Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

5 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: toukokuu 2016

Viljelemään ja varjelemaan

Tiistaina 31. toukokuuta 2016

 Metsälampi Espoon Nuuksiossa
Metsälampi Espoon Nuuksiossa. Kuva Jorma Ersta.

Olet ehkä joskus kuullut sanonnan "metsä kirkkoni olla saa". Lause vetoaa varmaan moneen ihmiseen. Eihän metsä mikään kirkko ole, mutta meillä suomalaisilla on metsään ja luontoon syvä ja luonteva suhde. Metsä ei ole meille pelottava paikka, kuten joillekin muille kansoille. Metsä on tuttu, turvallinen ja rauhoittava ympäristö useimmille suomalaisille.

Syy, miksi metsä koetaan lähes pyhänä ja kirkonomaisena johtuu mielestäni siitä, että siellä Jumalan luomistyö ympäröi ihmisen. Kaikki mitä nähdään, kasvillisuus ja puut, ovat syntyneet Jumalan voimasta. Paavali kirjoittaa kirjeessään roomalaisille, että sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, ihmiset voivat nähdä. Jumala on sen ihmisille ilmaissut. Jumalan näkymättömät ominaisuudet, voima ja jumaluus, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan (Room. 1:15).

Me ihmiset olemme ympäröineet itsemme suurelta osalta omien käsiemme jäljellä. Luonnon tilalla on betonia, asvalttia, autoja ja lasia. Niitä tietysti tarvitaan, mutta mitä kivisempi ja suurempi kaupunki ihmistä ympäröi, sitä ahtaammaksi ja ahdistuneemmaksi hän voi olonsa kokea. Ihminen vieraantuu helposti itsestään ja Luojastaan. Luonto sen sijaan rauhoittaa ja antaa voimaa. Luonnon järjestys ja tarkoituksenmukaisuus saattaa avata silmiä myös ihmettelemään ja kiittämään. Luonnon monimuotoinen kauneus tekee mielen kiitolliseksi, olemmehan osa luomakuntaa.

Raamatun alusta voimme lukea kuinka Jumala loi ihmisen, asetti hänet Eedenin puutarhaan ja antoi hänelle tehtävän viljellä ja varjella sitä (1. Moos. 2:15). Osallisuus Jumalan luomistyöstä hänen luonnossaan oli alusta alkaen ihmisen etuoikeus ja velvollisuus. Luonnossa voimme nähdä Jumalan suuruuden, hänen älynsä mittaamattomuuden ja suunnitelmansa kauneuden. Se velvoittaa ja muistuttaa meitä myös pitämään huolta itsestämme ja ympäristöstämme Jumalan työtovereina.

Sunnuntaina 5. kesäkuuta vietetään maailman ympäristöpäivää. Se on Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman vuosipäivä, jolloin kiinnitetään huomiota ympäristökysymyksiin. Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma keskittyy ihmisten asuin- ja elinympäristöön liittyvien ongelmien tutkimiseen, alan kansainvälisen yhteistyön kehittämiseen sekä maapallon kestävään kehitykseen. Se perustettiin vuonna 1972 YK:n erityiselimeksi.

Ei kommentteja

Jerusalemin Pyhiinvaeltaja!

Tiistaina 24. toukokuuta 2016 | Pentti Helttunen

Tällaisen arvonimen ja kunniakirjan saimme keväällä Israelin matkalla.

Itkumuuri
Kuva Pentti Helttunen. Valokuva on Itkumuurista Jerusalemissa.

Tel Avivin lentokentältä menimme Jaffossa toimivaan Beit Immanuelin messiaaniseen seurakuntaan. Sen työyhteydessä ovat Annu ja Pedro Santos, Annu on suomalainen fysioterapeutti ja Pedro on pastori-arkkitehti. He kertoivat, että nykyisin on vapaampaa tehdä evankelioimistyötä ja jakaa Raamattuja. Oppaan mukaan messiaanisia juutalaisia olisi noin 15000.

Galilean maakuntaan ja sen retkikohteisiin tutustuimme Tiberiaksesta käsin. Tiberias perustettiin v. 20 jKr. ja se sijaitsee Kinneretin järven länsirannalla. Tämä makean veden järvi on nyt noin 213 metriä meren pinnan alapuolella ja siitä Israel saa 2/3 makeasta vedestään, 1/3 puhdistetaan merivedestä.

Kapernaumiin purjehdimme "Jesus Boat" -veneellä Tiberiaksesta. Kävimme Pietarin kotitalon raunioilla, jonka päälle kahdeksan pylvään varaan on rakennettu uusi moderni kirkko. Ajoimme Golanin ylänköä Pyhän maan korkeimman paikan Hermon vuoren juurelle Jordanin alkulähteille Baniakseen Filippuksen Kesareaan. Hermonilla laskettelukeliä olisi vielä ollut, mutta jätimme laskettelut toiseen kertaan. Palatessa poikkesimme Autuaaksijulistusten kirkossa laulamassa "Maa on niin kaunis".

Jerusalemiin teimme päivän retken. Aloitimme Getsemanen puutarhasta ja tutustuimme Kaikkien kansojen kirkkoon, jonka fasadissa on upea mosaiikkityö kuvaten Jeesusta rukoilemassa yksin ja tämän yläpuolelta löytyvät kreikankieliset kirjaimet Alfa ja Omega. Fasadin yläpuolella on kaksi kaurispatsasta muistuttamassa psalmista 42:1 "Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala."

Puutarhahaudalla meillä oli ehtoollisen vietto. Haudan oveen oli kaiverrettu teksti:"He is not here - for He is risen". Paikka oli rauhallinen, paljon kukkia ja linnut lauloivat puissa. Vietimme yhdessä nurkkauksessa ryhmän kesken ehtoollisen.

Vanhassa kaupungissa kuljimme matkan Via Dolorosaa - Ristin Tietä. Länsimuurilla eli itkumuurilla pysähdyimme ja siellä oli mahdollisuus laittaa rukouspyyntöjä muurin massiivisten kivien rakoon. Tämä muurinosa on säilynyt Herodes Suuren rakennuttamasta Jerusalemin temppelistä, jonka Tiituksen sotajoukot hävittivät v. 70 jKr. Siitä alkoi juutalaisten 1900 vuotta kestänyt karkotuksen aika. Kuuden päivän sodassa v. 1967 Israel sai Jerusalemin hallintaansa. Länsimuuri lienee pyhän maan tärkein paikka, koska se symbolisoi Israelin kansan paluuta Luvattuun Maahan. Päivän lopuksi tutustuimme Israel-museoon ja Jerusalemin pienoismalliin.

Jerikossa maailman vanhimmassa kaupungissa poikkesimme Kuolleelle merelle mentäessä. Raamatussa Jeriko tunnetaan paikkana, jonne Israelin heimot Joosuan johdolla ensimmäisenä hyökkäsivät Egyptistä palattuaan.

Kuollut- eli suolameri on nykyisin noin 430 metriä meren pinnan alapuolella. Veden suolapitoisuus on 30 prosenttia. Suola sisältää paljon mineraaleja ja kosmetiikka-teollisuus on kehittänyt tuotteita näistä raaka-aineista mm. Ahava-tuotteet. Vedessä on nautinto kellua ja sitä ennen voi ottaa mutakylvyn, mutta suuhun ja silmiin ei suolavettä saa mennä. Kuulimme muutamien jopa menehtyneen varomattomuuden vuoksi.

Beit Sheanin kaivauksilla kävimme Sachneen mentäessä. Arkeologit ovat löytäneet jopa 18 kaupunkikerrosta, joista roomalainen lienee vaikuttavin; roomalainen amfiteatteri on suurin koko maassa esiin kaivetuista, laveat kadut, kylpylät höyrysaunoineen ja mosaiikkilattiat. Maanjäristys tuhosi kaupungin 749 jKr.

Gilboan vuorelta kävimme katselemassa Jisreelin laaksoa ja mahtavia maisemia. Laaksoalueesta osa on aikoinaan ollut kelvotonta suoaluetta, mutta sinne on rakennettu valtavat määrät kalanviljelyaltaita. 

Sachnen kansallispuisto on eräs kauneimmista paikoista Israelissa. Uimme lämpimässä lähteessä, veden lämpötila on lähes 28 astetta ympäri vuoden. Paikalle kokoontuu paljon sekä turisteja että paikallista väkeä viettämään vapaa-aikaa.

Kaanaan kylässä kävimme vanhassa kirkossa ja tietysti viinikaupassa maistamassa eri viinilajeja. Nasaretissa poikkesimme Pyhän Marian uudehkossa katolisessa kirkossa. Kävelymatkan päässä on Nasaretin perinnekylä, jossa palasimme pari tuhatta vuotta taaksepäin tutustuen eri ammatinharjoittajiin kuten paimeneen, puuseppään, kutojaan ja kierroksen lopuksi nautimme perinneaterian. Tzipporissa, Marian kotikaupungissa, kiertelimme kaivauksilla ihailemassa vanhoja upeita mosaiikkilattioita.

Lyhyesti Israelista

Israel-sana merkitsee "taistella Jumalan kanssa" tai "Jumala kamppailee" tai "Jumala hallitsee". Mooseksen kirjassa kerrotaan Jaakobin painista ja siinä yhteydessä Jaakob sai uuden nimen Israel.

Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että seurakunnassamme on kokoontunut uskollisesti jo vuosikymmenet Israel Raamattu- ja rukouspiiri. Kokoontuminen päätetään Israelin kansallislauluun Hatikvaan ja siunataan Israelia:

"Herra siunatkoon sinua Israel ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen."

Siunataan näin Israelia unohtamatta arabikristittyjä sekä arabikansoja, joissa ihmisten kärsimys ja ahdinko sodanjaloissa on sanoin kuvaamatonta.

Ei kommentteja

Haasteena suuret kysymykset

Maanantaina 16. toukokuuta 2016 | Tarja Tauriainen

Genesaretin järven ranta.

Hyvinkään seurakunnan luottamushenkilönä minulla oli mahdollisuus osallistua luottamushenkilöille suunnattuun koulutukseen Kirkkonummella 2.4.2016. Neuvottelupäivillä saimme kuulla hyviä luennoitsijoita ja ajankohtaisia kirkon asioita. Päivä oli antoisa ja herätti paljon ajatuksia. Pohdin itsekseni, miten kuulemistamme asioista voisi keskustella omassa seurakunnassa niin seurakuntalaisena kuin luottamushenkilönäkin.

Piispa Tapio Luoma kertoi omalla selvällä esiintymistyylillään monipuolisesti monikulttuurisuuden kohtaamisesta seurakunnassa. Otsikoita olivat mm. uhka vai mahdollisuus, turvattomuuden tunne, turvapaikanhakijan tukeminen, ihmisarvo kuuluu kaikille, parasta kohtaamista on olla ihminen ihmiselle.

Espoon hiippakunnan kansainvälisen asiantuntijan Anssi Almgrenin johdolla jouduimme pohtimaan, miten omassa seurakunnassamme toimittaisiin, jos ja kun jokin kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija kolkuttelee kirkon ovelle apua hakien. Onko tilanteeseen tehty etukäteissuunnitelmaa? Olisiko tärkeää pohtia myös, toimitaanko Suomessa jokaisessa seurakunnassa tällaisissa tilanteissa yhtäläisesti vai otetaanko turvapaikanhakija jokaisessa seurakunnassa vastaan omin neuvoin?

Kielteisen päätöksen saaneista joku varmaan tulee hakemaan apua kirkolta, kuten historiassa on aina ennenkin tehty. Kirkko ei voi sulkea ovia, mutta se ei voi myöskään piilotella turvapaikanhakijoita. Apua voi kysyä Pakolaisavusta ja Pakolaisneuvonnasta sekä pakolaiskysymyksiin erikoistuneelta lakimieheltä, kun kielteisen päätöksen saaneen turvapaikanhakijan asioita aletaan selvittelemään.

Puhuttiin myös Sote-uudistuksesta kirkon näkökannalta. Aivan uutta. En ollut ennen osannut yhdistää, että Sote-uudistus vaikuttaa myös seurakunnan toimintaan. Kuntien monien tehtävien siirtyessä maakunnille seurakunnan yhteistyösopimukset raukeavat, esim. perheasiainneuvonta. Mistä maakunta ostaa tulevaisuudessa tämän työmuodon?

Tulevaisuudessa kuntalaiset voivat hakea apua kunnalliselta, yksityiseltä tai kolmannen sektorin palveluntarjoajilta. Kuuluuko kirkko sitten kolmanteen sektoriin, sitä ei vielä kukaan osaa sanoa. Puhuttiin jopa kirkon säätiömuotoisesta palveluntarjoajasta, joka voisi olla mukana kilpailutuksessa. Paljon kysymyksiä, joihin ei vielä ole vastauksia kenelläkään.

Itse jäin pohtimaan kaikkea päivän aikana heränneitä ajatuksia: maailman epävakaata tilannetta, maamme tämän hetkistä taloudellista tilannetta, turvapaikanhakijoiden tulvaa, kirkon asemaa turvapaikkana, erilaisia kristittyjä ja samalla sukupuolineutraalia avioliittokeskustelua, Sote-uudistuksen mukanaan tuomia uusia haasteita sekä Luomakuntavastuuta.

Luottamushenkilönä tunsin itseni pieneksi näiden ajankohtaisten suurien kysymysten edessä. Kaipaisin avointa keskustelua, tietoa missä omassa seurakunnassani mennään em. asioiden tiimoilta ja miten osaan vastata luottamushenkilönä seurakuntalaisten kysymyksiin. Voimme ainakin panna kädet ristiin ja rukoilla viisautta kaikille päättäjille niin maailmalla, omassa maassamme kuin paikallisesti ja omassa seurakunnassamme.

Kuva Tarja Tauriainen. Valokuva on Genesaretin järven rannalta Israelista

Ei kommentteja

Maailma muuttuu – vai muuttuuko sittenkään?

Tiistaina 10. toukokuuta 2016 | Anja Tauriainen

Tutkimusmatkani omaan historiaani jatkuu papereitani penkomalla. Varaston nurkasta pahvilaatikosta löysin vajaa 40 vuotta sitten Oulussa oppilastovereilleni kirjoittamani aamun avauksen. Hämmästyin aiheen ajankohtaisuutta, sillä se sopii nykyaikaankin. Vahinko, että me ihmiset emme näytä oppivan mitään aikaisemmista ajoista vaan samat virheet on toistettava uudestaan ja uudestaan.

Tänäkin päivänä tiedotusvälineistä kuulemme ihmisten julmuudesta ja ympäristön tuhoamisesta.  Turrummeko kuullessamme, katsellessamme ja lukiessamme kaikesta kauheudesta? Pakkohan se on, kun emme kaikkeen voi vaikuttaakaan. Turtuminen on inhimillistä itseämme kohtaan, kunhan emme kokonaan sulje sydämiämme niiltä ihmisiltä, joita nuo kauheudet koskevat.

Ääneni vuosien takaa kertoo: "Ympäristö on tärkeä. Jopa niin tärkeä, että on keksitty neutronipommi - ase, joka tuhoaa elämän, mutta jättää ympäristön miltei koskemattomaksi. Tietystikin on toinen asia, onko täällä enää silloin ketään, joka nauttisi jälkeen jääneestä ympäristöstä, ehjistä kaupungeista vailla elämänkipinääkään.

Kullankimallus silmissään ja luonnosta hyötyminen johtotähtenään ihminen on osaksi huomaamattaan, osaksi jopa tietoisesti tuhonnut omaa elinympäristöään. Maailmassa on paljon saasteita ja myrkkyjä, jotka uhkaavat myös ihmistä itseään. Vaikka onkin paljon sellaista, mikä ei ole enää pelastettavissa, koskaan ei ole liian myöhäistä.

Mutta moni muukin asia kuin luonto on saanut oman osansa saastumisesta. Televisio, elokuvat, lehdet ja sarjakuvat liittävät väkivallan olennaiseksi osaksi arkista elämänrytmiämme. Nykyihmistä on vaikea säväyttää. Tyytyväisenä hän seuraa sohvannurkastaan mitä verisimpiä tapahtumia - kuuluvathan ne erottamattomasti TV-iltaan. Monissa ihmisissäkin on jotain pahaa, rumaa ja likaista, monen mielen täyttävät viha, kateus, pahansuovuus ja piittaamattomuus lähimmäisistä.

Myös me ihmiset olemme osa ympäristöä, jossa elämme, osa kouluyhteisöä ja jokainen meistä voi omalta osaltaan vaikuttaa sen ilmapiiriin aloittamalla maailman parantamisen omasta itsestään."  

Kuitenkin on pakko uskoa ja toivoa siihen, että jossain vaiheessa koittaisi aika jolloin asiat saataisiin raiteilleen maailmassa. Siten, että maailmasta tulisi oikeudenmukainen paikka kaikille. Jos toivo lakkaa, niin kyynisyys saa vallan. Jos ei muuta, niin kultainen sääntö tulisi jokaisen ihmisen Raamatusta muistaa. Matteuksen evankeliumissa (Matt. 7:12) kuvataan Jeesuksen saarnanneen kultaista sääntöä vuorisaarnassaan: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille."   Jeesus mainitsee kultaisen säännön hiukan eri sanoin myös Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 6:31): "Tehkää toisille se mitä tahtoisitte toisten tekevän teille."

Ei kommentteja

Suojelua vai pelkoa?

Maanantaina 2. toukokuuta 2016 | Reijo Huuskonen

Odottamaton näky muutama viikko sitten: kymmenpäinen nuorten miesten mustapaitaporukka tallustamassa Hyvinkään Uudenmaankadulla. Toki tiesin ilmiöstä uutisten perusteella, nyt se oli livenä silmien edessä.

"Varjelemme vierailta. Puolustamme puhdasta Suomea." Tähän tapaan soturit katupartiointiaan perustelevat. Mutta lisääntyykö turvallisuus tällä tavalla?

Kun katselen länsimaisen arvopohjamme perustan eli Raamatun kantaa muualta keskellemme tulleisiin, löytyy aivan yksiselitteinen vastaus. "Älä sorra muukalaista, olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä ja tiedätte, mitä on elää vieraassa maassa muukalaisina." Jeesus itse oli pienenä pakolainen. Ja hän muistuttaa kaikkia koskevasta tilinteosta viimeisen veräjän jälkeen: "Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne."

Jos jotakin ymmärrettävää haluaa hakea viime aikojen muukalaispelosta ja vihasta, se on islamin uhka. On realismia, että tulijoiden joukosta löytyy väkivaltaan taipuvia, sharia-laeista oppejaan soveltavia. Islamisoitumis-signaaleja on ilmassa. Mutta tilannetta eivät missään tapauksessa paranna vastakkainasettelu, banderollit ja polttopullot. Uhoava "suojelu" saa aikaan juuri sitä mitä vastaan yritetään nousta.

Mistä katujamme tallaavat soturit ammentavat käyttövoimaansa? Germaanisen mytologian Odin oli verinen sodanjumala, jolle mieluisa uhri oli hirtetty vanki. Kansallissosialismin aate käytti kuvastossaan näitä mytologian ikoneita.

Eilisen Hesarissa oli pari yleisönosastokirjoitusta Helsingin Pikku Huopalahdesta. Siellä oli ihmetelty samoja mustapaitoja. Pari siteerausta: "Olen onnellinen siitä että lapsemme saavat kasvaa monikulttuurisessa ympäristössä... Toivon, että he oppivat, että väkivalta tai sillä uhkaaminen eivät ole hyvä tapa hoitaa ristiriitoja." "...olemme pyytäneet ystävällisesti, etteivät he kantaisi huolta Pikku Huopalahden naisista. heidän toimintansa ei herätä meissä huojennusta vaan pelkoa."

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |