Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

4 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: maaliskuu 2017

Onnellisuus

Maanantaina 27. maaliskuuta 2017 | Anja Tauriainen

Suomalaiset ovat edelleenkin maailman viidenneksi onnellisin kansa. Tämä käy ilmi maaliskuussa 2017 julkaistusta YK:n aloitteesta julkaistavasta World Happiness Reportista. Tässä raportissa käytetään onnellisuuden mittapuuna muun muassa taloutta, sosiaalisia turvaverkkoja, väestön terveyttä ja korruption vähäisyyttä. Kärkikymmenikössä asemaamme heikentää käytetyistä kriteereistä, anteliaisuus, koska suomalaiset lahjoittavat hyväntekeväisyyteen vähemmän kuin muut maailman onnellisimmat.

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n vuoden 2016 Onnellinen Suomi nimisestä arvo- ja asennetutkimuksesta luin, että meistä suomalaisista 80 prosenttia olisi onnellisia. Onnettomiksi tutkimuksen mukaan itsensä kokee noin 17 prosenttia. Tutkimuksesta selviää, että onnettomuuden kokemukset ovat kasautuneet toimeentulovaikeuksista kärsivien ryhmiin. Jopa 40 prosenttia työttömistä koki itsensä onnettomaksi. Ei ole mikään ihme, että taloudelliset huolet ihmisen onnellisuutta vähentävät.

Mitä se onnellisuus on? Vastauksia löysin useita ja osa vuosituhansien takaa. Osa vanhoista määritelmistä on käyttökelpoisia vielä tänäänkin.

Kreikkalainen filosofi Demokritos (n. 460-370 eaa) arvioi niin, että hän on oleva onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on. Tämä olisi varmasti aiheellinen oppi, jota kannattaisi noudattaa.

Filosofi Platon (427-347 eaa.) Kreikasta määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi. Hänen mielestään onnellisuus oli tavallaan rakkauden jatke. Rakkauden hän määritteli kaipuuksi hyvään, joka puuttuu. Rakkauden kohdetta ei voi tämän määritelmän mukaan saavuttaa, mutta onnellisuus on lopulta muoto johon rakkaus voi johtaa.

Psykologi David Myersin (s. 1942-) mukaan onnellisuus on läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Omien tekojen lisäksi ihmisen onnellisuuteen vaikuttaa myös se, miten muut kohtelevat häntä. Myös oma ja läheisten ihmisten terveys ja riittävä toimeentulo lisäävät ihmisen onnellisuutta. Myers määrittelee onnellisuuden kokemuksen kokonaisuutena ja vastavuoroisena.

Ajattelemmeko nykyisin onnellisuutta liian paljon, että unohdamme sen löytyvän itsestämme. Kurotammeko koko ajan korkeammalle ajatellen, että sitten kun sitä, tätä tai tuota olen saanut tai tavoittanut, niin sitten olen onnellinen? Unelmat ovat hyvästä, mutta elämä heittelee tielle myös vastoinkäymisiä. Joskus vastoinkäymisten tullessa on uskallettava muuttaa suunnitelmia. Ei kannata roikkua unelmassa, jos siitä aiheutuu vain mielipahaa. Joskus on vain osattava päästää irti.

Onnellisuutta voin pohtia omasta näkökulmastani ja oman elonpolkuni opetusten kautta. Onni ei tule etsien vaan eläen - niin joku on joskus sanonut. Ja ainakin kohdallani se pitää paikkaansa. Muutamia vuosia sitten oma tilanteeni muuttui ja olin valinnan edessä mitä tehdä. Päätin, että kokeilen siipiäni ja hyppään tuntemattomaan. Ja tuon päätöksen jälkeen ymmärsin, että todellakin minä voin itse vaikuttaa omaan elämääni ja tehdä siitä onnellista. Opin päästämään irti ja jättämään asioita taakseni. Oli helpompaa jatkaa elämää ottamatta mukaan katkeruutta.

Usein tehdessämme virheitä vaivumme synkkyyden syövereihin, vaikka se on keinona huono. Parempi olisi ymmärtää, että "kun tekee virheitä, ei ole viisasta moittia itseään epäonnistujaksi tai hyödyttömäksi. Raamatussa sanotaan, että "synkkä mieli kuihduttaa ruumiin" eli vie voimat (Sananlaskut 17:22). Liika itsensä ruoskiminen vähentää onnellisuutta. Toki on hyvä epäonnistumiset ja virheet käydä läpi, jotta voi olla tekemättä samaa virhettä uudestaan.  

Minun onnellisuuteni ei ole kiinni rahasta tai tavarasta. Se koostuu ennen kaikkea läheisistä ihmisistä - kumppanista, lapsista, lapsen lapsista, ystävistä, mielekkäästä tekemisestä, mahdollisuudesta auttaa muita ihmisiä ja olla tarpeellinen, hyväksytty ja rakastettu. Eivät kaikki päiväni helppoja ole. Olen saanut osani sairauksista, murheista ja vastoinkäymisistä, mutta niidenkin keskellä pyrin näkemään pilkahduksen valoa, merkin toivosta ja uskon selviytymiseen. Se mitä en voi muuttaa, annan sen olla ja koetan jättää taakseni. Eteenpäin käy elävän mieli.

Kenenkään elämä ei ole ongelmatonta. Raamatussakin sanotaan, että on "aika itkeä" ja "aika valittaa" (Saarnaaja 3:4). Ongelmat ja haasteet kuuluvat elämäämme. Niinpä olisi hyvä pyrkiä kasvattamaan henkistä kestävyyttä vastoinkäymisiä kohdatessaan. Sen avulla voi toipua takaiskuista ja jatkaa eteenpäin.

Suomalaisen sananlaskun sanoin jokainen on oman onnensa seppä. Eli jokaisen onnellisuus on omanlaistaan. Omaa onneaan voisi koettaa löytää vaikka Benjamin Hoffin Nalle Puh ja Tao kirjan ajatusten avulla: "Toisin sanoen kaikella on oma sijansa ja tehtävänsä. Se pätee myös ihmisiin, vaikka monet eivät sitä näy käsittävän, jäävät vain roikkumaan väärään työpaikkaan, väärään ihmissuhteeseen tai väärään taloon. Kun tietää oman Sisäisen Luontonsa ja kunnioittaa sitä, tietää oman paikkansa. Tietää myös mikä ei sovi." "Meidän täytyy myöntää Olevat Olot. Jos esim. myöntää, että on heikko lihaksistaan, silloin voi toimia oikein ja vähitellen vahvistua. Mutta jos ummistaa silmänsä Olevilta Oloilta ja yrittää nostaa jonkun autoa ojasta, missä kunnossa on vähän ajan päästä?...Viisaat tietävät omat rajansa."

Ei kommentteja

Ei mitään uutta Lähi-idän auringon alla

Maanantaina 20. maaliskuuta 2017 | Reijo Huuskonen

Harmegiddo-kirja

Isisin loppu Mosulissa häämöttää! Tällainen uutinen kuvineen oli luettavissa tämän päivän Helsingin Sanomissa. Mutta millä hinnalla tuo irakilainen miljoonakaupunki vapautuukaan islamilaisen kalifaatin hirmuvallasta! Sotimisen keskellä arvioidaan olevan 600 000 siviiliä. Saarroksissa olevilla on pulaa ruoasta, haavoittuneet eivät saa apua. Naiset ja lapset ovat heikoimmilla, eli aivan samantapainen tilanne kuin naapurimaassa, Syyrian Aleppossa joku aika sitten.

Moni alueen asukas on sotien kuluessa lähtenyt hengenvaaran tähden pakoon. Valtaosa leiriytyy lähivaltioiden tilapäisleireillä, joista useat ovat jo muuttuneet pysyviksi.  Sadat tuhannet ovat ylittäneet aavikoita ja meriä kolkutellen myös Euroopan portteja. Pieni ripe on täällä meidän keskellämme, pohjan perillä, jossa tuskailemme kinastellen, antaako turvaa vai eikö.

Kun katselee ja lukee tietoja Lähi-idän historiasta, ei voi kuin vahvistua Raamatun Saarnaajan kirjan toteamuksen todenperäisyydestä: Ei ole mitään uutta auringon alla. Vuosituhansien ajan on kolmen maanosan yhtymäkohdassa taisteltu verissä päin vallasta ja kunniasta, väestöjä on siirretty, valloittajia paettu. "Hedelmällisen puolikuun" eli Egyptistä Israelin-Libanonin kautta Kaksoisvirtojen maan alueelle ulottuva kaistale on ollut milloin minkäkin suurvallan hallintareviiriä. Vanha testamentti kertoo erityisesti kolmen maailmanvalloitusta harjoittaneen mahdin noususta ja tuhosta: Assyrian, Babylonian ja Meedo-Persian.

Alueen värikäs historia on otollinen maaperä kirjalliselle luovuudelle. Dokumenttejahan riittää, alkaen nuolenpääkirjoituksista papyruksiin, pergamentteihin ja muihin kirjallisiin lähteisiin. Arkeologit kaivavat raunioista jäänteitä aikanaan loistaneista, mutta kukistuneista ja hiekan alle peittyneistä pääkaupungeista.

Itselläni on juuri nyt luennasssa Lauri Eirolan kirja Harmegiddo. Se kertoo romaanin keinoin Assyrian valtakunnan rappiosta ja Babylonian noususta 600-luvulla ennen Kristusta. Egyptin faarao nousi tuohon aikaan valtaamaan pohjoisia alueita, ja pieni kahtia jakautunut Israel joutui puristuksiin massiivisten sotajoukkojen välissä. Taistelutantereena on Ilmestyskirjankin mainitsema Harmageddon. Myös Jerusalem ja muita tuttuja nimiä vilahtelee kirjan lehdillä.

Lauri Eirolan esikoisromaani Assurin kehrä pari vuotta sitten oli lupauksia antava ja osallistui Helsingin sanomien esikoisromaanien kilpailuun. Pitkään kadoksissa ollut Ninive herää kirjassa eloon ja keskeinen rooli on Nebukadnessarilla, jonka suuruuden aikaa yritti Saddam Hussein parikymmentä vuotta sitten palauttaa. Nebukadnessar nöyrtyi, Hussein ei.

Lauri Eirolan tapainen toinen suomalainen Lähi-idän historiaan sukeltanut kaunokirjailija on Tom Erik Arnkil, joka on kirjoittamassa moniosaista Kuninkaan korva -sarjaa. Sen kolmen ensimmäisen osan nimet kertovat historian mahtimiehistä: Kyyroksen kirja, Kambyseen kirja, Vale-Bardijan kirja. Tulossa on vielä Dareioksen kirja. Vaikka romaanit ovat "tiiliskiviä", ainakin itselleni ne ovat olleet koukuttavia. Eirola ja Arnkil kantavat kunnialla Mika Waltarin historiaromaanien perintöä.

Kirjat suhteuttavat oivasti ja antavat taustaväriä tämän päivän uutisille.

Eirola, Lauri, Assurin kehrä
Like 2015, 405 s. ja
Eirola, Lauri, Harmegiddo
Like 2017, 413 s.

Ei kommentteja

Kiitos juhlavuodesta

Maanantaina 13. maaliskuuta 2017 | Carina Lievendahl

Puolimatkan hautausmaa
Puolimatkan hautausmaa (Kuva Ari Suomi) 

"Kiitos Jumalamme, kun annoit kauniin maan,
annoit jylhät metsät, loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta työstä isien,
kiitos isänmaasta ja kohtaloista sen." (VK 581:1)

Suomi, Hyvinkään seurakunta ja Hyvinkään kaupunki täyttävät tänä vuonna 100 vuotta. Tapahtumia on juhlavuoden kunniaksi paljon ja juhlavuoteen on tarttunut lisäksi Suomen sairaanhoitajain kristillinen seura (SSKS ry).

SSKS ry. valitsee joka vuosi yhdistykselle teeman, tänä vuonna teema on: Kiitos kotimaasta. Teemavuoden virreksi on valittu 581. Liityin SSKS ry:n jäseneksi vuosi sitten oltuani heidän kesäpäivillään viime vuonna Seinäjoella. Uusi tulokas otettiin lämpimästi vastaan ja tänä vuonna elokuussa järjestettävät kesäpäivät ovat Orivedellä, ja pääsin yhdeksi jäseneksi suunnitteluryhmään, josta iloitsen. Emeritusprofessori Reijo Pajamo on luvannut tulla päiviemme alkuun laulattamaan isänmaallisia ja kiitosaiheisia virsiä, laululla saamme kiittää satavuotiasta itsenäistä Suomea ja esi-isiämme edeltävästä työstä. Toivotan iloiseen joukkoomme lämpimästi tervetuloa mukaan: jo hoiva-alalla olevat sekä tulevat alalle aikovat opiskelijat sekä jo eläkkeellä olevat hoitotyön ammattilaiset.

"Sovinnossa meidän suo maata rakentaa,
että jokaiselle se kodin tarjoaa.
Kädestäsi maamme siunauksen saa,
ohjaa esivaltaa ja viisautta jaa." (VK 581: 2)

Terveydenhuollon uudistuksen myötä on tärkeää, että SSKS ry. toiminnassaan tekee yhteistyötä ja haluaa vahvistaa sairaalapappien, seurakuntien, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu- ja koulutusorganisaatioiden, erilaisten kristillisten yhteisöjen ja järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä. Yhteistyötahoja ovat Sairaanhoitajaliitto, Suomen Kristillinen Lääkäriseura (SKLS), Kristillinen Hammaslääkäriseura (KHLS), Diakonia-Ammattikorkeakoulu ja Kirkkopalvelut sekä Nurses' Christian Fellowship International (NCFI) -järjestö. Hengellisyys on tärkeä osa potilaan ja heidän läheistensä hyvinvointia; se on fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tarpeiden rinnalla oleva kaipaus ihmisessä. Hyvä hoitotyön ammattilainen osaa vastata tähän tarpeeseen ja SSKS ry. pyrkii tukemaan sitä, että hoitotyössä säilyy kristillinen ihmiskäsitys ja hengelliset arvot. Siksi yhteistyö opiskelijoiden, seurakuntien ja Kirkon sairaalasielunhoidon kanssa on osa kokonaisvaltaisen hoitotyön toteutumista. Sielun, mielen ja ruumiin
parhaaksi.

"Herra, Pyhän Hengen suo kodit rakentaa,
saavu perheisiimme ja rauhan mieltä jaa.
A
uta, Herra, että meistä jokainen oman paikan löytää,
käy työhön iloiten." (VK 581: 3)

SSKS ry:n rukous-, raamattu-, lähetys- ja keskustelupiirit toimivat ympäri Suomea alaosastojen kautta. Rohkaisen hoitotyön ammattilaisia tulemaan mukaan oman seurakuntamme ja sen lisäksi myös SSKS ry:n toimintaan. Saamme uskosta ja toisistamme voimaa hengellisyyden ylläpitämiseen hoitotyössä.  

"Rukoilemme rauhaa myös koko maailmaan, että kaikki kansat pian saavat isänmaan.
Sinä, Herra, saatat mielet avartaa, että ymmärrämme: on yhtä koko maa." (VK 581: 4)

Toisen paastonajan sunnuntain kirkkovuoden teema on rukous ja usko. Näiden edellä mainittujen satavuotisjuhlien lisäksi vietämme reformaation 500-vuotisjuhlaa, ja siksi reformaattori Martti Lutherin rukous kiinnittää katseen voimamme lähteeseen, Jeesukseen Kristukseen: 

"Herra, ei se riipu minun tahdostani, rukoilenko vai en, sinä itse olet käskenyt, ja minä tunnen, että minun on oltava sinulle kuuliainen. Ja myös lupauksesi on täydessä voimassaan. Siihen minä luotan. Siksi en rukoilekaan itseeni vedoten, en myöskään Mariaan tai Pietariin vedoten, vaan Jeesuksen nimeen vedoten, Jumalan nimeen, joka omalla käskyllään on määrännyt minut rukoilemaan. Aamen." 

Iloista juhlavuotta kaikille, Hyvinkään seurakunta ja Suomi 100 vuotta sekä uskonpuhdistus 500 v.!
Ilossa, kiitoksessa ja rukouksessa,

Carina Lievendahl
Hyvinkään seurakunnan sairaalapastori

Ei kommentteja

Kymmenen käskyä

Keskiviikkona 8. maaliskuuta 2017 | Kosti Kallio

Kymmenen käskyä

Hyvinkään kirkon käytävällä on kymmenen käskyn kiviset laintaulut luettavissa. Käskyt on kirjoitettu aikaisemmassa tekstimuodossa, mikä on itselleni jo lapsuudesta tuttua tekstiä.

Paastonaika on itsetutkistelun aikaa. Millä tutkisin itseäni?

Jumalan Mooseksen kautta antamat kymmenen käskyn laintaulut ovat hyvä itsetutkistelun peili. Kolme ensimmäistä käskyä kohdistuvat Jumalaan ja seitsemän jälkimmäistä kohdistuvat lähimmäiseen. Kun noita lukee, huomaan, etten ole yhtäkään käskyä kyennyt täysin täyttämään, vaikka halua siihen olisikin ollut.

Oletko sinä lukijani onnistunut käskyjen täyttämisessä? Jos rehellinen olet, tuskin.

Käskyjen lukeminen ja tutkiminen tekee meidät nöyriksi Jumalan edessä. Käskyjen tarkoitus on, että opimme tuntemaan syntisyytemme ja sen, ettemme pelastu tekojen kautta lakia täyttämällä. Silloin meille jää jäljelle ainoastaan Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa, sillä Jeesus täytti lain puolestamme viimeistä piirtoa myöden. Siinä on meidän toivomme näin itsetutkistelun eli paaston aikana.

2 kommenttia

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |