Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

2 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: huhtikuu 2015

Onko yhteistä hyvää olemassa?

Torstaina 30. huhtikuuta 2015 | Virpi Koivisto

Kuluneena vaalikeväänä sattui silmiin piispojen 15 vuotta sitten julkaisema puheenvuoro "Kohti yhteistä hyvää". Puheenvuoro on pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolustus ylikansallisten päätösten yksinvaltaa vastaan. Mitä tällaiset asiat kirkonmiehille kuuluvat? Eikö kysymys ole politiikasta ja kirkon tulisi vastata vain sielun pelastuksesta? Miksi piispat silloin kun suunsa avaavat sotkeutuvat aisoihin jotka eivät heille kuulu? Entä onko keskustelua syntynyt? Kenen ja missä tästä asiasta tulisi keskustella?

"Vapaat markkinat eivät takaa kaikille ihmisille riittäviä elinmahdollisuuksia. Siksi tarvitaan valtiota, joka suojelee heikkoja ja puolustaa oikeudenmukaisuutta." Sanoivat piispat. "Sosiaalista vastuuta kantava pohjoismainen yhteiskunta on saavutus, josta ei tule luopua." He jatkoivat. Kysymys on kuuma tälläkin hetkellä hallitusneuvotteluiden ollessa menossa.

Kiistaton ja vaikeasti hyväksyttävä tosiasia on, että Jeesus asettui aina kaikessa köyhien puolelle. Ei ainoastaan hengellisesti itsensä köyhiksi tuntevien vaan oikeasti köyhien ihmisten puolelle. Pelkkä oman sielun pelastus ei ollenkaan riitä, vaan kristityn on elettävä tässä maailmassa toisten ihmisten, niiden lähimmäistensä kanssa. On pakko elää myös toisten ihmisten vaikeuksien ja ongelmien kanssa. Siitä ei ole pakotietä. Emme saa olla rauhassa.

Hankalaa tässä maailmanajassa on se, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ostinpa kaupasta kahvia tai jalkapallon, se vaikuttaa lähes maailmanlaajasti. Vaadinko itselleni palkankorotusta, maksanko verot kaikesta mistä kuuluukin? Ja samalla on totta tilanne: "Pieni -ja keskituloisia verotetaan niin ankarasti, että lapsiperheelle, jonka vanhemmat käyvät työssä, saattaa jäädä vähemmän varoja elämiseen kuin toimeentulotuen ja muiden tulonsiirtojen varassa olevalle perheelle."

"Elämä ei ole pelkästään kaupankäyntiä, kuluttamista ja markkinoita. Ihminen on myös lahjoittaja ja lahjojen vastaanottaja, hoitaja ja hoivaaja, seurustelija ja leikkijä." Köyhyytemme tai rikkautemme keskellä onko meillä tilaa enää millekään muulle kuin rahalle, sen hankkimiselle tai sen puutteelle, kuluttamiselle? Olenko enää ihminen, olenko vain kuluttaja?  Onko kaiken tekemisen taustalla vain taloudellinen laskelmointi?

Moniarvoisuudesta on tullut melkeinpä ainoa sallittu arvo. Haluammeko enää tunnustaa ihmiskunnan yhteistä eettistä lähtökohtaa, kultaista sääntöä: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille." (Matt. 7:12). Ymmärrämmekö kultaisen säännön vain omasta hyvästämme käsin, jaksammeko asettua toisen ihmisen asemaan? Kysymään, mitä toivoisimme itsellemme tehtävän jos olisimme toisen ihmisen asemassa. 

"Kultaisen säännön mukaisesti asioita tulee katsoa ensisijaisesti toisen ja toisten kannalta, tulee asettua toisen ihmisen asemaan. Oma ihmisarvo on tällöin aina mukana, mutta se ei johda muista piittaamattomaan itsensä toteuttamiseen. Yksilöllisyys ja yksilönvapaus asettuvat yhteisön taustavaloon." Tärkeää puhetta edelleen.

Yksi kommentti

Kolmantena päivänä

Tiistaina 7. huhtikuuta 2015 | Anne Blomqvist

Tyhjä hauta

Uskontunnustuksessa sanomme Jeesuksen nousseen kuolleista kolmantena päivänä. Kolmas päivä lasketaan juutalaisen tavan mukaan, vuorokausi vaihtui illalla auringonlaskun aikaan. Jeesus kuoli pitkäperjantaina, hän oli haudassa lauantain, sapatin ajan ja nousi kuolleista ani varhain, viikon ensimmäisenä päivänä. Jeesus puhui opetuslapsilleen etukäteen kuolemastaan ja siitä, että hän nousee kuolleista kolmantena päivänä. Jeesus puhui siitä, kun he kulkivat Galileassa, kun he olivat Jerikon seudulla ja kun he kulkivat kohti Jerusalemia.

Miksi juuri kolmantena päivänä? Piispa Eero Huovinen pohtii tätä tuoreessa kirjassaan "Uusi ilo. Pääsiäisen evankeliumi". Kolmannen päivän vapautuksella on juurensa Vanhassa testamentissa, jossa monessa kohdassa kärsimys kestää kolme päivää. Abraham oli kolme päivää matkalla kuuliaisena uhratakseen Iisakin, mutta Herran enkeli päästi Abrahamin suuresta ahdistuksesta kolmantena päivänä. Egyptissä Joosef järjesti petolliset veljensä vankilaan, mutta kolmantena päivänä armahti heidät. Profeetta Hoosea kehotti kansaa palaamaan Jumalan luo: "Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät, kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös." Joona oli valaan vatsassa kolme päivää, kaikki oli pimeää ja toivotonta, mutta kolmantena päivänä hänet päästettiin valaan vatsasta.

Piispa Huovisen mukaan kolme päivää merkitsee rajattua aikaa. Kun kärsimys kohtaa, se ei kestä loputtomiin. Jumalalla, ajan Herralla on omat aikataulunsa. Mitään ei tapahdu sattumalta. Ihminen on kärsimätön, hän ei näe kokonaisuutta niin kuin Jumala näkee. Ihminen näkee ahdistuksessa edessään olevan seinän, Jumala avaa siinä oven, kun aika on valmis. Kolme päivää tässä ei tarkoita konkreettisesti kolmea päivää - vaan sitä, että Jumala ei anna pimeyden kestää loputtomiin. Kolmella päivällä Jumala muistuttaa ahdistuksen keskellä: Jumala ei koettele rajattomasti.

Tiedämme, että ihmisillä on raskaita taakkoja: menetyksiä, kipua ja hylkäämistä. On syyllisyyttä ja häpeää. On itseinhoa ja masennusta. On toivottomuutta ja näköalattomuutta. Tilanteesta ei näytä olevan ulospääsyä, eikä kaikki jaksa odottaa parempaa aikaa. Mikään kärsimys ei ole Jumalan pelastavalle armolle kuitenkaan mahdoton tilanne. Jeesus Kristus kuoli jokaisen ihmisen tähden. Haudankin takana loistaa valo.

 

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |