Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

4 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: huhtikuu 2017

"Malagan evankeliumi"

Maanantaina 24. huhtikuuta 2017 | Veli-Pekka Toiviainen



Olimme Hiljaisella viikolla jälleen keskellä "Malagan evankeliumia" eli Semana Santan kulkueita. Tämä "evankeliumi", evangelium secundum Malacam, virittää palmusunnuntaista pääsiäiseen vastustamattomasti mukana olijan kaikki aistit.  Kyseessä on keskiaikaan asti juontuva kulkueiden kirjo, eräänlainen kymmenien prosessioiden barokkinäytelmä, jossa Kristuksen pyhä kärsimys näyttäytyy silmiemme edessä: Kärjessä astelee puolin askelin 100-200 veljeskunnan eli cofradian jäsentä huppupäähineissään ja kaavuissaan. Heitä seuraa parinsadan miehen kantama lavetti, trono, Kristus-veistoksineen. Perässä seuraa huppupäähineisiä "nasaretilaisia" tai katumuksentekijöitä eli penitenttejä.  Sitten on vuorossa autuaan Neitsyen trono. Sitäkin seuraa satojen ellei tuhansien seuraajien joukko. Kaikki aistit on haastettu mukaan, soittokunnat soittavat, parvekkeilta kuuluu saeta, valituslaulu. Huudot kajahtavat yössä. Katselija kadun laidalla on osallistuja, joka ilmaisee suhdettaan tronon sanomaan. Kärsimys, kuolema, ylösnousemus, sovitus eletään todeksi viikon aikana lähes neljänkymmenen tronon kulkiessa silmien edessä ja mielen liittyessä näihin katumuksentekijöihin ja Kristuksen seuraajiin.

Kyseessä ei siis ole katseltava spektaakkeli, vaan "suuri katekeesi", oppimistapahtuma, jossa evankeliumin sanoma nykyistyy. Kärsimyshistoria ei jää kahden vuosituhannen päähän, se nykyistyy tähän ja nyt, osallistujan elämäntilanteeseen, myös turistin. Aistit, ymmärrys, tahto, kaiken haastaa "Malagan evankeliumi". Jokainen Semana Santaan saapunut, puolesta miljoonasta miljoonaan, on osallistuja, ei katselija. Olet osallistujana mukana pyhässä tapahtumassa.

Semana Santan kulkueita ei järjestä kirkko eikä kaupunki, vaan veljeskunnat, cofradias eli hermandades. Niitä on Malagassa nelisenkymmentä, vanhimmat jo 1400-luvulla muodostettuja. Veljeskunnat vastaavat lähinnä meidän herätysliikkeitämme monitahoisine toimineen mm. sosiaalisella kentällä.

Pohjolan asukas saattaa hätkähtää, kun kiirastorstaina Välimeren toiselta puolelta Ceutasta ja Melillasta saapuneet legioonalaiset saattavat rynnäkkökiväärit olalla Kristusta ja laulavat El Novio de la Muerte, "kuoleman sulhanen". Sitä on kuitenkin edeltänyt keskiviikkoiltana vangin vapautus El Rico-veljeskunnalle 1759 myönnetyn oikeuden perusteella. Vapautettu kulkee prosession mukana hyväntekeväisyyden merkkinä. Sisäinen ja ulkoinen vapaus näyttäytyvät yhdessä.

Mallia nämä kulkueet ovat antaneet moneen maahan, myös Suomeen. Yhä useammilla paikkakunnilla järjestetään Hiljaisen viikon kulkueita.

 

Ei kommentteja

Pääsiäinen jatkua saa! Yes! Yes!

Tiistaina 18. huhtikuuta 2017 | Anna Helenius

Tyhjä hauta

Kanttorin elämässä kirkkovuosi kulkee monikerroksisesti yhtä aikaa mukana jatkuvasti. Näin keskellä parasta kevättä mielessä saattaa pyöriä ensi joulun ohjelmistohankinnat kuorolle tai pyhäinpäivän loppusoiton harjoittelu urkujen äärellä. Lyhyemmällä tähtäimellä pääsiäisen riemullista ohjelmistoa harjoitellaan kuoron kanssa kiivaasti paaston aikana, vaikka tosiasiassa kirkkovuodessa ollaan vasta siirtymässä pitkäperjantain tunnelmiin. Kaikista nopein kirkkovuoden kulku tapahtuu kuitenkin päiväkotien ja koululaisten pääsiäishartauksissa. Alle puolessa tunnissa siirrymme palmusunnuntaista kiirastorstain ja pitkäperjantain kautta pääsiäisaamuun saakka.

Tänä vuonna pääsiäiseni ehdottomat huippuhetket olivat hiljaisella viikolla juurikin koululaisen pääsiäishartauksissa. Hartauden päätteeksi oli alkamassa laulu "Pääsiäinen jatkua saa". Mietin mielessäni, että mitenhän tämä mahtaa sujua? Toteutuuko yhteislaulu vai tuleeko tästä soolo? Mielessä oli sekin, että vasta viikolla minä itsekin tämän laulun opettelin. Lapset ovat niin spontaaneja, että ilmaisevat mielipiteensä heti myös kirkossa. Hämmästykseni oli suuri, kun laulun nimen kuultuaan alkoi penkistä kuulua kuhina ja kuiskintaa: "Yes, yes yes!" Laulua oli selvästi harjoiteltu koulussa, se oli lapsille tuttu ja he pitivät siitä! Eikä tämä tapahtunut vain kerran, vaan kolmasti peräkkäisissä hartauksissa. Koskettavaa oli myös se, että lapset olivat oivaltaneet sen, mikä pääsiäisessä on parasta: Jeesus elää kanssamme!

Mitä siitä puhuttiinkaan siitä lasten kaltaisuudesta? Annetaan ilon näkyä! Katsokaa, hauta on tyhjä!!! YES!

Pääsiäinen jatkua saa

Täältä kun me lähdemme kulkemaan,
pääsiäinen jatkua saa.
Toiveikkaasti astumme tulevaan.
Pääsiäinen jatkua saa.

Hän kanssamme käy
tuleville teille,
kanssamme käy,
ilon antaa meille.
Jeesus nousi ylös haudastaan!

Vaikka moni vaikeus odottaa,
pääsiäinen jatkua saa.
Vapahtaja heikkoja vahvistaa.
Pääsiäinen jatkua saa.

Hän kanssamme käy...

sävel Pekka Simojoki
sanat Anna-Mari Kaskinen

Yksi kommentti

Kokemus ristin tiestä Vilnassa

Tiistaina 11. huhtikuuta 2017 | Anne Blomqvist

Vilnius ristisaatto

Vuonna 2015 olin Liettuassa eurooppalaisessa, ekumeenisessa Raamattua käsittelevässä konferenssissa. Se järjestettiin Vilnan katolisen Pyhän Joosefin pappisseminaarin tiloissa. Lähellä on puisto, jota kutsutaan englanniksi Vilnius Calvary. Puistoon on rakennettu 35 ristin tien asemaa, ne ovat pylväiden varassa olevia avoimia katollisia kappeleita, jonka takaseinässä on aseman aiheen mukaan maalattu kuva. Ristin tien asemia on kuitenkin tavallisimmin neljätoista. Vilnan alkuperäinen ristin tien puisto rakennettiin 1600-luvulla. Puisto on aikojen saatossa palanut muutaman kerran ja Neuvostoliiton aikana suurin osa asemista räjäytettiin dynamiitilla. Liettuan itsenäistyessä 1990 ristin tien kappelit rakennettiin uudelleen 12 vuodessa ja helluntaina 2002 puisto siunattiin uudelleen käyttöön. Ristin tien viimeinen asema on kirkon vieressä oleva rakennus, jonka sisällä on suuri marmorista tehty hautapaasi, jolla Jeesus lepää.

Paikalliset seminaarin järjestäjät veivät meidät ristin tien vaellukselle. Asemien välit kuljettiin ristisaatossa. Joka välillä oli yksi ristinkantaja ja kaksi kynttilän kantajaa. Kantajat vaihdettiin asemalla. Olin onnellinen, koska olen aina halunnut osallistua ristin tien vaellukseen ja sain toimia sekä ristin- että kynttilän kantajana. Asemien välit käveltiin hartaassa tunnelmassa ja laulettiin Taize-lauluja. Puhuttelevaa oli, että erään kappelin lattialla laitapuolen kulkija oli nukkumassa patjalla peittojen alla hämärtyvässä illassa. Mies muistutti minua kaikista apua tarvitsevista lähimmäisistä ja Jeesuksen opetuksesta: Kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistä, sen te olette tehneet minulle.

Ensimmäinen ristin tien asema on Jeesuksen tuomitseminen. Olen kääntänyt englanninkielisestä käsiohjelmasta tekstin, joka luettiin asemalla:

"Kello on yli kymmenen aamulla. Oikeudenkäynti on tulossa päätökseen. On esitetty raskauttavia todistuksia. Maaherra tietää, että Jeesus on annettu hänen käsiinsä kateuden tähden, hän yrittää absurdia siirtoa: valintaa Barabbaksen, ryöstäjän ja murhaajan, ja Jeesuksen välillä, joka sanoo olevansa Kristus. Ihmiset valitsevat Jeesuksen ja Pilatus huudahtaa: Mitä minä nyt teen Jeesukselle? He kaikki vastaavat: Ristiinnaulitse! Maaherra tiukkaa heiltä: Mitä pahaa hän on tehnyt? Taas kerran he vastaavat: Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse! Pilatus pelkää kasvavaa meteliä. Hän pyytää vettä ja pesee kätensä ihmisten nähden ja sanoo, mitä se tarkoittaa: Minä olen viaton tämän miehen vereen. Tämä on teidän asianne. Hän antaa Jeesuksen ruoskittavaksi ja sen jälkeen luovuttaa hänet ristiinnaulittavaksi. Ihmisten vimmaiset ja raivoisat kurkut vaikenevat, ikään kuin Jumala olisi viimein voittanut. Jeesus oli täysin yksin. Nyt eivät olleet kaukana ne päivät, kun Jumalan Pojan sanat tuovat valoa ihmisten sydämiin: Niiden, jotka olivat odottaneet jonoissa ja heidät oli parannettu. Voittokulkueeseen, joka riemulauluin vastaanotti Jerusalemiin saapuvan Herran, joka ratsasti pienellä aasilla. Voi, jos ihmiset olisivat halunneet antaa Jumalan rakkaudelle erilaisen tavan tulla esiin. Voi, jos ihmiset olisivat tunnistaneet Herran päivän."

Ei kommentteja

Palaneen kotikirkon hiiltynyt risti

Maanantaina 3. huhtikuuta 2017

Ylivieskan palaneen kirkon rauniot
Ylivieskan palaneen kirkon rauniot. Kuva Kai Ojala.

Minulla oli mahdollisuus käydä jonkin aikaa sitten lomailemassa vanhempieni luona Ylivieskassa. Vuosi sitten pitkäperjantaina sain vanhemmiltani surullisen viestin siitä, että Ylivieskan kirkko palaa. Tuo kirkko, johon sisältyi minulle niin paljon lämpöisiä muistoja. Muistan lapsuuden joulukirkot vanhempieni ja isosiskon kanssa, konfirmaation ja lapsikuoron harjoitukset kirkon parvelta. Nyt olin tullut aikaisin aamulla tuon palaneen kirkon raunioille ja otin siitä blogissani näkyvän kuvan. Missään ei näy ihmisiä ja hiljaisuus herättää minut ajattelemaan. Vaikka kirkkoa ei enää ole, nousevat mieleeni kokemuksista sen tuoksut ja sen jykevyydestä noussut turvallisuuden tunne. Nyt tuo jykevyys on poissa, mutta jotain pysyvää on jäljellä. Hiiltyneistä hirsistä on muotoutunut risti, joka kertoo elämän keskuksesta ja pääsiäisen ydinsanomasta. Meitä riisutaan ja riepotellaan, mutta onneksi on jotain keskeistä joka kestää kaiken. Siitä tämä hiiltynyt risti saarnaa minulle väkevää sanomaansa.

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |