Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

Yksi kirjoitus

Kirjoitukset ajalta: syyskuu 2016

Särkyneen mielen ääni

Torstaina 1. syyskuuta 2016 | Heidi Kajander-Maavuori

 Sairaalasänky

Mielisairaalan ullakolle rakennetusta kopperosta kuuluu äänekästä sananvaihtoa:
-  En minä voi tulla täältä, kauhistunut Maija itkee.
-  On tultava. Kukaan ei kaasuta ketään, ellen minä päätä, vastaa käskevä, hoitajaksi tulkittavissa oleva ääni.

Eletään vuotta 1939. Helsingin Lapinlahden sairaalan ylilentävien pommikonelaivueiden vuoksi potilaiden mielissä esiintyy aivan uudenlaisia pelkotiloja.

Tämänvuotinen Helsingin Taiteiden yö ja Radioteaternin ääni-installaatio "Ääniä sielujen huoneista" päästivät kuulijan hetkeksi näihin mielen maisemiin. Näyttelyn tuottaja Jessica Edén kertoi Yleisradion internetsivuilla rakentaneensa Lapinlahden entisen mielisairaalan huoneisiin yksittäisiä tiloihin sopivia kohtauksia. Kohtaukset on kirjoitettu sairaalan lääkärin, Anders Thiodolf Saelan muistiinpanojen pohjalta. Samalla näyttely avasi kävijälle eri vuosikymmenten hoitokäytänteitä.

Milloin ihminen on outo, milloin mielisairas tai jopa hullu? Kenellä on oikeus määritellä se, mikä nähdään normiksi? Kuinka kohdella hullua tai miten hoitaa häntä? Eri aikakausina mielen sairauksia hoidettiin oman aikansa psykiatrisen tietämyksen valossa. Toisinaan potilaille oli tarjolla sähkösokkeja tai pakkopaitaa, toisinaan teetä, seesteisiä sohvanurkkauksia ja loputonta ymmärrystä. Yhteistä keinoille oli syvä tarkoitus oikoa kussakin ajassa normaaliksi määritellyn ihmismielen ja sielunkin tilaan tullutta säröä.

Kokemus särkyneen mielen äänistä ei välttämättä ollut näyttelyvieraalle helppo. Eläkkeellä oleva kannelmäkinen Lars ei halunnut sukunimeään julki kertoessaan ajatuksistaan. Näyttelyssä etenkin huone, jossa Aleksis Kiven potilaana oloaikaa rekonstruoitiin, sai Larsin mietteliääksi:
- Äänet kertoivat kamppailusta, jota Kivi kävi mielessään, kun hänen veljensä vierailuajasta ilmoitettiin. Olen käynyt tässä sairaalassa aiemminkin, katsomassa omaa veljeäni.

Kokemus mielisairaalamiljööstä oli Larsille muistoja herättävä.
- Alkuun otti vähän koville.
- Muistan kolmenkymmenen vuoden takaa kuluneen ja pinttyneen rakennuksen, jonka sisäänkäyntiä vartioivat tiukkailmeiset vartijat. Sisäpuolella haisevissa, vanhoissa huoneissa meininki juoppohullun veljeni ympärillä vaikutti siltä, että "otetaan luonne pois". 

Tänä päivänä avohoito on yhä tavanomaisempi psykiatrisen erikoissairaanhoidon muoto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan vuonna 2014 psykiatrista laitoshoitoa sai 25000 potilasta. Tämä on reilu kuudesosa verrattuna avohoitopotilaiden määrään. Vuodeosastoilla hoidetaan yleisimmin skitsofreniaa tai toistuvaa masennusta.
- Täällä tuli tunne, että ehkä nykyään mielenterveysongelmaisia kohdellaan paremmin ja hoidetaan siivommissa oloissa, Lars toteaa.      

Yhteiskunnan arjen keskellä eläminen hyödyttää useampia potilaita kuin laitoshoito, kertovat THL:n tilastot. Se merkitsee potilaissa toiseuden tunteen lisääntymistä.
- Hullu on vieraannuttavalla tavalla poissa, vaikka olisikin läsnä, kirjoittaa Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian professori Petteri Pietikäinen kirjassaan Hulluuden historia.

Kulttuurityöläisten tiloiksi korjatun Lapinlahden sairaalan sisäpihan portit olivat auki, ja pihamaa täyttyi erilaista myyntikojuista ja kesäiltaa viettävistä ihmisistä. Lars kulki kevein askelin poispäin sairaalan alueelta. Kitaristi lauloi seinustalla hieman osoittelevasti Juice Leskisen sanoituksin:

"Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään,
kuin hullu huudan rakkauteni perään.
Sun kainaloosi käperryn ja jos sallit yöksi jään.
Ja kun aamu on en tiedä missä herään."

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |