Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

3 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: heinäkuu 2015

Vielä on kesää jäljellä

Torstaina 23. heinäkuuta 2015 | Anne Blomqvist

 Päivänkakkarat

Heinäkuussa alkaa tuntea haikeutta siitä, että kesä kohta päättyy. Näin sanoo Rampe keskustellessaan vävykokelaan kanssa samalla, kun sitoo saunavihtaa vajan takana. Kohtaus on uudessa kotimaisessa elokuvassa Eila, Rampe ja likka. Lausahdus vastaa omaa tuntemusta. Vaikka kesä on kaikessa vehreydessään läsnä, jokin on jäänyt vielä toteutumatta. Tänä kesänä minulla on kolme isoa haastetta: tyttären rippijuhlat ja kaksi rippileiriä. Kaksi niistä on jo takana. Kaikkiin näihin liittyy iso panostus. Kesäkuussa haravoitiin havut takapihalta ja istutettiin kukat, siivottiin huusholli, päivitettiin astiastoa. Kuin jouluun valmistautumista, yhtä päivää varten kaiken pitää olla kunnossa. Rippikoululeirillä kun yhden oppitunnin saa pidettyä, hetken huoahdus ja sitten alkaa valmistautua seuraavaan.

Viime sunnuntaina oli kirkastussunnuntai. Silloin muistetaan Jeesuksen ja opetuslasten kirkastusvuorikokemusta. Sitä verrataan elämän hyviin hetkiin, jotka antavat voimaa tulevaan. Moni kokee, ettei tämä kesä ole täyttänyt odotuksia. Epävakaa sää, helteet antaa odottaa itseään. Aurinko kurkistaa hetkittäin pilvien välistä, mutta se oleminen vaan auringon lämmössä antaa odottaa itseään. Moni meistä odottaa, suunnittelee ja puuhaa koko ajan jotain, eikä uskalla heittäytyä siihen, että asiat voivat tapahtua omalla tavallaan. Ainakin voi todeta, että kukat ovat ehtineet pihalla kasvaa yli mittansa, vaikkei niitä ole juhlien jälkeen juuri kasteltu. Luonto elää omaa elämäänsä valittamatta. Kukoistamalla se kiittää Luojaansa.

Mirjami Lähteenkorvan runo: Niityn kukat

Jumala on kulkenut tästä kukkivan niityn yli.

Kimaltaa nurmen syli nyt kastepisaroin. On tertut tervakkoin niin iloiset ja heleät kuin kynttilät. Ja aurinkoa tulvillaan on leinikit. Ja nöyrät lemmikit on ojan luona polvillaan. Niin ihmeellisen hohtavat on päivänkakkarat, ja kissankello kuulas on kuin taivas varjoton.

Ja kaikki kukkaset on hiljaiset.

Kirkasta, pyhää maata tomuisin mielen vaeltaa tänään en saata.

Vaikka kukka olla soisin ja kasvoin aurinkoisin ylistää Jumalaa.

On pienten hyvä olla maan suuren nurmikolla. Jumala katsoo hymyillen ylitse niittyjen.

Ei kommentteja

Yhdessä!

Perjantaina 10. heinäkuuta 2015 | Kosti Kallio

Rippikirkko

Tänä kesänä on jälleen kaikissa seurakunnissa ollut ja on edelleen runsaasti rippijuhlia, niin myös meillä Hyvinkäällä. Nuoret haluavat osallistua rippikouluun runsain joukoin. Yhdessä sukulaisten ja ystävien kanssa sitten vietetään kirkossa konfirmaatiota. Kesäkuun lopussa otettu oheinen kuva Hyvinkään kirkosta kertoo, kuinka kirkkomme on lähes täysi konfirmaatiopyhänä.

Nuorille rippikouluun osallistumisessa yksi tärkeimpiä asioita on saada uusia kavereita. Varsinkin leirijaksolla nuoret tutustuvat toisiinsa. Kirkossa yhteen kokoontuminen on tärkeää siksi, että koemme yhteenkuuluvuutta. Olemme Jumalan lapsia. Kuulumme yhteen. Kasteessa jo Jumala otti lapsekseen sekä perheyhteyteensä. Ehtoollisella hän ruokkii leivällä ja viinillä, ruumiillaan ja verellään, joilla Jeesus sovitti syntimme Jumalan edessä. Kaikille ihmisille tie Taivaaseen on näin auki! Yhdessä saamme vaeltaa taivaskotiin toinen toistamme tukien. Rippikoulussa saatu kaveri voi olla kaveri läpi elämän!

Jumala kutsuu meitä sanansa ääreen kirkkoon joka pyhä, ei vain rippipyhänä. Tervetuloa mukaan osallistumaan, nauttimaan sekä Sanasta, musiikista, laulusta että myös Herran Pyhästä ehtoollisesta!

Ei kommentteja

Sydänten prinsessa

Keskiviikkona 1. heinäkuuta 2015 | Tuija Mattila

Hän on tasan 1,5 vuotta vanha sydänten prinsessa. Hän - rakas lapsenlapseni - on valloittanut meidät kaikki ympärillään olevat aikuiset. Olen opettanut hänelle, että minua voi kutsua sanalla "mamma".  En siis ole mummi, mummu tai mummo vaan mamma. Kuinka ihanalta kuulostaakaan, kun hän pienellä lapsen äänellään sanoo tuon sanan " mamma" ja katsoo suoraan silmiini.

On suuri etuoikeus saada ottaa hänet syliin, vaihtaa vaippoja tai syöttää hänelle aamupuuroa nallelautaselta. On etuoikeus katsoa häntä, kun hän istuu lattialla ja leikkii. Mieleeni on tullut useammankin kerran ajatus, että mitähän kaikkia taakkoja nuo nyt vielä niin pienet hartiat tulevat hänen elämänsä aikana kantamaan? Mitä hän tulee noilla kauniilla käsillään tekemään? Mitä hänen silmänsä tulevat vuosien kuluessa näkemään?

Mieleni valtaa haikeus, huoli ja suojelun halu. Voisinpa tasoittaa hänen tietänsä, varjella häntä vaaroilta ja suojella häntä elämän murheilta ja iskuilta. Jotain voinkin ehkä hänen hyväkseen tehdä, mutta suuremmassa mittakaavassa en voi muuta kuin ajatella, että se on " korkeemmas käres" hänenkin elämänpolkunsa.

En voi muuta kuin laittaa omat käteni ristiin ja rukoilla hänen puolestaan. Rukoilla, että Jumala varjelisi häntä ja lähettäisi suojelusenkelinsä vartioimaan tuon pienen sydänten prinsessan taivalta tässä suuressa maailmassa. Toisaalta, suurinta mitä me mammat, mummot ja mummit voimme tehdä onkin juuri tuo rukous. Esirukous lasten ja lastenlastemme puolesta -  kaikkien meille niin rakkaitten sydänten prinsessojen ja prinssien puolesta.

Yksi kommentti

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |