Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

3 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: elokuu 2015

Amazing Race

Tiistaina 25. elokuuta 2015 | Outi Korppinen

The Amazing Race

Vietimme rippikoulujen jatkoriparia, nuorisotyön kesäkauden päätöstä ja syksyn toiminnan starttia Kuutsin merkeissä 14.-16.8. Päiväkummun kurssikeskuksessa Orivedellä. Teemana oli Amazing Race ja nuoremme Joel Räsänen ja Mila Kotala kirjoittivat leiristä seuraavaa:

"Kesä on taas lähestymässä loppuaan, ja on Kuutsin aika. Kuutsi on siis viikonloppuleiri kaikille saman kesän rippikoululaisille ja isosille, ja miksei muillekin. Yleensä osallistujia on kahdensadan molemmin puolin, joista poikia noin kolmasosa. 

Kuutsilla tapaa tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin. Ohjelmaan kuuluu mm. yhteisiä tilaisuuksia isossa teltassa, kanavia, joista saa valita mieleisimmät, työpajoja, hauskaa vapaa-aikaa, sketsejä, musiikkiesityksiä, hullu konsertti ja tietysti tärkein, 5 maukasta ateriaa päivässä :). Siksi Kuutsilla olosta varmasti nauttii jokainen. Saa kuunnella nuorisotyöntekijöiden huonoja puujalkavitsejä sekä mahdollisesti pelata jalkapalloa jättipallolla. Illalla nukkumaan mennessä voi todellakin tuntea koko päivän kestäneen hauskanpidon vaikutuksen. Monet ovatkin olleet vuodesta toiseen Kuutsilla, joka varmasti jo puhuu puolestaan. Kuitenkaan ensikertalainenkaan ei jää asioiden ulkopuolelle, vaan kaikki pääsevät nopeasti mukaan. Ja jos Kuutsilla on jo ollut aiemmin, voi ottaa vähän vastuuta ja tulla avustajaksi. Silloin hoidetaan pieniä tehtäviä (ohjelmavalvoja, toimittaja, keittiöavustaja ym.) hieman pienempää leirimaksua vastaan. Ja onhan kivaa olla edes pieni pomo.

Eetu Piilola (14), joka oli ensimmäistä kertaa Kuutsilla, Salla Salonen ja Heidi Lappi (17), joilla on jo kolmas Kuutsi menossa sekä Jere Lappi (22), joka ei edes jaksa muistaa omien leiriensä määrää, nautiskelevat kovasti kesäsäästä ja hyvästä ohjelmasta. Jere on ehtinyt isoskoulutuksen jälkeen olla jopa ohjaajana muun muassa nuortenleirillä ja Kuutsilla. Eetu taas on ennen rippileiriä ollut kokkikerhossa ja varhaisnuortenleireillä leiriläisenä. Riparin jälkeen Eetu päätti lähteä Kuutsille ja ilmoittautui isoskoulutukseen niin kuin monet muutkin rippikoulunsa käyneet. Salla Salonen ja Heidi Lappi ovat olleet molemmat kerhonohjaajina sekä hekin isoskoulutuksessa molempina vuosina.. Isosenakin on oltu monenmoisilla leireillä, niin ripareilla kuin muillakin.. Heidi on ollut myös MaataNäkyvissä -festareilla, kun taas Salla on ollut telttaleirillä ja Eetun kanssa nuorten ja nuorten aikuisten purjehdusleirillä.

Melkein kaikilla koittaa haikeus Kuutsin loppuessa. Onneksi taas seuraavana vuonna pääsee takaisin. :)"

Ei kommentteja

Paras opettaja

Torstaina 20. elokuuta 2015 | Carina Lievendahl

Yrjö Granlund

Virressä 409 pyydetään, että "suo Jeesus paras opettaja, itseni oikein tuntea, sinulle rakas Vapahtaja, nyt sydämeni avata". Tämä on yksi viime pyhän virsistä. Vietimme itsensä tutkimisen sunnuntaita. Se ei ole omassa varassa olemista, vaan luottamista Jumalan armoon. Voimme tuoda vain Jumalalle tyhjät kätemme ja avoimen sydämen.

Tiistaina vietettiin Sotainvalidien Veljesliiton 75-vuotisjuhlaa Helsingin Messukeskuksessa. Helsingin Sanomissa oli kirjoitus ja kuva 97-vuotiaasta sotainvalidi Yrjö Granlundista, joka aloitti juhlaan valmistautumisen Kaunialan sairaalasta. Hän istuu kuvassa mustan auton takapenkillä ja juhlasaattueen siivittämänä 12 sotainvalidia aloitti sieltä matkan kohti järjestön viimeistä yhteistä suurta juhlaa. Huomioni kiinnittyi hänen katseensa, joka on lempeä ja hymyilevä.

Granlund kertoo, miten hän menetti oikean kätensä 24-vuotiaana rintamalla. Sotasairaalassa Granlund häilyi kahdeksan päivän ajan tajunnan rajamailla. Hän selvisi hengissä räjähtävästä luodista, joka oli osunut käteen. Taitavasti hän käyttää yhtä kättä tehdäkseen juhlapäivän aamuna ranskalaisen solmun kravattiinsa ja kietoo sen kaulaansa. Ihailin lukiessani, miten hänen aikansa kuluu vieläkin sukututkimuksen, kielten opiskelun ja mieskuoron parissa. Jumalan suurta armoa, että mies tutkii ja harrastaa, on elämän virrassa mukana.

Granlund oli ollut naimisissa yli 60 vuoden ajan ja jäänyt leskeksi kuusi vuotta sitten. Hän totesi kauniisti: "Olen monesti ihmetellyt, mitä nuoret naiset meissä haavoittuneissa ja halkaistuissa miehissä näkivät, kun ottivat meidät aviomiehikseen ja olivat vielä ylpeitäkin meistä."

Seurakunta olemme me ihmiset. Erilaiset ihmiset. Sinä ja minä, me yhdessä. Siksi Jeesuksen kehoitus nähdä toinen ihminen veljenä ja sisarena, liittää meidät yhteiseen perheväkeen. Meillä on vain yksi Isä, yhteinen Taivaan Isä. Parhaimmillaan nähdyksi tulemisen kokemus on, kun vierelle asettuu toinen ihminen, joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä. Sinulle, joka olet Granlundin tavoin haavoittunut, saanut särön - joko ulkoisesti tai sisäisesti - on lupaus, että
Jeesus on rinnallasi parhaana opettajana. Hän on se paras sielunhoitaja, joka näkee meidät elämän haavoitetut rakkaudella. Sotainvalidi Grandlundkaan ei ollut yksin rintamalla eikä ole vanhanakaan sitä Kaunialassa. 

Jumalalta annettua voimaa on se, kun ojennamme tyhjät kädet toistemme puoleen. Niin tekivät veljetkin sodassa. Näkivät ja auttoivat. Meitäkin kutsutaan vaalimaan tätä perintöä. Sodan jälkeiset vuodet ja silloiset aviovaimot näkivät haavoittuneissa sotainvalideissa Kristuksen kasvot. Sotainvalidit palvelivat meitä. Tuloksena on itsenäinen Suomi. Jeesuksen armorikkaan katseen saattelemana on hyvä tehdä elämän matkaa vapaassa Suomessa. "Teillä on vain yksi Mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija." Tällaisen peilin Jeesus asettaa meidän eteemme, saamme tutkia elämäntapaamme ja asenteitamme. Millainen näkökykymme on, näemmekö Kristuksen jokaisessa ihmisessä ja olemmeko toisistamme ylpeitä? Suo Jeesus, paras opettaja, nyt sydämemme avata. Sinulle, Kristus ja toisillemme.

Kuvat Helsingin Sanomien Yrjö Granlund -videosta.

Ei kommentteja

Pintaa syvemmälle

Keskiviikkona 12. elokuuta 2015


Pintaa syvemmälle

(Daavidin Psalmi 139, jakeet 2-18 ja 23-24)

1. Herra, sinä olet minut tutkinut,
sinä tunnet minut.
2. Missä olenkin, minne menenkin,
sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
3. Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
4. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,
jota sinä, Herra, et tuntisi.
5. Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
sinä lasket kätesi minun päälleni.
6. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.

7. Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,
minne voisin paeta sinun edestäsi?
8. Vaikka nousisin taivaaseen,
sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
sielläkin sinä olet.
9. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
10. sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi.
11. Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä,
yö peittää päivän valon",
12. sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.

13. Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
14. Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
15. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
16. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
17. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi,
Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
18. Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.

23. Tutki minut, Jumala,
katso sydämeeni.
Koettele minua,
katso ajatuksiini.
24. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.

Yksi kommentti

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |