Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

4 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: huhtikuu 2016

Neljä hetkeä

Tiistaina 26. huhtikuuta 2016 | Tuija Mattila

Seurakunnan päiväkerho on juuri alkanut. Nelivuotias Anni kiipeää työntekijänä toimivan lastenohjaajan syliin, laskee päänsä tämän olkapäälle ja ummistaa silmänsä.

Rippileirin kolmas päivä on lopuillaan. Pekka - yksi rippikoululaisista - tarttuu kuin tarttuukin nuorisonohjaajan ojennettuun käteen ja näin koko leiriryhmä muodostaa suuren sisaruspiirin.

Kahden lapsen yksinhuoltajaäiti katsoo diakoniatyöntekijältä saamaansa osto-osoituslomaketta. Siinä lukee, että hän voi ostaa ruokaa ja hygieniatuotteita lapsilleen. Äiti nostaa katseensa ja helpotuksen kyyneleet alkavat valua hänen poskiaan pitkin.

Vanha leskimies makaa sairaalan vuoteessa. Sairaalapappi istahtaa hänen vuoteensa ääreen ja yhdessä he lausuvat Herran siunauksen. Vanha leskimies hymyilee ja sulkee silmänsä.

Neljä erilaista hetkeä. Niissä kiteytyy seurakunnan toiminnan syvin olemus.

 

Yksi kommentti

Onko elämä hallittavissa?

Maanantaina 18. huhtikuuta 2016

Risti ja mies

Elämän hallintaan liittyvät asiat ja tunteet kiinnostavat ihmisiä. Tästä syystä aiheeseen liittyvät kirjat ja kurssit ovat suosittuja. Olen itsekin lukenut kirjan jos toisenkin. Yleensä elämänhallintaan liittyvillä taidoilla tarkoitetaan ihmisen kykyä selvitä sisäisen maailman ristiriidoista ja ulkopuolelta tulevista paineista. Kaikki tämä on ymmärrettävää, tärkeää ja hyödyllistä. Uskon myös siihen, että hyödyllisiä taitoja voidaan opetella ja oppia kirjallisuuden ja kurssien avulla. 

Samalla on ainakin minun tunnustettava se, että tunnistan itsessäni olevan tarpeen hallita elämääni ja olosuhteitani. Kuitenkin tämän kaltainen hallinta on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Monta kertaa elämänhallintaa liittyvän kirjan parissa huomaan saavani näppyjä asenteesta, jossa elämä olisi jollakin tasolla hallittavissa. Elämä yllättää meitä tahtomattamme positiivisesti ja negatiivisesti.

Erityisesti sairaalapappina kohtaan tilanteita, jotka ovat kaoottisia ja näistä tilanteista elämänhallinta on kaukana. Vaikka tiedostan, että elämänhallintaan liittyvät koulutukset eivät lupaa täydellistä hallintaa elämään, niin sanana elämänhallinta on harhaanjohtava ja elämän realiteetteja vääristävä. 

Pappina huomaan pohdiskelevani usein myös sitä, miten elämän yllätyksellisyys liittyy Jumalan sallimukseen? Mistä löytää apua, kun kipeät kysymykset Jumalan sallimuksesta ja elämän mielettömyydestä nousevat kristityn mieleen? Kärsimyksen ja elämän hallinnan keskellä joudun nostamaan monta kertaa kädet pystyyn ja tunnustamaan: Jumala en voi ymmärtää tätä? Erilaiset filosofiset ja teologiset pohdinnat kärsimyksen ongelmasta eivät kanna, eivätkä kykene antamaan todellista lohdutusta. Mistä siis löytää apua?

Kärsimyksen keskellä on varottava antamasta helppoja ratkaisuja. Minua on kuitenkin helpottanut tietoisuus siitä, että minä en voi, eikä minun tarvitsekaan ymmärtää täysin kärsimystä tai siihen liittyviä asioita. Tietämättömyyden hyväksyminen ja Jumalan käsiin vajavaisesti heittäytyminen, on antanut minulle apua ja rauhaa.

Minulle on tullut rakkaaksi Raamatun kohta viidennestä Mooseksen kirjasta (5 Moos 29:28 a) "Salatut asiat ovat vain Herran, meidän Jumalamme tiedossa". On siis olemassa salattuja asioita, jotka ovat vain Jumalan tiedossa! Minun on vain yritettävä hyväksyä, että Jumala on salattu Jumala, enkä voi saada kärsimyksen ongelmaan kaiken kattavaa vastausta. 

Me jotka pohdimme näitä kipeitä elämän kysymyksiä ja elämän hallintaa, voimme kuitenkin ottaa Mooseksen puheesta toisenkin lohdullisen ajatuksen. Meitä kannattelevat iankaikkiset käsivarret. Saamme kokea elämämme ilot ja surut Jumalan hallinnassa.

Yksi kommentti

Ristiinnaulitut lampaat?

Maanantaina 11. huhtikuuta 2016

"Vaik on kivinen tie, hän edellä kulkee ja ohjaa. Läpi kaiken vie. Jos kaadun, hän maasta mut nostaa."
- Kaemo

Erityisesti viime vuosina media on tykännyt ristiinnaulita ihmisiä. Jos joku julkisuuden henkilö on erehtynyt tekemään jonkin virheen, lehdistö on päässyt repimään siitä kaiken ilon irti. Ja nyt kun meillä kaikilla on sosiaalinen media käsissämme ja koko maailma on kuin pienen pieni piiri, niin facebookissa, twitterissä ja kaikenmaailman somepiireissä voimme itsekin ristiinnaulita ketä huvittaa. Nauloja on isketty ties kuinka pitkään esimerkiksi pääministerimme ja koko hallituksen käsiin ja jo pitkään juontaja Axl Smithiin, mutta silti viimeisiä nauloja ei ole varmasti vielä lyöty. Viimeisimpänä kohuna Nordea ja kuuluisuuksien veroparatiisikytkökset, jotka ovat aiheuttaneet ristiinnaulitsemisia ympäri maailmaa. Kenen arkkua naulataan huomenna?

Ei voi väittää, etteikö maailman pienenemisen ja sosiaalisen median sekä lehdistön työn hyvänä puolena ole se, että pahuudet ja vääryydet tuodaan nykyään helpommin päivänvaloon. Sudet lampaan vaatteissa paljastuvat. Siitä ei olekaan kyse. Kyse on siitä, ettei meidän yksittäisten ihmisten tehtävänä ole silti langettaa koko maailman syntitaakkaa yksittäisen ihmisen, ihmisryhmän, poliittisen puolueen, uskonnollisen ryhmän tai yhtiön vastuulle. Yksittäisten vääryyksien tai laajempienkaan vääryyksien paljastumisen jälkeen tehtävämme ei ole kuitenkaan ristiinnaulita lähimmäistämme tai lyödä ikuista rikollisen leimaa jonkun ihmisen tai ryhmän otsaan.     

Pahuus pitää tuoda päivänvaloon, mutta samoin myös pahantekijä. Jokainen meistä löytää lähimmän syyllisen lähempää kuin tulisi ensiksi ajatelleeksi, ja jokaiselle meistä kuuluu armo ja anteeksianto. Meidän pitää taistella hyvyyden puolesta ja ehkäistä vääryyttä, mutta meidän tulisi taistella toinen toistemme rinnalla, ei toisiamme vastaan. Pahimmat ja suurinta tuhoa tehneet terroristitkin ovat ihmisiä, samoin kuin me - ja eksyksissä. Heitämmekö ensimmäisen kiven, lyömmekö nauloja ristiin vai teemmekö kaikkemme, että löytäisimme eksyneet lampaat takaisin laumaan? Jätämmekö lähimmäisemme ristille ja syljemme päälle vai yritämmekö auttaa heidät pois ja eteenpäin elämässä, kohti parempaa?

Kun Jumala loi ihmisen ja maailman, hän katsoi kaikkea tekemäänsä ja ajatteli, että se on hyvää. Nyt kun katsomme ihmistä ja maailmaa, näemme ympärillämme paljon pahaa. Näemme Suomessa ja koko maailmassa paljon pahuutta, vääryyttä ja tuhoa. Kaemon kappaleessa sanotaan, että hyvä paimen tahtoo nostaa maahan kaatuneet. Jumalalle jokainen ihminen on yhtä tärkeä ja rakas ja Jumala tarjoaa auttavaa kättään joka ikiselle. Tahdommeko me painaa maahan kaatuneita lähimmäisiämme syvemmälle kuoppaan vai nostaa heitä ylös? Jonain päivänä saatamme itsekin kaatua - silloin varmasti tahdomme, että joku nostaa meidät ylös ja ohjaa kohti parempaa huomista.  

 

 

Ei kommentteja

Aurinko nousee ja laskee

Maanantaina 4. huhtikuuta 2016 | Carina Lievendahl

 Aurinko nousee

"Aurinko nousee. On kastetta maassa. Aika on herätä. Nousta ja lähteä. Kohdata ystävä kallehin."

Kari Rydmanin laulun sanat "Niin kaunis on maa", kuvaa auringon nousua ja samalla pienen ihmisen elämän alkua tänne maailmaan. Miten merkityksellistä on varhaisen vuorovaikutuksen ihmissuhteet tulevan elämän kohtaamisten kannalta, jotta lapsi uskaltaa nousta ja lähteä omilla siivillään kohtaamaan elämänsä polkua.

Seurakuntamme sairaalasielunhoito aloitti helmikuussa saattohoidon vapaaehtoisten kurssin. Saamme Hyvinkään sairaalalle 11 A-vuodeosastolle sekä kotitehon potilaille rinnalla kulkijoita, joilla on halu olla lähimmäinen kuolevalle. Tätä matkaa kuljetaan rinnakkain, herkästi toista kuunnellen. Valmiita vastauksia ei ole, vaan pohditaan elämän ja olemassaolon kysymyksiä yhdessä. Meidän kristilliseen ihmiskäsitykseemme kuuluu mittaamaton ihmisarvo, jossa jokainen meistä on yhtä arvokas. Me synnymme tänne paljain jaloin, ja kuoleman hetkellä lähdemme samalla tavalla. Moni kuoleva toivoo viimeisinä hetkinä, että ei tarvitsisi lähteä yksin, vaan olisi ihmisen lämpö lähellä, kun vastarannalla odotetaan tuloa.

Saattohoidon vapaaehtoinen on kuuntelija, jolle voi kertoa tunteistaan ja sanoittaa elämän polkuaan. On lupa nauraa ja itkeä yhdessä. Elämästä luopumisen tuskan saa näyttää ja kaihon siitä, ettei saa jakaa jälkikasvunsa elämän vaiheita eteenpäin niin pitkään kuin olisi halunnut. Elämän valot ja varjot voi käydä rauhassa saattohoidon vapaaehtoisen kanssa jakaen, luottaen heidän vaitiolovelvollisuuteensa. Pienten toiveiden aika on tärkeää; vapaaehtoinen voi toteuttaa pieniä asioita, joilla on merkitystä kuolevalle.

"Päivä on kirkas. Vain metsässä tuulee. Aika on leikin. Ja naurun ja riemun. Mukana ystävä kallehin."

Kuolevalla voi uskontokunnasta tai elämänkatsomuksesta riippumatta olla lähtörauha. Yleensä rauhan antaa sovinto itsen, lähimmäisten ja asioiden kanssa sekä mahdollisesti Jumalan kanssa. Uusi surukäsitys korostaa, että meillä saa olla kiintymyssuhde rakkaaseen kuolleeseen läheiseen. Se voi näkyä niin, että jäjelle jääneet läheiset  kiittävät hänen elämästään  ja niistä muistoista, joita sai jakaa yhdessä hänen kanssaan. Se antaa surun keskelle kiitollisuuden, että jaettu matka on ollut merkityksellinen. Ystävän kanssa eletty elämä on lahjaa Jumalalta.

Seurakuntamme sairaalatyö toivottaa Jumalan siunausta saattohoidossa toimiville vapaaehtoisillemme. Lämpimät kädet, läsnäolo ja tavallisen ihmisen taidot riittävät rinnalla kulkemiseen.

"Aurinko laskee. Jo pitenee varjot. Aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin."

Elämme pääsiäisen jälkeistä juhla-aikaa kirkkovuodessa. Vapahtajamme Jeesus Kristus sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä." Kuolema ei ole hyvästijättö, vaan saamme iloita ja olla osallisia ylösnousemuksen lahjasta, jonka Jeesus meille lahjoittaa.
"Niin kaunis on maa. Niin korkea taivas. Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas. Ja varjoisat veet. Niin varjoisat veet."

Aurinko laskee

Kuvat Carina Lievendahl

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |