Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

3 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: tammikuu 2016

Arkienkeli pelasti autonavaimet

Torstaina 28. tammikuuta 2016 | Saija Lottonen

Suomalainen näytelmäkirjailija Maria Jotuni on kirjoittanut: "Todella rakastaa ja tehdä oikein on suurinta, mihin kehittynyt ihminen pystyy."

Tämän sain itse kokea parisen viikkoa sitten - minulle tuntemattomalta ihmiseltä. Samalla se oli erittäin hyvä muistutus siitä, kuinka ympärillämme on paljon tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä, joilla on lämmin sydän ja konkreettisesti hyviä tekoja tekevät kädet.

Sinä päivänä taivaalta tuiskutti lunta ja juoksin korkokengissäni kovaa vauhtia nepalilaiseen ravintolaan syömään. Turhamaisena naisena en luovu edes talvisin korkokengistäni, vaikka nyt olisi ehkä pitänyt. Lensin nimittäin suojatiellä nurin, koska toinen kenkäni jumittui lumikökköön.

Palattuani takaisin työpöytäni ääreen, huomasin työpuhelimeen ilmestyneen tekstiviestin ja pari vastaamatonta puhelua.

Ystävällinen miesääni puhelimen toisessa päässä kertoi nähneensä komean ilmalentoni ja sen, miten kaatuessani taskustani oli tippunut autonavain. Tämä Arkienkelini oli tehnyt U-käännöksen ja käynyt noukkimassa avaimen, jonka jälkeen hän oli tehnyt melkoisen salapoliisityön selvittäessään kenelle avaimet kuuluvat.

Lumituiskusta ja työkiireistään huolimatta hän näki vuokseni suuren vaivan. Mutta kyllä minä olin kiitollinen ja olen sitä edelleen. Kauniilla teollaan hän pelasti päiväni, oikeastaan koko viikon!

"Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmiselle." Kol.3:23

Yksi kommentti

”...yksinkertaisuuteen...”

Maanantaina 18. tammikuuta 2016 | Veli-Pekka Toiviainen

Viestintä pyysi blogia. Torjunnan jälkeen mielessäni alkoi pyöriä otsikon sana: yksinkertaisuuteen. Pysähdyin, aloin selvittää, mitkä miellepurot sen nostivat pintaan.

Ensimmäisenä ajatus pysähtyi kahdeksan vuoden takaiseen paluuseen Suomeen kahdenkymmenenkahden (22) ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Olin "äimänkäkenä" elämänmenosta koti-Suomessa. Jokainen tuntui juoksevan "pää kolmantena jalkana" kaupoissa, harrastussaleilla, lenkkipoluilla.

Korkeasuhdanteen aallonharjalla oli hauskaa surffailla. Etsin sitä kuvaavaa sanaa, se löytyi: koheltamista! Anteeksi vain, kanssasuomalaiset. Tämä mielle oli niin voimakas, että vielä tänään se näyttää pomppaavan ensimmäisenä pinnalle. Viikoittaiset postiluukusta tipahtavat 25-30 mainoslehtistä pitää siitä huolen? Onko elämänmallissamme nytkin koheltamisen pintavaahtoa? Vai jopa pohjavirtaus?

Toinen pakottava ajatus on median ja somen yhteisvaikutus, joka tuntuu sisuksissani painottavan otsikon alleviivausta: yksinkertaisuuteen. Muistamme Montesquieun vallan kolmijaon: poliittinen päätösvalta eduskunnalla, toimeenpanovalta hallituksella, tuomiovalta oikeuslaitoksella. Mediaa on jo pitkään kutsuttu neljänneksi valtiomahdiksi. Ruudun ja radion takaa asioita seuraavalta ei ole kuitenkaan voinut jäädä huomaamatta median yhä voimakkaampi uusvanha rooli: se tuntuu lähes aina tietävän paremmin, mitä asianomainen haastateltava milloinkin on tarkoittanut. Ja kun somea hiukan hämmentää kommenteilla ja otaksumilla, keskustelua voi sopivasti suunnata haluttuun suuntaan. Maahanmuuttoteema vihalla ryyditettynä on tarjonnut vertaansa vailla olevan näytelmän. Koheltamista uusin aihein!

Mitä siis tilalle? Yksinkertaisuutta, kohtuullisuutta. Jälkimmäinen on vuosisatojen ajan kuulunut neljän perushyveen joukkoon viisauden, oikeamielisyyden ja urhoollisuuden kanssa. "Kohtuus kaikessa" on vanha ja toimiva kansanviisaus. Sen kulkusuunta on kohti yksinkertaisuutta.

Mutta mistä tuo yksinkertaisuus on mieleni pohjalle asettunut? Virsikirjamme virrestä 202:6. "Paina meitä paremmin alas yksinkertaisuuteen tutustumaan syvemmin ristin suureen salaisuuteen". Ruotsalaisen papin Lars Nybergin kaunis virsi on kantanut sanomaansa monen muunkin ajatuksiin. Itselläni se tuntuu putkahtavan esiin kuin kaiken perustaksi silloin, kun käyn elämänläheistä keskustelua itseni kanssa.

Paastonaika lähestyy. Sopiva aika virittäytyä yksinkertaiseen elämäntapaan.

Yksi kommentti

Rukous uuteen vuoteen

Maanantaina 11. tammikuuta 2016

Rauhankyyhkynen

Vuosi vaihtui ja saattoi olla, että monet tekivät silloin uudenvuodenlupauksia. Näillä lupauksilla pyritään useimmiten tekemään elämästä jollain tavalla parempaa. Tarkoituksena on myös tuottaa iloa ja sisältöä elämään. Joku pudottaa painoa, toinen aloittaa aktiivisemman kuntoilun, kolmas uuden harrastuksen. Joku ehkä lupaa itselleen ottavansa kuluvana vuonna paremmin huomioon läheisiään. 

Toivottavasti kaikki uudenvuoden lupaukset pitävät ja toteutuvat. Jos näin ei satu käymään, ei elämä siihen kuitenkaan kaadu. Aina voi aloittaa alusta tai jatkaa vaikka kesken vuoden. Tärkeää on pyrkiä johonkin eikä vain olla tekemättä mitään. Tekeminen itsessään on palkitsevaa.

Suhteessa lähimmäisiimme hyvän esimerkin antaa Franciscus Assisilainen. Hän ei tee omavaraista uudenvuodenlupausta, vaan rukoilee rukouksen, jossa turvaa Jumalan muuttavaan voimaan. Jos tämä rukous saisi toteutua kaikkien ihmisten elämässä, elämä olisi hyvää ja sopuisaa. Tällä rukouksella on hyvä alkaa uusi vuosi.

Franciscus Assisilaisen rukous

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa,
toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

 

Yksi kommentti

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |