänet. Yksi lapsi oli pukeutunut teeman mukaan pupupukuun. Itse valmistaudun Anssin ja Jennin kera keskiviikkona lähtemään nuorten ja perheiden kanssa Lapin pääsiäisleirille ja keskiviikkona on rippikoululaisten pääsiäisnäytelmä.

"Kristus nousi kuolleista!", kaikuu sunnuntaiaamuna maailman suurin ja paras sanoma kirkoissa. Minä uskon siihen. Minä uskon ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään hyvän Jumalan luona taivaan kodissa. Siellä ei ole kipua, valitusta, murhetta eikä vaivaa. Siellä on hyvä olla. Rukoukseni on, että Jumala rakastaisi minua sen verran, että taivas olisi lopullinen sijoituspaikkani - ja kaikkien maailman ihmisten.

Olen aina liikkunut hyvin erilaisten ihmisten parissa. Se on elämäni rikkaus. Minulla on monia ateistiksi itsensä määritteleviä ystäviä. Keskustelemme harvemmin uskonnosta, mutta välillä myös siitä. Heidän on vaikea uskoa kristinuskon keskeisimpiin asioihin. Jokaisenhan on jo tänä päivänä myönnettävä se, että henkilö nimeltä Jeesus Nasaretilainen on elänyt, opettanut ja kuollut. Hänestä kerrotaan juutalaisten ja roomalaisten historiankirjoissa sen verran harmillisena kaverina, että tiedemiehetkin myöntävät hänen eläneen. Mutta hänen ylösnousemuksensa ja Jumalan Pojan asema ovat uskon asioita. Uskon asioita ei voi todistaa. Kunnes sitten jonain päivänä usko vaihtuu näkemiseksi.

Iankaikkisesta elämästä
Ystäviltäni, kuten minultakin, on vuosien varrella kuollut läheisiä, tärkeitä ihmisiä. Ystävilleni kuolema on kaiken loppu. Minulle kuolema on loppu tässä ajassa. Minulle jää toivo. Toivo iankaikkisesta elämästä, toivo jälleennäkemisestä, toivo taivaan kodista. Ystäväni ovat joskus kysyneet, että enkö tule hulluksi tuollaisen järjettömän turhan uskomuksen vuoksi. Minä tulisin hulluksi, ellei sitä toivoa olisi! Ja kumma kyllä, johtuneeko tuosta järjettömyydestä, minä olen ollut se, joka toipuu läheisten menetyksestä edes jonkinlaiseen kuntoon. Jotkut ystävistäni piehtaroivat surussaan vielä kymmenen vuoden jälkeen. Olen siis mielelläni järjetön, koska se antaa minulle toivoa.

Kristus nousi kuolleista!

Ei kommentteja

Kohtaamisen kirkko

Torstaina 19. maaliskuuta 2015

Kohtaamisen kirkko -kansi

Vuoteen 2020 katsova Kohtaamisen kirkko -strategia ottaa lähtökohdaksi kirkon jäsenen ja kohtaamisen. Yhteydessä kirkkoon ihminen voi kohdata Jumalan ja lähimmäisensä sekä oman elämänsä todellisuuden. Tavoitteena on, että kirkon jäsen kokee uskon Jumalaan voimavarana ja että yhä useampi pitää yhteyttä kirkkoon merkittävänä.

Kohtaamisen kirkossa ovet avautuvat ulospäin. Ihmiset eivät toimi kirkossa vaan kirkko toimii siellä, missä ihmiset elävät ja liikkuvat. Kohtaaminen lähtee tasa-arvoisesta vuorovaikutuksesta, joten kirkossa tarvitaan uudenlaista toimintakulttuuria. Ihmisten kohtaaminen heidän arjessa on vaikeampaa kuin seurakuntatalon seinien sisäpuolella pysytteleminen.

Seurakunnissa on ollut perinteisesti tapana kutsua kaikkia osallistumaan toimintaan. Näkökulma on käännettävä ympäri ja katsottava tilannetta - ei seurakunnan - vaan jäsenen näkökulmasta. Kohtaamisen kirkossa lähtökohtana on, että jokainen jäsen on yhtä arvokas. Kristityt toimivat kukin omilla paikoillaan eikä Kohtaamisen kirkko vaadi ketään tulemaan tai osallistumaan. Monet kokevat kirkon jäsenyyden tärkeänä, vaikka eivät kirkon penkkiä kuluttaisikaan.

Seurakuntalaisten palaute auttaa ohjaamaan toimintaa. Palautteen kerääminen ei ole kovin yleistä, mutta sitä on kokeiltu muutamissa seurakunnissa. Esimerkiksi kastekoteja on lähestytty jälkikäteen palautelomakkeella, mistä saadut kokemukset ovat olleet myönteisiä. Seurakuntalaisten toiveiden ja ideoiden kuunteleminen kannattaa, koska se voi yllättää iloisesti ja siitä voi oppia.

Kohtaamisella ja henkilökohtaiselle yhteydenotolla voidaan vahvistaa yhteyttä seurakuntaan. Tavoitteena on tavoittaa jokainen jäsen kerran vuodessa laadukkaasti. Viestinnälle on tärkeä rooli, joten se on hoidettava huolella. Minkälaisen viestin sinä haluaisit saada seurakunnastasi vaikkapa seurakuntalehden tai seurakuntavaaleista kertovan kirjeen välityksellä?

Kohtaamisen kirkko hyväksyttiin kirkon toiminnan suunnaksi vuonna 2014 ja se on ohjenuorana vuoteen 2020 asti. Materiaali sisältää ideoita ja kysymyksiä, joihin seurakunnat voivat tarttua. Tarkoituksena ei ole tuottaa uusia ja uusia papereita, vaan herättää ajatuksia. Erityisesti pitäisi pohtia, tavoitammeko kaikki seurakunnan jäsenet. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin toimia sen puolesta, että kirkko olisi läsnä siellä, missä ihmiset elävät ja liikkuvat.

Kohtaamisen kirkko verkossa:
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?Open&cid=Content2656A1

 

Yksi kommentti

Kevään odottaja

Maanantaina 16. maaliskuuta 2015

Kevätkukat

Tunnustan olevani kevään odottaja. Vaikka pidän myös muista vuodenajoista, niin mielestäni ei ole kevään voittanutta, jos vuodenaikoja verrataan. Talven pimeys vie minusta ylimääräistä energiaa, enkä tahdo jaksaa harrastaa ja toimia samalla tavalla kuin esimerkiksi kesällä. Talvella lähtiessäni töihin on pimeää ja kun sitten tulen töistä kotiin on silloinkin pimeää. Väkisinkin tämä pimeys vaikuttaa mielialaan ja energiatasoon.

Kun nyt pitkän ja harmaan ajan jakson jälkeen voin nauttia keväästä ja auringonvalon lämmöstä, tunnen oloni uudestisyntyneeksi. Erityisen mukavalta kevät on tuntunut tänä keväänä, kun kevät on normaalista aikataulusta aikaisemmassa vaiheessa. Etelä-Suomessa on jossakin päästy pelaamaan jo golfia ja lumikinoksetkin ovat sulaneet silmiennähtävällä tavalla. Kevät on täällä! Samalla on minun tunnustettava, että kevät yllättää minut joka kerta. Pimeyden keskellä on vaikeaa uskoa, että valo vielä voittaa ja talvenselkä katkeaa.

Elämme nyt paastonaikaa. Kristilliseen traditioon kuuluu, että kristityt viettävät paastonaikaa, joka kestää 40 arkipäivää ennen pääsiäistä. Paastonaikana ihmistä kutsutaan tutkimaan itseään ja katumaan syntejään. Se on myös aikaa, jossa ihmisiä rohkaistaan mietiskelemään Jumalan pyhyyttä, joka ilmenee Jeesuksen Kristuksen kärsimyksessä ja kuolemassa. Paastonaika valmistaa meitä pääsiäiseen. Paastonaika saa minussa kevään odottajan ajatukset heräämään. Pimeyden keskellä on vaikeaa nähdä valoa. Pitkänperjantain varjossa on opetuslasten tavoin vaikeaa uskoa pääsiäiseen ja ylösnousemuksen ihmeeseen.

Kaikista näistä ajatuksista huolimatta on armon aurinko nousemassa ja kuljemme vääjäämättä kohden pääsiäistä. Malakian kirjan kolmannessa luvussa ja sen jakeessa 20 kirjoitetaan seuraavasti. "Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella". Malakian kirja puhuu pelastuksen auringosta, joka tuo tullessaan riemua ja parantumista. Malakian tavoin haluan rohkaista sinua paastonajan keskellä uskomaan pääsiäiseen ja elämänvoiman voittoon. Kevät saa minut kukkimaan. Vielä tätäkin enemmän voimaannut pääsiäisen sanomasta: "minä ja sinä me kelpaamme uskon kautta Jumalalle, Kristuksen täytetyt työn tähden". Haluan toivottaa sinulle parantumista pääsiäisen sanoman ja auringon valon lämpöisten säteiden alla.

Ystävällisesti sairaalapastori Kai Ojala

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |