Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

4 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: syyskuu 2015

Yli kaiken - sisulla!

Tiistaina 29. syyskuuta 2015 | Jarno Hellström

Tämä kirjoitus on erityisesti sinulle, jolla on vaikeaa - kuka näitä nyt aallonharjalla miettisi?

Jeesuksen opetuksen voi tiivistää tuttuun rakkauden kaksoiskäskyyn: "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi." Käsky lienee useimmille tuttu rippikoulusta, ja juuri rippikoulussa itsekin olen sitä opettanut. Monille käsky toimii parhaiten käännetyssä järjestyksessä: helpointa on rakastaa itseään, vaikeinta Jumalaa. Lähimmäinen pyörii jossain siinä välissä - joskus rakkautta ja joskus rakkaudettomuutta kokien.

Mitä tuo Jumalan rakastaminen 'yli kaiken' oikein tarkoittaa? Luonnollisestikin sen voi selittää monella tavalla. Yksi ja ehkäpä tutuin (ja saattaa se olla oikeinkin) selitys on, että Jumalan rakastamisen pitäisi olla elämässämme ykkössijalla, tärkeintä, suurinta, kauneintakin. Siis rakkautta yli kaiken muun, enemmän kuin mitään muuta kohtaan. Juuri tämä ajatukset helposti vertailuun johtava merkitys tässä käskyssä joskus tökkii. Tuntuu järjettömältä kysyä, että ketä kolmesta pojastani rakastan enemmän. Yhtä järjettömältä tuntuu kysyä, että rakastanko enemmän Jumalaa vai vaimoani. Enkö voi sanoa että rakastan Jumalaa ja poikiani ja vaimoani kaikkia paljon, ilman vertailua? Varmaan voinkin.

Jotain olen kuitenkin viime vuodesta oppinut, vuodesta jota voisi kutsua vaikkapa hankalaksi. Kuten tiedämme, elämä on kova juttu, elämä heittää osaksemme sairautta, epäoikeudenmukaisuutta, työttömyyttä, onnettomuuksia tai juuri sitä minkä tunnistat omassa elämässäsi kuuluvan tähän joukkoon. Tästä näkökulmasta uskon että voimme antaa tuolle 'yli kaiken' tärkeän sivumerkityksen.

Voisiko tuon rakkauden kaksoiskäskyn alku 'Rakasta Jumalaa yli kaiken' tarkoittaa tätä: tärkeää elämässä on se, että tuo elämä meidän eteemme - tai oikeastaan meidän ja Jumalan väliin - minkälaisia vastoinkäymisiä tahansa, niin meidän tulisi yrittää rakastaa Jumalaa yli kaiken sen mikä aiheuttaa meille tuskaa ja kärsimystä, yli kaiken sen mikä tuntuu vievän meitä kauemmas Jumalasta ja yli kaiken sen mikä tuntuu puhuvan elämän mielettömyydestä ja jopa merkityksettömyydestä kaiken kokemamme keskellä. Opettiko Jeesus siis meille sitä, että Jumalan rakastamisen yksi keskeinen tekijä on sisu? Tarvitseeko Jumala meidän sisukkuuttamme siihen, että meidän rakkautemme hiipuessa hänen rakkautensa kasvaa, ja läpäisee esteen joka sijaitsee meidän ja hänen välissään? Uskon että juuri näin on. 

Vihkikaavan esirukouksessa on kohta, joka sopii hyvin tähän, kuvatkoon se niin tuota ilmausta 'yli kaiken', ihmisen ja Jumalan suhdetta yleensä ja tietysti sitä mitä varten se on alun perin laadittu, kahden ihmisen välistä suhdetta: "Varjele heitä sairaudelta ja onnettomuuksilta, kaikelta, mikä saattaisi vahingoittaa. Jos jokin koettelemus kohtaa, anna sen viedä heitä entistä lähemmäksi toisiaan ja sinua." Siksi sanon sinulle joka olet nyt heikoilla: koeta kestää, usko huomiseen, pure hammasta, rakasta Jumalaa yli kaiken - sisulla!

Ei kommentteja

Viikon onnellisuusvinkki

Maanantaina 21. syyskuuta 2015 | Marja Liisa Liimatta

Sain seitsemän vuotta sitten sähköpostiini joulukalenterin. Sen lähetti itä-suomalaisen teollisuusyrityksen turvallisuuspäällikkö, jonka johdolla sain tehdä työpaikkatyötä kyseisen yrityksen irtisanomisaikoina. Tuon joulukalenterin jokaisesta luukusta alkoi soida joululaulu kauniin kuvan ja runon kera. Joka päivä eri laulu, eri kuva ja eri runo. Sen kalenterin äärellä mieli lepäsi ja sydän uudistui.

Muistelen tuota sähköpostiini tullutta lahjaa lämmöllä vielä edelleen. Joku halusi ilahduttaa minua! Hän loi lahjallaan minun joulukuun aamuihini keidashetken, jossa sain olla onnellinen ilman odotuksia, kiirettä, hälinää ja kaikkea jouluista hyörinää. Tuota hänen ideaansa - ilahduttaa ihmistä, jonka ei odota saavan sinulta mitään - haluaisin olla vaalimassa. Siitä syntyy onni antajalle ja varmasti myös saajalle. Ainakin minulle. Mottoni onkin: "Onnellisen elämän salaisuutena ovat jatkuvat pienet ilot."

Ei kommentteja

Rajat oman sydämen sisällä

Keskiviikkona 16. syyskuuta 2015 | Virpi Koivisto

Mielipiteet puolesta ja vastaan räiskyvät sekä suhteessa kysymykseen pakolaisista että hallituksen määräämistä säästötoimista. Suomalainen tuttu turvallisuus on järkkynyt ja epävarmuus kasvanut.

Pakolaisten yllättävä virta on nostanut mieleen pakolaisvirrat oman maan historiasta kun sota pakotti tuhannet ihmiset evakkomatkalle, monet useamman kerran. Ruotsiin siirtyi 70 000 lasta sotaa pakoon. Tuo kaikki on omaa lähihistoriaamme.

Syyt tämän päivän pakolaisvirtoihin ovat monet, suurimpana syynä sodat ja rauhattomuudet. Emme olleet varautuneet tällaiseen kansainvaellukseen. Vastustusta on paljon mutta samaan aikaan myös runsaasti auttamisen halua. Tätä kirjoitettaessa päivän uutinen on että Nurmijärvelle avataan pakolaiskeskus Röykän sairaalaan.

Jokainen joutuu tutkimaan omia asenteitaan näiden kysymysten äärellä. Toinen avaa oman kotinsa, toinen osallistuu keräykseen, toinen vastustaa kiivaasti pakolaisten vastaanottamista.

Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumissa paljastavat ne kaikkein vaikeimmin ylitettävät rajat, jotka ovat lopulta oman sydämemme sisällä: "Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. 43 Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.'

44 "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?' 45 Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' " Matt. 25.

 

Ei kommentteja

Kolmatta linjaa takaisin näin kuljen…

Tiistaina 1. syyskuuta 2015

Silloin kun Fredi oli vielä "folk", hän kuljeskeli Helsingin Kallion kadulla etsien kauan sitten kadonnutta aikaa ja pois haihtunutta nuoruuttaan. Fredin oivallus on, että mennyttä ei saa takaisin, mutta silti on joskus hyvä arvioida, miten on tähän tultu ja mitä on saatu aikaan.

Nopea katsahdus menneeseen kertoo, että Hyvinkään sairaalasielunhoito on viiden viime vuoden aikana kokenut monta muutosta. Paljon on panostettu työn tunnettavuuteen ja kynnystä lähestyä sairaalapappia on koetettu madaltaa joka rintamalla. Potilaita, omaisia ja hoitohenkilökuntaa on uutterasti informoitu papin palveluksista ja heitä on rohkaistu ottamaan yhteyttä, olipa mieltä askarruttava asia iso tai pieni.  Tyytyväisinä olemme voineet todeta, että kaikkia apua tarvitsevia on kyetty palvelemaan nopeasti ja joustavasti 24/7 vuoden jokaisena päivänä.

Hyvinkään sairaalasielunhoito otti 2014 huomaansa Uudenmaan sairaalasielunhoidon seurakuntainliiton ja laajensi toimintaansa Järvenpään, Mäntsälän, Nurmijärven ja Tuusulan alueilla sijaitseviin hoitolaitoksiin. Päihdesairaalaan, Ohkolan nuoriso-osastolle, Kiljavan sairaalaan ja Kellokosken sairaalaan Hyvinkäällä toiminnan piiriin tuli myös Ridasjärven päihdehoitokeskus.

Hyvinkään sairaalapappien määrä lisääntyi kertaheitolla viiteen ja olemme tällä hetkellä yksi maamme monipuolisimmista sairaalasielunhoitotiimeistä, josta löytyy sielunhoidon osaamista niin somaattisen, psykiatrisen, geriatrisen sairauden maailmaan sekä päihderiippuvuuksien kanssa kamppailevien elämänkysymyksiin.

Yhteistyö sekä sairaalan että seurakunnan hallinnon kanssa on ollut hedelmällistä ja luontevaa. Erityisesti saattohoitoon ja vapaaehtoistyöhön on panostettu ja olemme olleet sitä yhdessä sairaalan- ja terveyskeskussairaalan henkilökunnan kanssa kehittämässä. Hyvistä yhteistyösuhteista ehkä näkyvimpänä osoituksena on Hyvinkään sairaalaan tämän vuoden alussa valmistunut Hiljainen Huone, toistakymmentä vuotta kaavailtu projekti saatiin vihdoin toteutettua ja nyt sairaalassa on oma paikka hiljentymistä, rukousta ja ekumeniaa varten.

Omalla kohdallani on tullut aika suunnata ainakin puoleksi vuodeksi kohti uusia haasteita Helsingin seurakuntayhtymän johtavaksi sairaalapapiksi ja Suomen suurimman sairaalapappitiimin esimieheksi. Helsingissä minua odottaa parikymmentä sairaalapappia ja lisäksi tiimiin kuuluu poliisipappi. Virkapaikkani on syyskuun alusta tuolla Fredin laulun maisemassa, Kallion kaupunginosan Kolmannella Linjalla.

Toivon että voin edistää siellä Hyvinkäällä hyviksi havaittuja käytäntöjä ja välittää pääkaupungissa tehtävään sielunhoitotyöhön samaa innokkuutta ja motivaatiota, josta olen voinut olla Hyvinkään tiimissämme ylpeä. Sijaisekseni johtavaksi sairaalapastoriksi tulee Marja Liisa Liimatta ja hänen pestinsä Järvenpään sosiaalisairaalassa ottaa hoitoonsa teol.maist. Johanna Suban. Muilta osin työ jatkuu tuttuun tapaan entisin voimin; Hyvinkään sairaalapastorina jatkaa Carina Lievendahl ja Kellokoskella sairaalapastorit Kai Ojala ja Irmeli Enckell.

Toivotan kaikille blogejani lukeneille terveyttä, voimia, virkeyttä ja Taivaan Isän siunausta pian alkavaan syksyyn. 

2 kommenttia

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |