Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

3 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: kesäkuu 2017

Särkynyt sydän kokonaiseksi Jumalan rakkaudella

Maanantaina 26. kesäkuuta 2017 | Hanna Tolonen

 

Juhannuspäivänä mummon kasvimaan särkynyt sydän -kukka puhutteli ulkomuodollaan. Se sai pohtimaan ihmissydämen toiminnan kautta sitä, miksi sydämen on tarpeellista olla särkynyt, että se osaa kaivata apua ja parantajaa. Onko sydämesi joskus särkynyt? Pysyykö ihminen elossa puolikkaalla sydämellä? Raamattu puhuu paljon sydämestä, mutta mitä sydämellä tarkoitetaan? Sydän on se, josta elämä lähtee, joten kaikkein tärkeintä on varjella sydän elävänä. Jumalan sana ja puhe antaa elämän ihmisen sydämelle ja se on eläväksi tekevä lääke koko ruumiille (Snl.4:20-23). Mikä sydän todellisuudessa on? Sydän on ajattelun, älyn, ymmärryksen, tahdon ja tunteen keskus ihmisessä, joka todellisuudessa sijaitsee ihmisen aivoissa. Kuitenkin ilman sydämen toimintaa myös aivotoiminta vähitellen lakkaa verenkierron estyessä. Sydämen toiminnan ja rakenteen avulla voimme ymmärtää jotain särkyneen sydämen ja kokonaisen sydämen paradoksista ja samalla elämän ja kuoleman paradoksista, josta Raamattu puhuu. Keskiössä on ihmisen sydän, joka kuljettaa elämää joka puolelle ihmisen elimistöä.    
     Sydäntautien poliklinikalla muutama prosentti potilaista saa diagnoosiksi särkyneen sydämen syndrooman. Potilas kärsii rintakivuista, hengenahdistuksesta ja rajusta väsymyksestä, kuten sydämen vajaatoiminnasta kärsivä, mutta tutkimusten jälkeen nousee esiin, että psyykkinen ahdistus, kipu ja kärsimys aiheuttavat fyysiset sydänoireet.  Kyseiset oireet ovat syntyneet esimerkiksi läheisen menetyksen tuoman surun myötä. Koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ihmisen psyyken joutuessa ahtaalle, oireet ilmenevät monesti ja erityisesti pitkittyessään fyysisinä sairauksina. Sydämen särkymisen voi kokea ahdistuksena ja syvänä masennuksena, yksinäisyytenä tai hyljätyksi tulemisen tunteena, vaikkei fyysisiä sydänoireita ilmenisikään. Onko sinun sydämesi särkynyt menetettyäsi läheisen tai rakkaasi sairastumisen myötä? Onko elämäsi rakkaus hyljännyt sinut? Mikä auttaa silloin, jos koko ihmisyytesi syvimpään kohtaan sattuu ja se on avohaavoilla? Auttaako se, että joku jakaa tuskaasi? Tuskaani on helpottanut se, että joku kuuntelee hätääni. Myös lohduttava hymy, rutistus ja ystävällinen katse ovat balsamia haavoille. Särkynyt sydän parantuu toisen luona ja jaettu tuska on helpompi kantaa.
    Ihmisen sydämen rakenteen ja toiminnan selvittämien paljastavat suuria hengellisiä salaisuuksia, millainen on ehyt, kokonainen ja elävä sydän. Ihmisen sydän on kaksiosainen ja kahtiajakautunut pumppumekanismi, jossa on oikea ja vasen puoli. Molemmilla puolilla on eteinen ja kammio, eikä oikean ja vasemman puolen veri sekoitu. Oikea puoli pumppaa likaisen, elimistön miljardeista soluista tuodun soluhengityksen jätökset, hiilidioksidi -pitoisen laskimoveren keuhkoihin, josta se hengitetään ulos. Sisäänhengityksellä puolestaan tuodaan happea verisoluille ja puhdas, happirikas veri kuljetetaan vasempaan kammioon eteisen kautta, josta se siirtyy päävaltimosta ympäri elimistöä vieden happea ja keräten ravinteita miljardeihin elimistön solutehtaisiin. Sydämen vasen puoli on suurempi lihas ja pumppaa elämää elimistöön, kun taas oikea puoli palauttaa likaisen veren takaisin sydämeen. Ihminen ei kykene elämään puolikkaalla sydämellä vaan tarvitsee molemmat puolet. Valtimokovettumataudissa, sydämen pinnalla olevat suonet tukkeutuvat ja kivettyvät kovasta rasvasta, jolloin sydämen joustavuus kärsii ja pumppauskyky heikkenee. Sairautta kutsutaan nimellä sydämen vajaatoiminta, jolloin verenkulkeutuminen voi kohdistua oikeaan tai yleisemmin vasempaan sydänlohkoon aiheuttaen erilaisia oireita, kuten hengenahdistusta, kipua, väsymystä tai turvotusta. Raamattu puhuu synnin paaduttavasta eli kovettavasta vaikutuksesta ihmisen sydämelle. Se rampauttaa ja sairastuttaa ihmistä. Tiede jo todistaa sen, että psyyken huolet näkyvät lopulta fyysisinä oireina. Tärkeää on, että sydämen molemmat puolet ovat terveitä. Hengellisessä mielessä syntiin langennut ihminen on tämä oikea puoli sydämestä, joka ei pysy elossa ilman oikeaa puolta. Mitä tarvitaan, että sydän on elävä ja ehyt?  
  Ihminen on luotu Jumalan suunnitelmissa Jumalan yhteyteen. Ihminen ei ole elävä, jos on erossa Jumalasta. Siksi sydän on puolikkaana kuollut, jos on erossa Jumalasta. Kirkkoisät ovat systemaattisesti tulkinneet Jumalan kuvan tarkoittavan samaa, mitä tarkoitetaan kokonaisella sydämellä. Ihminen ei ole yksinään Jumalan kuva. Ihminen on Jumalan kuva kahden yhteytenä - kokonaisena sydämenä. Luomiskertomuksen mukaan mies ja nainen ovat yhdessä Jumalan kaltaisuus ja kuva (1.Moos. 1:27). Kahden ykseys muodostaa kuvan. Tarvitaan kahden suhde - toinen heijastamaan kuvaa peilikuvan lailla ja toinen itse Kuvana, jota katsellaan. Naisen ja miehen välinen suhde kuvastavaa vertauskuvallisesti ennen kaikkea ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta - kahdesta erilaisesta voi tulla Jumalan kuva kahden yhteytenä. Avioliitto kuvaa sitä pitkää matkaa, mikä tarvitaan, että kahdesta voi tulla yhtä. Kirkkoisä Augustinus puhuu levottomasta sydämestä tai sielusta. "Jumala, sinä olet luonut meidät yhteyteesi ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon sinussa (Tunnustuksia 1.1.)"." Raamatun mukaan on yksi ainoa todellinen Jumalan Kuva, joka on Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hän on täydellinen Kuva ja Kaltaisuus, koska on täydellisen puhdas ja viaton ihminen ja samalla Jumala, joka on kaiken luonut (Joh.1:14,18, Hebr.1:3, 2. Kor.4:4, Kol.1:15). Koska ihmisessä kuva on turmeltunut ja erossa Jumalasta ilman yhteyttä Jumalaan, Poika tuli lunastamaan meidän vapaaksi ristinkuolemansa kautta ja häneen yhteenliittymällä syntinen ja puolikas sydämemme eheytyy ja parantuu kokonaiseksi: Kristusta katselemalla. Jeesus ymmärtää häpeän kietomia ja särjettyjä sydämiä paremmin kuin kukaan. Hänen sydämensä murtui minun tähteni. Hän kärsi minun kipuni ja kantoi syntini ja sairauteni.
  Omakohtaisen levottomuuteni ja onnellisuuden ja rakkaudenkaipuuni myötä voin sanoa, että minun levottomuuteni rauhoittui, kun löysin särkyneelle sydämelle lääkärin, joka osaa minut parantaa. Yritin etsiä hoitoa eri puolilta levottomuuteeni, menestyksestä työelämässä, maallisesta rakkaudesta, talonrakennuksesta, hauskanpidosta. Hetkellistä tyydytystä ne toki toivat, kunnes tyhjyys ja levottomuus tyytymättömyyden kera palasivat. Häpeäni ja kokemus kelpaamattomuudesta ajoivat yhä kauemmaksi Jumalan rakkaudesta. Kuitenkin Jeesuksen rakkauden mittaamattomuus veti minua puoleensa magneetin lailla. Psalmin sanoihin oli helppo samaistua: " Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. (Ps. 42:6, 43:5)." Olin janoinen ja nälkäinen, etsin sydämeni tyynnyttäjää. " Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla temppeliin, astua Jumalan kasvojen eteen? (Ps.42:3)?" Henkisesti ja fyysisesti murrettuna olin lopulta valmis kääntymään katuen Jeesuksen puoleen sanoen: "Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua suurta syntistä. Puhdista minut verelläsi, paranna rakkaudellasi." Augustinuksen omakohtaiseen etsintään, joka liittyy Psalmin sanoihin, on helppo samaistua. Ihmiseen on rakennettu etsintäkoodi, joka ajaa meitä etsimään onnellisuutta, jonka löydämme löydettyämme todellisen rakkauden, Jumalan rakkauden. Jumala on todellinen parantaja ja ylilääkäri, joka parantaa hitaasti, mutta varmasti särkyneen sydämen, joka antautuu hänen käsiensä alle. Siksi on tarpeellista, että sydämemme on särkynyt, sillä ei terve sydän ole tarvitseva, eikä tarvitse parantajaa. Hän parantaa minun sydämeni rakastamaan myös muita ihmisiä ja rakkaitani ihan uudella tavalla.
   Parantuuko sydämeni kertaheitolla? Sydämen oikea puoli kuvaa hyvin ihmisen tilaa, sillä me teemme syntiä myös pelastettuna jatkuvasti sydämen tasolla ja tarvitsemme parantajaa, sillä sydämessä eli ajattelumme keskuksessa synti asuu ja pesii. Ihmiselle oikea tila on jatkuva kääntyminen eli syntien katuminen, jota sydämen oikean puolen toiminta kuvaa. Meidän pitää tuoda syntimme Herran eteen, kuten verenkierto tuo hiilidioksidipitoisen veren elimistöstä sydämeen. Silloin hän antaa synnit anteeksi ja vuodattaa meihin puhdasta verta Henkensä kautta. Ihminen on täysin riippuvainen puhtaasta ja hapekkaasta verestä, joka tuodaan sydämestä valtimoiden kautta miljardeihin elimistön soluihin. Samoin me saamme tuoda taakkamme hänen kannettavakseen ja hän antaa elämänsä vaihtokaupassa.
    Kuningas Daavid oli Jumalalle mieluinen ja otollinen mies syystä, että Daavidin mielenlaatu, nöyrä katumus, tuo ihmisen oikealle paikalle Jumalan eteen. Daavidin katumuspsalmin sanat rohkaisevat jokaista särkynyttä ihmistä, joka etsii lohduttajaa. "Särkynyttä ja murtunutta sydäntä, et sinä Jumala halveksi (Ps.51:19)." Särkynyt sydän parantuu sairaasta eheäksi Jumalan Kuvaa eli Poikaa katselemalla - hiljalleen sydämenlyöntien ja hengityksen tahdissa.  

2 kommenttia

Susia lammasturkissa?

Maanantaina 12. kesäkuuta 2017 | Reijo Huuskonen

"Uskonto on oopiumia kansalle". Näin Karl Marx noin 150 sitten. "Jumala-usko on järjetöntä ja aiheuttaa yhteiskunnalle vahinkoa" Näin sanailee puolestaan uusateisti Richard Dawkins kirjassaan Jumalharha vuodelta 2006.

Uskontojen kielteisiä puolia on kautta aikain, mutta erityisesti viime vuosina nostettu esiin. Eikä tietenkään syyttä; uskontojen nimissä on aikaan saatu monenlaista hämmennystä ja tuhoa. Mutta kritiikin myötä on sitten usein heitetty lapsi pesuveden mukana.

Viimeisimmässä Kirkonmäki-lehdessä arvioin kahta tuoretta romaania, jotka kuvaavat hurskauden hämärämpiä puolia suomalaisessa hengellisessä kentässä. Kirja Yksi näistä pienimmistä  availee vanhoillislestadiolaisuuden piirissä tapahtunutta lasten hyväksikäyttöä. Vaikka vuoret järkkyisivät liikkuu taas körttiläisyyden ja helluntailaisuuden maastoissa.

Näiden romaanien jälkeen käteeni on osunut kaksi tietokirjaa, joissa samaa aihepiiriä tutkaillaan haastattelujen ja tutkimuksen valossa. Ensimmäinen, Aila Ruohon Pyhä, pahat ja pelokkaat on varsin asiallinen, uskonnon pelkoja tuottavasta vaikutuksesta eri näkökulmia peilaava. Toinen, Terho Miettisen ja Raija Pellin Harhaanjohtajat vahvassa uskossa on vilpittömästä yrityksestään huolimatta puurot ja vellit sekoittava puolitieteellinen opus.

Aila Ruoho on tutkinut vuosia hengellistä väkivaltaa. 2015 hän käsitteli Jehovan todistajia kirjassa Vartiotornin varjossa sekä yhdessä Vuokko Ilolan kanssa vanhoillislestadiolaisia 2014 teoksessa Usko, toivo ja raskaus. Kirja oli sen vuoden tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana.

Terho Miettinen on helluntailaistaustainen Uskontojen uhrit ry:n puheenjohtaja, Raija Pelli televisiostakin tuttu rikostoimittaja. Heidän yhteisteoksensa tematiikka on selvästi ajan hermolla. Ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun. Valitettavaa siksi on, että tärkeän aiheen käsittelystä jää puolivillainen tuntu.

Kirjan alussa maalaillaan värikkäästi muutamien nimeltä mainittujen hengellisten vaikuttajien toimintaa. Mm. Leo Meller, Pirkko Jalovaara, Markku Koivisto ja Patrick Tiainen saavat omat lukunsa. Analyysiosassa sekoittuvat sitten psykologiset ja psykiatrisen teoriat tekijöiden omiin havaintoihin ja tulkintoihin. Kuvaukset parantamisbisneksestä, johtajakulteista, seksuaalisuudesta ja rahasta vallan välineinä ovat sinänsä osuvia. Kaikkina aikoina on ollut susia lampaan vaatteissa.

On tärkeää, että ajan ilmiöihin tartutaan ja tarvittaessa harhapoluista ja -ohjaajista varoitetaan. Neuvoohan Paavalikin Uudessa testamentissa: "Älkää sammuttako Henkeä... Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää." Raamattu arvostaa hengellistä raittiutta.

Hyvinkään seurakunnassa on muutaman vuoden ajan syksyisin ollut Ajassa liikkuu -tapahtuma. Pastori Esa Kokko on ansiokkaasti järjestänyt asiantuntijoita kyseiseen viikonloppuun yhdessä Uudenmaan Kansanlähetyksen kanssa. On todella tarpeen etsiä väyliä ojan ja allikon eli "alihengellisyyden", tämän maailmanajan menoon sopeutumisen ja "ylihengellisyyden", kaiken maailman uusien tuulien riepottelun välillä.

Ei kommentteja

Armon suojasta – rukouksen siiville

Tiistaina 6. kesäkuuta 2017 | Hanna Tolonen

 

Lapsen kasvattaminen ja lapsen elämän seuraaminen auttavat ymmärtämään Jumalan ihmeellisiä käskyjä paremmin. Samalla avautuvat syyt, miksi käskyjä on tarpeellista noudattaa ja miksi käskyjen noudattaminen rinnastetaan rakkauteen.  Helluntain Raamatunteksti (Joh. 14:15-21) yhtäältä lupaa lahjoittaa Hengen ja samalla edellyttää vastausta ihmiseltä Hengen vastaanottamiseksi. Lahjan vastaanottajana ihmisen tulee suostua kuuliaisuuteen käskyjä noudattamalla, jolloin Henki vuotaa sydämeemme aktiivisen ja käytännöllisen kuuliaisuuden kautta. Rukous on ihmiselle hengen kieli, jossa hän voi nousta Hengen siivillä korkeuksiin ja koskettaa Jumalan hyvyyttä ja ihmeellistä rakkautta. Rukouksessa saamme voimaa, opetusta ja viisautta jokapäiväiseen elämään.

"Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen Puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä Puolustaja on Totuuden Henki (Joh 14:15-16)."  Jae 21 ja 23 toistavat ja tarkentavat kyseisen lupauksen sisältöä. Jae 23: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani, Minun Isäni rakastaa häntä ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen." Pyhä Henki, Totuuden Henki opettaa ihmistä tuntemaan ja muistamaan Jumalan.  Arameankielinen teksti tuo esiin sen, että käsky tai sana tulee varjella sydämessä, joka osoittaa rakkauden Jumalaan.  Jer.31:31-34 profetoi ennen pakkosiirtolaisuutta ja Hesekiel pakkosiirtolaisuuden aikana tapahtumaa, "Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä." Tarvitaanko kuuliaisuutta syystä, että Jumalan totuus varjeltuu, kasvaa ja virtaa ulos sydämestämme? Vuorisaarnassa Kristus osoittaa, että käskyt ovat osoitettu ennen kaikkea sydämellemme ja sydän tulee parantaa, sillä sydämestä lähtevät väärät teot.

Hän osoittaa, että Hänen teoissaan ja elämässään toimii Isä ja teot ovat Isän tekoja. Hän kehottaa opetuslapsia osoittamaan rakkautensa opettajaansa tottelemalla käskyjä ja elämällä ne todeksi. Kuuleminen tai kuuliaisuus on tarkoittanut Vanhassa Testamentissa systemaattisesti sitä, että kuuleminen sisältää tottelevaisen teon ja ainoastaan silloin se on Jumalan näkökulmasta "kuultu käsky". Rakkaus osoitetaan teoissa, joka on yhtenevä Kristuksen sanojen kanssa (Joh. 14:15, 21, 23). Tottelemattomuus puolestaan johtaa ymmärtämättömyyteen. Profeetat kuuluttavat ja toistavat tätä väsymättä Vanhassa Testamentissa ja linja jatkuu sekä Jeesuksen että Paavalin puheissa. Profeetat ilmoittavat toistuvasti: "he eivät tahtoneet vaeltaa hänen tietää, eivätkä totella hänen lakiaan (Jes.42:24)." Kuuleminen on ymmärtävää kuulemista ja Jumalan näkökulmasta asia on kuultu ainoastaan käskyjen aktiivisen toteuttamisen kautta. Täten rakkaus jalkautuu liikkeessä - teoissa. Lisäksi teot todistavat myös muille ihmisille Jumalasta.  

Miksi tottelevaisuus on tärkeää ja miksi se on Jumalan vaatimus? Me olemme Isän lapsia ja tarvitsemme Jumalan kasvatusta ymmärtääksemme. Yleensä opimme opetuslapsiksi samalla lailla kuin lapsemme oppivat asioista - yrityksen ja erehdyksen kautta elämänkoulussa. Omien lapsien kasvun seuraaminen todistaa ihmeellisesti käskyjen noudattamisen tärkeydestä. Miten usein olen kieltänyt lasta tekemästä jotain tai kehottanut tekemään jotain ja vastaus on aina "joo, joo," mutta lapsi ei ole kuitenkaan noudattanut käskyä. Silloin turhautuneena joudun tokaisemaan: "Miksi et kuuntele?" Johon lapseni vastaa: "Kyllä minä kuulin." "Miksi et sitten tee sen mukaan?" Kun lapsi lopulta monen pyynnön jälkeen suostuu käskyä noudattamaan, silloin koen, että asia on kuultu. Samalla tavalla Jumalan käskyt vaativat vastausta meiltä. Tästä syystä tekemättä jättäminen on kuulemattomuutta siihen saakka, kunnes pyyntö toteutetaan. Tottelevaisuus puolestaan on Jumalan silmissä rakkautta häntä kohtaan. Käskyt ajavat joko tottelemattomuuden syntiin tai tottelevaiselle ne muodostavat suojaavan verkon ja varjelevat sydäntä pysymään Jumalassa.  Ulkoiset sanat ja teot ovat sydämen jatke ja siksi käskyjen noudattaminen on tärkeää, että sydän, josta elämä lähtee, pysyy puhtaana Kristuksen yhteydessä. 

Käskyjen noudattaminen on myös armon ja rakkauden koulu, sillä ihminen on rakennettu siten, että ihminen oppii tekemisen kautta ymmärtämään syntisyyden ja armonkaipuunsa.  Lapsena olin usein kuriton enkä totellut vanhempien käskyjä vaan usein kielto kiehtoi ja toimi yllykkeenä tottelemattomuuteen. Enoni tuli kyläilemään upouudella kromatulla moottoripyörällä ja olin heti menossa koskettamaan kromattuja pintoja, jolloin äitini tokaisi "älä vaan koske pakoputkeen" selittämättä sen kummemmin, miksi siihen ei saanut koskea. Jäin yksin ulos muiden mennessä sisään ja saman tien laskin käteni tulikuumalle pakoputkelle, jonka seurauksena ymmärsin silmänräpäyksessä, miksei siihen saanut koskea juostessani kiljuen käsi rakkuloilla joenuomaan kättäni vilvoittamaan. Tottelemattomuuteni seuraus oli näkyvä, mutta oppikoulu oli hyvin tarpeellinen. Opin silmänräpäyksessä äitini kiellon suojelevan merkityksen. Jumala on tarkoittanut rakkaudessaan käskynsä varjelemaan ja suojaamaan meidän ihmisyyttämme synnin vahingoittavalta vaikutukselta. Samalla tavalla kuin lapsen kunnioitus vanhempiin tulee esiin käskyjen noudattamisessa, samalla tavalla tulisi noudattaa Raamatun käskyjä, sillä ne varjelevat sydämemme synnistä. Kuuliaisuuden kautta osoitamme kunnioituksen Jumalaan.

Kuuliaisuus on Jumalan tuntemisen koulu, sillä opimme ymmärtämään Jumalaa käskyjen tottelemisen myötä. Toisaalta tottelemattomuuteni tekee minut riippuvaisiksi hänen armeliaisuudestaan. Kun huomaan toimivani väärin, menen katuen hänen eteensä tunnustamaan syntini. Näin lapsi ymmärrettyään rikkeensä tulee luokseni katuen ja sanoo: " Äiti, olit oikeassa, anteeksi, kun en totellut, mutta nyt ymmärrän." Käskyt osoittavat syntisyytemme ja sen, että tarvitsemme jatkuvasti armahtavaa Jumalaa. Jumala on antanut käskynsä varjellakseen sydämemme pahasta. Vanhemmat toimivat samoin lastensa kanssa, kieltojen ja käskyjen tarkoitus on suojella lasta ja rakkaus on motiivina kielloille, vaikkei lapsi usein miellä asiaa niin.  Miten ihana on aina sovinnon hetki, kun pikkuinen käpertyy kylkeen ja pyytää anteeksi. Samalla tavalla käskyjen rikkominen ajaa syntisen Mestarin jalkojen juurelle - ristille, mistä armon virta ja elämä lähtee. Käskyjen noudattamisen tarkoitus on johtaa meidät tuntemaan Jumalaa yhä enemmän ja rakkautemme häneen kasvaa samassa suhteessa. Kuitenkin Jumalan salaisuus on niin suuri, että opittuaan ymmärtämään jotain saa pian huomata, ettei tunne salattua Jumalaa juuri ollenkaan. Jano ja kaipaus yhä syvällisempään tuntemiseen tulee kristityn voimaksi, joka ajaa kaipaavan sydämen yhä lähemmäksi Jumalaa.

Kristus sanoo, että hän ei jätä meitä orvoiksi, vaan antaa meille toisen, (samanlaisen) persoonallisen Hengen, Puolustajan (αλλον παρακλητον).  Puolustaja tarkoittaa kreikankielellä puolustajaa, puolestapuhujaa, mutta myös useiden tekstien merkityssisällöt viittaavat sen merkitsevän lohduttajaa, auttajaa. Substantiivin taustalla oleva verbin merkityssisältöjä ovat suostutella, kehottaa, opettaa, neuvoa. Esimerkiksi kirkkoisät Origenes ja Augustinus käänsivät usein puolustaja -termin lohduttajana (myös Luther Uuden Testamentin saksannoksessaan 1545) perustellen väitettä sillä, että useat Raamatunkohdat antavat ymmärtää Hengen tarkoittavat kaikkia edellä mainittuja ja lisäksi rakkautta, armoa, valoa ja voimaa.  Virret nostavat esiin monipuolisen tulkintatavan Pyhän Hengen roolista " Pyhä Henki, lohduttaja, valon lähde ainoa, Pyhä Henki, Puolustaja, sydämeni taivuta (Virsi 117:1)."

Koska Kristus on meille tie, totuus ja elämä (Joh. 14:6) ja Hänessä me elämme, liikumme ja olemme (Apt. 17:28), siksi hän lähetti Pyhän Henkensä. Henki kirkastaa Kristusta ja osoittaa tien Jumalan tuntemiseen. Kristus teki ihmiselle sanansa usein helpommin ymmärrettäväksi käyttämällä maantieteellisiä, luonto- ja eläinmaailman vertauksia. Vertaus kanaemosta (Luuk. 13:34) tai kotkaemosta ( 5. Moos. 32:10-11) esiintyy Raamatun tekstissä. Sana selittää Jeesuksen ominaisuuksia ja toimintaa ymmärrettävien asioiden kautta. Kristus ylösnousseena ihmisenä ja Jumalana on kanaemo, joka halajamalla haluaisi koota poikasensa siipiensä suojaan. Jeesus itki katkerasti nähdessään ennalta rakastamansa Israelin kansan tuhon ratsastaessaan Jerusalemiin, koska kansa ei tuntenut pelastajaansa. Tämä mielikuva kutsuu ymmärtämään sen, että ylösnoussut Kristus on kuin Kotkaemo, joka samalla tavalla kutsuu orpoja, eksyneitä, janoisia lapsiaan luokseen, mutta ymmärtämättömyydessään ja tottelemattomuudessaan ne piipertävät yhä kauemmaksi emostaan, eivätkä tahdo tulla parannettavaksi ja turvalliseen suojaan. Kuuliaisuutta tarvitaan, että ihminen pysyy lähellä Jumalaa. Kristityn elämän suurin haaste on "pysyä Sanassa" ja pysyä lähellä Häntä - armon alla. Ne, jotka tulevat hänen luokseen kokevat Kristuksen siipien suojassa Pyhän Hengen rakkauden parantavan työn - Hengen sekä lohduttajana että puolustajana. Samalla opetuslapsi oppii tuntemaan totuuden noudattamalla käskyjä ja rakastamaan vähitellen Totuuden kirkasta valoa.  Hän ympäröi omansa uskon kilvellä ja suojelee ja varjelee heitä kuin silmäteräänsä. Kotkan siivin hän myös nostaa ja kantaa omiaan ja opettaa lentämään. Lentämällä nousemme korkeammalle, taivasta kohden. Lennämme ikään kuin rukouksen siivin Hengessä ja totuudessa. Rukoillessamme nousemme Kristuskotkan siivillä kohti korkeuksia. Vain Kristuksessa ja hänen kauttaan me voimme nousta ylös lähemmäksi Jumalan kasvoja. Kristuksen suojaisasta sylistä voimme turvallisesti nousta rukouksen siivin hengessä korkeuksiin.

Kuuliaisuuden kautta Jumala opettaa meitä ymmärtämään tahtoaan, aarteitaan ja armon lahjojen suuruutta. On tärkeä ymmärtää konteksti, jossa Kristus puhuu rakkauden ja käskyjen noudattamisen rinnakkaisuudesta - juuri ennen Getsemanen kärsimystielle lähtöään. Teollaan hän antaa itsensä syntiuhriksi rakkaudesta meihin. Hän osoittaa nöyrän itsensä tyhjentävän kuuliaisuuden Isän tahdolle ja viitoittaa tien olemalla esimerkki opetuslapsilleen. Kun toimimme Jeesuksen esimerkin mukaisesti ja osoittamamme rakkauden Jumalaan kuuliaisuuden tekoina, silloin lahjoittamamme samalla lahjaksi saadun rakkauden lähimmäisillemme. Opetuslapset odottivat kuuliaisina Jerusalemissa kunnes Henki korkeudesta vuodatettiin heille avuksi, voimaksi. Hengen avulla ihminen voi tehdä Jumalan tekoja ja oppia tuntemaan Häntä. Helluntaina vuodatetaan Pyhä Henki opetuslasten sydämeen - uusi liitto - laki sydämessä, joka todistaa Pyhät kirjoitukset todeksi.  Käännä kasvosi Herran puoleen, nouse rukouksen siivin, silloin Hengen virvoittavat vedet vuodataan sydämeesi ja sitä lahjaa voit vuodattaa elämäsi kautta lähimmäisillesi. "Lahjaksi saatte, lahjaksi antakaa."

Yksi kommentti

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |