Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

4 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: kesäkuu 2016

Taivaallinen Ylilääkäri

Maanantaina 27. kesäkuuta 2016 | Tarja Tauriainen



Vuosia sitten olin ortopedisen osaston ylilääkärin vastaanotolla. Lääkäri katsoi röntgenkuvaa oikeasta polvestani ja sanoi: "Onpa pahan näköinen kuva". Kahden päivän päästä piti vaihtaa polveeni tekonivel. Olin operaatiosta kovasti peloissani. Kammotti ajatus, että omaa jalkaa sahattaisiin, tulisi paljon kipuja enkä pääsisi pitkään aikaan liikkumaan.

Seuraavana iltana halusin mennä Munkkiniemen kirkkoon lehtori Ulla-Christina Sjömanin suosittuun esirukousiltaan. Hän oli pitänyt näitä iltoja kymmeniä vuosia. Kirkossa oli illan aikana aina vahva Pyhän Hengen läsnäolo. Ensimmäisiksi sanoiksi kuulin: "Teistä on joku ehkä joskus ollut tilanteessa, että lääkäri on sanonut röntgenkuvia katsoessaan, onpa pahan näköinen kuva. Ei hätää, kuvia on ollut katsomassa myös Jeesus". Pelkoni muuttui saman tien luottamukseksi. Kaikki menee hyvin. Leikkaustahan tulisi valvomaan Taivaallinen Ylilääkäri enkelijoukkonsa kanssa. Ja kaikki meni hyvin.

Olin taas samassa tilanteessa, reilut 6 vuotta myöhemmin. Nyt oli toisen polven aika. Edellinen kokemus nousi vahvasti muistista. Pelon tilalle tuli luottamus. Herra ohjaa ja ottaa pois kaiken ylimääräisen jännityksen ja antaa levon ja rauhan.

Sain ystävältäni luettavaksi Raamatun kohdat: Jes.55: 12-13 ja Tim.1: 6-10. Hän myös kertoi lähettäneensä Israeliin matkanneen ystävänsä mukana rukouspyynnön leikkaukseni puolesta Itkumuurille vietäväksi. Oli vielä jälkeenpäin tarkistanut sen menneen perille. Kaikella tällä on suuri merkitys pelokkaalle potilaalle.

Kun rukousavun saa tietää etukäteen, lukee Herran siunauksen ja palauttaa mieleensä Raamatun kohdan, jossa luvataan, että meille annetaan kuormaa vain sen verran kuin jaksamme kantaa, voi jäädä täydelliseen turvaan ja luottamukseen missä tilanteessa tahansa.

Ei kommentteja

Lysti-Lampaana Sääksissä

Maanantaina 20. kesäkuuta 2016 | Anna-Mari Tukeva

Toukokuussa vietin monta päivää Sääksin leirikeskuksessa. Oli hienoa saada olla yhdessä noin 1400 lapsen ja aikuisen kanssa retkipäivillä järven rannalla. Moni heistä oli siellä ensimmäistä kertaa, toivon ettei viimeistä. Lasten ja aikuisten silmistä ja hymyhuulilta saattoi lukea, että päivät olivat onnistuneet. Oli saatu olla luonnon helmassa päiväkotikavereiden ja kerhokavereiden kanssa. Sekä lapset että aikuiset viihtyivät.

Mielestäni, että on hienoa saada tehdä yhteistyötä kaupungin varhaiskasvatuksen kanssa monella eri tavalla. Nämä retkipäivät ovat hyvin pidettyjä ja odotettuja. Monelle ehkä jopa vuoden kohokohta, kun pääsee retkelle ja valmiin maittavan lounaspöydän ääreen. Tämä on yksi osoitus vieraanvaraisesta kirkosta. Annamme mieleenpainuvia muistoja oman seurakunnan leirikeskuksessa lipunnostoineen ja laskuineen. Alkuinfossa kerroimme päivän toimintapisteet ja rajat sekä pidimme seurakuntahetken aiheesta Luominen, josta olimme tehneet seitsemän kohdan rastiradan. Se sopi oikein hyvin tilanteeseen lintujen laulaessa, olimmepa säässä kuin säässä. Tänä vuonna meitä tosin hellittiin auringonpaisteella, vain yhtenä päivänä satoi. Eikä sekään haitannut, kun oli asian mukaiset varusteet.

Mikä näissä päivissä oli minulle ja monelle muullekin, varsinkin lapselle erityistä? No se, kun sain olla Lysti-Lampaana. Lysti on tullut jo monille tutuksi erilaisista tapahtumista, joissa se on ollut mukana. On hienoa nähdä, miten lapset juoksevat tutun Lystin syliin ja halaavat ihanan pehmeää turkkia. He kertovat, missä olemme nähneet aikaisemmin ja mitä heille sillä hetkellä kuuluu. Monet ovat tavanneet Lystin kirkossa, brunssilla, kerhossa, päiväkodissa, 4-vuotiaiden synttäreillä tai Willan satuhetkellä. Tuntuu hienolta huomata, että monet lapset ovat osallistuneet seurakunnan tapahtumiin. Lysti on hyvä maskotti, joka jää mieleen avoimuudellaan ja pehmeydellään.

Sääksin retkipäivien lopuksi annoin kaikille kotitehtävän: Keke. Mitä se tarkoitaa? Kesäkeskiviikkoisin voitte tulla vanhempien ja muiden läheisten kanssa tänne uudestaan. Voi sitä riemua, kun lapset hoksasivat, että oikeasti voisi tulla tänne uudestaan. Ja vielä oman perheen kanssa. Voisi näyttää ne majat joita rakenneltiin, sen linnunpesän jossa punarinta hautoi, sen koko hiekkarannan ja vielä ravintolan jossa oli hyvää ruokaa!

Tervetuloa kesäkeskiviikkoisin Sääksin avoimiin yleisöiltoihin ja juhannusaattona juhannusjuhliin!

Ei kommentteja

Kirkolla on salaisuus

Maanantaina 13. kesäkuuta 2016 | Veli-Pekka Toiviainen

Ehtoollisen viettoa Hyvinkään kirkossa.

Kukapa ei olisi huomannut tiedotusvälineitten yleistäviä mainintoja tyhjistä kirkoista ja laskevista osanottokäyristä. Joissain suurkaupungeissa sellaisiakin kirkkoja löytyy, mutta löytyy myös yhä uudelleen täyttyviä kirkkoja. Hyvinkään kirkko on myönteinen esimerkki. Keskimääräinen osanotto jumalanpalveluksiin oli viime vuonna lievästi nouseva keskimäärin 116 henkilöä per  jumalanpalvelus. Lasten, nuorten ja perheiden jumalanpalveluksissa osallistumiskasvu oli peräti 37 prosenttia. Samoin ehtoollisella kävijöiden määrässä (14880) oli nousua jopa 11 prosenttia. Ja sen kyllä huomaa. Siitä huolimatta näkökulmaa on kuitenkin syytä laajentaa.

Olin 1960-luvun lopulla kolmen kuukauden ajan Luterilaisen Maailmanliiton stipendiaattina Amerikoissa. Sain siellä toistuvasti esitellä Suomen kirkollisia oloja sikäläisille. Perusero oli selkeä: Suomessa seurakuntaelämä sykkii huomattavasti enemmän viikoittaisissa toiminnoissa ja erilaisissa piireissä, Atlantin toisella puolella lähes kaikki keskittyy sunnuntain jumalanpalveluksiin. Vertailupohja 1:1 ei pidä.

Jos Hyvinkäällä otamme pois viikoittaisen seurakunnallisen toiminnan, mitä jää kaventuneena jäljelle diakoniapalveluista, entä musiikki- ja konserttitoiminnasta tai lapsi- ja perhetoiminnoista? Entä varhaisnuorison ja nuorison tapahtumista puhumattakaan rippikoulujen opetustoiminnoista tai kansainvälisestä työstä? Tulos paljastaa seurakunnallisen työn erinomaisen laajuuden. Yksinkertainen vilkaisu viikko-ohjelmaan kertoo käsittämättömästä runsaudesta ja monipuolisuudesta. Tyhjääkö seurakunnassa, kirkoissa? Kirkollisverolle on olemassa vastiketta.

Messuihin osallistuva voi joutua ihmettelemään runsasta ehtoolliselle osallistumista Hyvinkään kirkossa. Keskikäytävä on täynnä ehtoolliselle jonottavia, laidoilta pursuaa väkeä kohti alttaria, ehtoollinen on "in", hyvä niin. Huomaan pohtivani syitä tähän. Yksinäisten yhteyden kokemusko laittaa liikkeelle? Kenties. Mutta ei tarvitse olla yksinäinen kokeakseen ehtoollisen sakramentin selittämättömän mysteerin: tässä on Kristus itse läsnä aistein koettavalla tavalla ruumiinsa ja verensä eli itsensä puolestamme antaneena. Inkarnaatio jatkuu. Hengen kautta Hänestä tuli ihminen, yksi meistä. Ehtoollisen salaisuus on yhtä vähän selitettävissä kuin neitseellinen syntymä tai ylösnousemus. Henki tekee työtään tänäänkin, myös täällä.

Ehkäpä tässä on messun ja seurakunnan salaisuus, sisältöä ei voi selityksillä selventää. Voiman Henki, Pyhä Henki, Jumalan Henki tekee eläväksi. Mysteeri koskettaa, muuttaa, avaa Elämän.

Ei kommentteja

Odottamattomia vieraita

Maanantaina 6. kesäkuuta 2016 | Heidi Kajander-Maavuori

Ahvenanmaa

Merivoimat harjoitteli rannikkotaistelua suuressa yhteistoimintaharjoitus "Vienassa" toukokuun lopulla. Kaikki ei mennyt ihan putkeen. Sanomalehti Östnyland raportoi harjoituksesta sanoilla "övning gone wrong". Haastattelussa itäuusmaalainen Bjarne Winberg kertoo Sipoon mökkisaaressaan viettämästään trillerimäisestä illasta.

- Yhdentoista maissa illalla havahduin isoon veneeseen laiturissamme. Perunamaallamme ja metsän siimeksessä liikkui joukkio reppuselkäisiä miehiä. Säikähdin tosissaan. Silloin oli jo pimeää, enkä oikein kunnolla nähnyt millainen vene siinä kellui muutaman sadan metrin päässä minusta. Luulin nähneeni myös kiväärejä. (blogin kirjoittajan suomennos).

Winberg arveli kyseessä olevan sotilasharjoitus, mutta hän ei ollut saanut mitään etukäteisinformaatiota asiasta. Myöhemmin kävi ilmi sotilaiden nousseen vahingossa maihin aivan väärille saarille, ja puolustusvoimat pahoitteli asiaa kovasti.

Oletko koskaan saanut odottamattomia vieraita? Toivottavasti et yhtä sydämensykettä nostavia kuin uutisen haastateltu herra. Ehkä mökillesi on tullut sukulaisia yllätyksenä? Tai vanha ystävä vuosien takaa on piipahtanut etukäteen ilmoittamatta kotiovellasi? Ehkä joku seurakunnan pastori on piipahtanut onnittelukäynnille yhteyttä ottamatta?

Odottamattomat vieraat voivat olla ilo, tai väärään ajankohtaan sattuessaan hieman kiusaannuttavia tilanteita aiheuttavia. Ja kuten tästä kirjoituksesta käy ilmi, pahimmillaan myös pelästyttäviäkin. 

Olen ymmärtänyt, että Jumalan Poika, Jeesuskin saapuu takaisin maan päälle merivoimien sotilaiden tapaan. Jollei välttämättä veneellä, niin ainakin yllättäen. "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä" (Mark. 13:32). Jeesus saapuu odottamatta, mutta minun uskoni on sellainen, että tuskin sieltä ihan kovin kovaa tuomion pasuunoihin puhallellaan. Uskon Jeesuksen palaavan hymy huulillaan tervehtimään rakkaita lapsiaan. Sillä Jumalan armo on ihmisen ajatuksia suurempi.   

Merivoimien viestintä Viena -harjoituksesta ei ollut tavoittanut kaikkia. Koska luet tätä blogia, oletan sinun olevan edes jollakin tapaa tietoinen Pelastajastamme, jota Vapahtajaksi ja Kristukseksikin kutsutaan. Kuinka me Jeesuksesta kuulleet osaisimme toimia niin, että viesti hänestä leviäisi, ja yhä useampi saisi kuulla armahtavan rakkauden käyvän rangaistusten edellä? Ettei kenenkään tarvitsisi paruusian aikaan kulkea perunamaansa poikki yömyöhällä outoa ja tyystin tunnistamatonta vierailijaa pälyillen.

"Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista "(Matt. 24:44).

https://www.ostnyland.fi/artikel/nar-du-far-ovantat-besok/

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |