Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

3 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: joulukuu 2017

Ajatuksia joulukirkosta

Tiistaina 27. joulukuuta 2016 | Anja Tauriainen



Joulupäivän aamuna heräsin ja katsoin kelloa 7:20. Aivoni rekisteröivät ajan ja älysivät, että ehdin joulukirkkoon, kunhan toimin nopeasti. Tuumasta toimeen ja niinpä olin Vanhassa kirkossa istumassa muutamaa minuuttia ennen kahdeksaa.

Ennen kirkonmenoja ehdin katsella kirkon kauniita kattokruunuja, joulukuusta, seimeä, alttaria ja alttaritaulua. Mieleni rauhoittui. Rutiinit rauhoittavat ja helpottavat oloa. Kirkossa saan vajota penkkiin ja olla osallistujana. Saan kuunnella musiikkia ja puhetta. Saan laulaa tai olla laulamatta.

Tämän vuoden joulukirkossa pappeina olivat Anne Blomqvist ja Kosti Kallio. Heiltä sainkin sitten paljon ajattelemisen aihetta. Päässäni kävi oikea aivomyrsky ja ahaa elämys toisensa jälkeen syttyi. Anne Blomqvistin saarnasta sain aiheen tähän blogikirjoitukseeni.

Anne Blomqvist kertoi saarnassaan, että Jeesus Jumalan ainoa poika, syntyi aikanaan eläinsuojassa maailmaan, jossa lapsia surmattiin. Hän syntyi tavallisten ihmisten hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. Jeesuksessa Jumala syntyi ihmiseksi ja koki ihmisen osan. Jeesuksen, Vapahtajan syntymästä Jumalan enkelit ilmoittivat tuon ajan ammattikunnista halveksituimmalle eli paimenille. Maria ja Josef joutuivat Jeesuksen kanssa pakenemaan vainoja Egyptiin. 

Mitä tuo kaikki tarkoittaa, jos siirrämme asian nykypäivään. Se tarkoittaa mielestäni sitä, että Jumala on suuressa viisaudessaan yrittänyt osoittaa, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia asemastaan ja ammatistaan huolimatta. Meidän täytyy hyväksyä ja kunnioittaa ihmistä sellaisena kuin hän on. Jumala olisi ainoan poikansa voinut antaa syntyä vaikka kirjanoppineiden perheeseen, mutta niin ei käynyt.

Vielä nykyäänkin on sotia ja vainoa, joita ihmisten on pakko paeta. Maria ja Josefkin joutuivat pakenemaan Egyptiin pakoon vainoa. He saivat turvapaikan. Mitä tämän pitäisi etenkin kristityille ihmisille kertoa? Onko sanoma jotenkin aikojen kuluessa muuttunut noista aikojen takaisista?

Minua evankeliumi muistuttaa arkielämän suvaitsevaisuudesta. Tämän päivän kovat asenteet pakolaisia kohtaan ovat pelottavia. Minä toivon, että en joutuisi pakolaiseksi. Toivon sydämestäni, että saamme inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti ratkaistua pakolaisasian.

Toivon vuodesta 2017 rauhaisampaa. Toivotaan rauhaa ja koettakaamme olla suvaitsevaisempia rauhan rakentajia kukin tykönämme. Elina Karjalaisen Upponallen sanoin:

" Uppo-Nalle kuutamossa kulki kohti kotia.
Kulkiessaan mietiskeli pommeja ja sotia.
- minä en tahtoisi koskaan jäädä
sotavaunujen alle,
siksi aion aina olla rauhallinen nalle.
Rauhan lauluja laulelen koko maailmalle.
Luonto kuunteli nallea hiljaa,
kuutamo valaisi kypsää viljaa,
Uppis tallusti elokuun yössä
mietteet ja mieli rauhantyössä."

Hyvää uutta vuotta!

Ei kommentteja

Odotus

Maanantaina 12. joulukuuta 2016 | Petteri Kerko

Joulukynttilä

Joulun aikaan, adventtiaikaan, liittyy odottamista. Lähtien liikkeelle siitä, että Joulua odottava nykyihminen voi samaistua Marian lapsen odotukseen; kuinka Joosef auttoi lasta odottavan kihlattunsa aasin selkään ja lähti Betlehemiin kirjoittautumaan veroluetteloon. Varmasti tuo matka oli Marialle raskas ja jännittävä. Hän mietti, että kunpa lapsi pian pääsisi maailmaan ja äitiys koittaisi. Odotukseen liittyi monia ajatuksia ja odotuksia nuorelle naiselle. Päättäväinen Joosef tuki kihlattuaan kaikin mahdollisin tavoin ja valmisteli samalla omaa isyyttään.

Tunnen kaksikin naista, jotka parhaillaan odottavat ja laskettu aika sattuu juuri Jouluaattoon tai Joulupäivään. Samalla pitäisi vielä tehdä Jouluakin. Mistä voimat?

Joulu on rakkauden juhla. Sitä valmistellessa on syytä muistaa armollisuus. Ei Joulun tarvitse olla suorittamisen mestarinäyte. Joulun voi vastaanottaa keskeneräisenäkin, vaikka kotona ei kaikki olisi tiptop ja monien yksityiskohtien muistaminen tuntuu raskaalta. Jumala on antanut Joulun ja Joulun lapsen. Meidän ei tarvitse pääasiassa suorittaa vaan ottaa vastaan. Hiljentyä hetkeksi kynttilän liekin äärelle ja antaa lepattaa sielun sopukkaan.

Siunattua Joulun odotusta!

Ei kommentteja

Ajatelman voimaa

Maanantaina 5. joulukuuta 2016 | Marja Liisa Liimatta

Kahden, eri paikkakunnilla olevien virkatehtävieni johdosta vaihdan junaa silloin tällöin Lahdessa.Lyhyiden ajatelmien suurkuluttajana ostin tuolta asemalta kerran kaksi postikorttia. Ja aina kun harjaan nykyisin hampaitani, toistan mielessäni vessamme seinällä olevien korttien ajatuksia. Toinen niistä on tällainen: "Onnellisuus ei ole ongelmien poissaoloa, vaan se on kykyä tulla niiden kanssa toimeen" ja lyhyempi ajatelma: "Ilo ei ole asioissa. Se on meissä."

Lyhytmuistisuuteni takia kartan pitkiä ulkoläksyjä. Minulle noilla tarkkaan harkituilla sananparsilla ja ajatelmilla on tärkeä rohkaiseva merkitys. Minäkin esimerkiksi nukun välillä huonosti huolten herättäessä aamuyön tunneilla miettimään ratkaisuja asioihini. Lyhyt ja tilanteeseen sopiva aforismi saattaa huolet ja harmit välillä oikeisiin mittasuhteisiin tai ajattelemaan murheita hieman toisesta näkökulmasta.

Noista ajatelmista tulevat mieleeni pyhäkouluajat. Muistan siellä saaneeni aina mukaani muistolauseen, joka useasti oli lyhyt katkelma käsitellystä raamatunkohdasta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä herkemmin palaan - niin ilossa kuin surussa, onnellisina ja onnettomina päivinä, huolten ja huolettomien aikojen lomassa - tuttuun paimen-
psalmin kohtaan. Siunatkoon sinunkin uutta kirkkovuottasi tuttu ajatelma vuosituhansien takaa: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu."     

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |