Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

2 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: kesäkuu 2015

Luomakunnan sunnuntai

Maanantaina 8. kesäkuuta 2015 | Merja Telsavaara

Luominen

Kauan sitten, aivan aikojen alussa oli suuri räjähdys, big bang, ja siitä ihan vahingossa syntyi tämä meidän kaunis luomakuntamme. Vai miten se nyt menikään?

No minä henkilökohtaisesti tunnustan olevani skeptikko tämän teorian suhteen ja edustan sitä joidenkin mielestä "vanhanaikaista" kantaa, että Jumala on suunnitellut tämän maailman jokaista pientä kirppua tai heinänkortta myöten.

Tietenkään emme voi tietää, kuinka pitkän ajan sisällä maapallomme jokaista pienintäkin piirtoa myöten on syntynyt. Mutta ei meidän tarvitsekaan tietää tai pohdiskella sitä, sillä Jumalan luomistyö jatkuu yhä. Tänäkin keväänä syntyy paljon uutta: olemattoman pienestä siemenestä kehittyy kukka, jollaista emme ole aikaisemmin nähneet. Läheisestä puusta taas kuuluu piipitys, kun aivan ainutlaatuiset linnunpoikaset kuoriutuvat munastaan ja kerjäävät äidiltään ruokaa. Ja ennen kaikkea: jokaisena päivänä syntyy maailmassamme paljon lapsia, joista yksikään ei ole täysin samanlainen. Ja silti Jumala on luonut kaikki ihmiset omaksi kuvakseen.

Meillä on tapana ylistää erilaisia taiteilijoita, jotka osaavat valmistaa taideteoksia tai suunnitella vaikkapa upeita muotivaatteita tai toinen toistaan suurempia ja mahtavampia taloja ja muita rakennelmia. Mutta kukaan noista taiteilijoista ei pysty luomaan mitään niin kaunista ja ainutkertaista kuin meidän luomakuntamme; sen kasvit, eläimet ja ihmiset. Myöskään pitkälle kehittynyt lääketiede ei ole löytänyt sitä niin kauan etsittyä nuoruudenlähdettä tai parannuskeinoa kaikkiin mahdollisiin sairauksiin.

On totta, että ihmiset ovat saaneet aikaiseksi paljon hyvää, mutta toisella puolella vaakakupissa painaa kuitenkin kaikki se tuho, jota olemme luomakunnalle itsekkyydellämme aiheuttaneet. Pohjavedet saastuvat, kun teille kylvetään talvisin suolaa, ja monet järvet ovat kasvaneet umpeen, kun maa on pitänyt saada tehokkaaseen käyttöön vesirajaa myöten. Etelän maissa taas aavikoituminen lisääntyy, kun hakkaamme puita omiin tarpeisiimme, ja meret saastuvat, kun öljylastissa olevat laivat ajavat karille tai tarkoituksella upotamme mereen roskaa ja myrkkyjä. Olemmepa saaneet aikaan jopa ilmastonmuutoksen, jolloin ilmaston lämpenemisen seurauksena mannerjäätiköt sulavat ja merenpinta nousee. Esimerkkejä meidän ihmisten itsekkyydestä löytyisi varmasti vaikka kuinka paljon.

Raamatussa kerrotaan, että ihminen sai jo aikojen alussa tehtäväkseen viljellä ja varjella Jumalan luomaa maailmaa. Olemme hoitaneet tuon tehtävän huonosti, mutta vähitellen silmämme ovat auenneet. Nykyään teemme paljon työtä säilyttääksemme luonnon ja eläimet sellaisina kuin ne nyt ovat, tai jos mahdollista, pyrimme jopa korjaamaan tekemiämme virheitä.

On tärkeää että jokainen meistä kantaa vastuun yhteisestä luomakunnastamme. Eikä kyse ole vain jostain ikävästä velvollisuudesta, vaan Jumalan hyvien luomistekojen rakastamisesta. Usein erehdymme ajattelemaan, että vasta taivaassa kaikki on hyvää, kaunista ja rakastettavaa. Mutta moniko meistä tulee ajatelleeksi, että Jumalan ihmeelliset luomisteot ympäröivät meitä jo nyt?

Meillä on pala taivasta keskellämme. Kyse on vain siitä, näemmekö sen ja osaammeko arvostaa sitä. Luomakuntamme sisältää lukemattomia ja toinen toistaan suurempia ihmeitä. Olipa kyse sitten pienestä rikkaruohosta, joka litistyy kenkämme alle, tai jättiläisvalaasta meren syvyyksissä, ne ovat Jumalan suunnittelemia ja niillä kaikilla on oma tarkoituksensa. Meidän tarkoituksemme ja tehtävämme on pitää hyvää huolta luonnosta ja toinen toisistamme.

Saarnaajan kirjan kolmannesta luvusta, vanhasta käännöksestä:
"Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua."

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |