Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

5 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: elokuu 2017

Länsirintamalla ei mitään uutta

Keskiviikkona 30. elokuuta 2017 | Anne Blomqvist



Viime viikolla vierailin Länsi-Belgiassa, jossa vuosina 1914-1918 käytiin tuhoisia taisteluita Ranskan ja Saksan rintamalinjojen välillä. Alueella kuoli tuolloin puoli miljoonaa ihmistä.  Sotaan osallistui sotilaita useista eri maista. Alueella sijaitsee lukuisia brittiläisten ja saksalaisten sotilaiden hautausmaita, joiden vainajista suurin osa on nimetty tuntemattomaksi, mutta Jumalan edessä, tunnetuiksi.

Vierailut hautausmailla olivat osa viisipäiväistä eurooppalaista bibliodraama konferenssia, joka kokoontuu vuosittain. Tänä vuonna konferenssi järjestettiin Belgiassa. Konferenssissa tutustutaan usein isäntämaan historiaan retkien kautta. Hautausmaakierros jatkui vierailuun Ypresin kaupungissa, jossa on 56 000 kadonneen brittiläisen muistomerkki, johon on kaiverrettu kaikkien nimet. Muistomerkillä on järjestetty vuodesta 1928 joka ilta seremonia kello 20, jossa lasketaan tervehdyksiä eri puolilta maailmaa sotilaiden muistolle. Belgialaiset ovat ottaneet tehtäväkseen huolehtia eri kansallisuuksia edustavien sotilaiden haudoista.

Konferenssissa osallistujia oli yhteensä 73 henkilöä. He olivat Belgiasta, Saksasta, Ruotsista, Puolasta, Hollannista, Sveitsistä, Eestistä, Italiasta ja Unkarista. Suomesta meitä oli kaksi. Omassa työryhmässäni jaoimme muistoja ja tietojamme maidemme sotahistoriasta. Kerroin inkeriläisistä ja karjalaisista isovanhemmistani, joiden historiaa olen tutkinut. Lopuksi piirsin kuvan Karjalasta, koivuja, kuusia, lampaita, puron ja pienen punaisen mökin metsän siimeksessä. Kerroin, että me menetimme tämän.

Kun isäni viime vuonna oli sairaalassa tajuttomana, lauloin hänelle Karjalan kunnailla ja muita kansan lauluja. Karjala on vertauskuva kadonneelle paratiisille, mutta myös kuva taivaasta. Siitä tuli yhteyden silta, laulaminen helpotti surua menetetyistä asioista, mutta oli myös ele sovinnosta sukupolvien välillä. Sain työpajan jäseniltä palautetta ja kiitosta, vaikka he tiesivät jotain Suomen ja Neuvostoliiton välisestä sodasta toisessa maailmansodassa, minä kerroin kansamme surusta ja menetyksistä sydämen kielellä. Isovanhempani joutuivat selviämään sodan aikana hengissä. Sodan jälkeen korkeat vaatimukset pärjätä, väsymys kovasta työstä, taloudelliset huolet, sairaudet ja katkeruus omien unelmien toteutumattomuudesta heijastuivat lapsiin. Haitalliset käytösmallit siirtyivät nuoriin vanhempiini vanhempina.

Kotiin tultuani luin Helsingin Sanomista (28.8) artikkelin Elinan Sanan romaanista, jossa hän kertoo suhteestaan sodassa traumatisoituneeseen isäänsä. Kirjailijan kokemukset ovat heijastuneet lähes samankaltaisina minuun, kolmannen sukupolven edustajaan. Lapsuudesta asti olen kyseenalaistanut mielessäni auktoriteetit, jotka väittävät tietävänsä, kritisoivat ja määräilevät muita. Sisälläni on voimakas tarve korjata epäoikeudenmukaisuuksia ja parantaa maailmaa. Siksi ei ole sattumaa, että minusta tuli pappi. Työpajan lopuksi pyydettiin pohtimaan, mikä on Jumalan viesti sinulle henkilökohtaisesti siinä hetkessä. Minun viestini on: "Tulee aika, jolloin te tulette yhdessä minun kotiini ja siellä on oleva rauha ikuisesti."

Ei kommentteja

Ystävyydestä - kiitos ystävilleni

Maanantaina 21. elokuuta 2017 | Anja Tauriainen

Olen kesän aikana ajatellut ystävyyttä useita kertoja. Ystäväpiirini koostuu monista eri-ikäisistä ja taustoiltaan erilaisista ihmisistä. Erilaisten ystävien kautta pääsee näkemään ja kokemaan monenlaisia asioita joita ei muuten ehkä koskaan tulisi kokeiltua. Ystävyys on sekä ilojen että murheiden jakamista. Se on antamista, saamista ja jakamista.

Murheen ja synkkyyden hetkillä ystävien tärkeys näkyy suurimmillaan. Silloin kun ihminen on ihan surkeana surusta ja huolesta, on hyvä kun voi purkaa kuormaansa ja saada lohdutusta. Jaettu suru ja murhe puolittuvat, kun sen saa puhuttua ystävän kanssa. Hyvä ystävä uskaltaa antaa negatiivistakin palautetta ja uusia näkökulmia asioihin. Ystävä tietää myös sen hetken jolloin pitää toista tökätä eteenpäin.

Myös riemun ja ilon jakaminen on tärkeää. Tiedätte varmaan tunteen, kun sisällä kuplii ja on ihan täpinöissään jostakin asiasta. Kyseessä on ehkä jokin varmistunut tuleva tapahtuma tai ihana tapahtuma perhepiirissä. Siitä on päästävä kertomaan jollekin, mutta siihenkin tarvitsee luotettavan kuulijan, joka ymmärtää. Todellinen ystävä uskaltaa painaa jarrut pohjaan, kun havaitsee toisen menevän ojasta allikkoon.

Kesän aikana olen saanut kokea ja jakaa omiani sekä ystävieni iloja ja suruja. Olen viettänyt ikimuistoisia hetkiä maailmalla ja kotimaassa. Ystävien kanssa olen päässyt festareille, marjametsiin, lenkeille, marjapuskiin ja teatteriin. On tullut eväitä elämän reppuun ja saanut perspektiiviä muilta ihmisiltä. Olen saanut itkeä ja olla rikki, mutta myöskin nauraa niin paljon, että mahaan koskee.

Ystävyys - tuttavuus ja yhteenkuuluvaisuus ovat kaikki tärkeitä asioita jokaiselle ihmiselle. Ne eivät ole koskaan itsestään selviä vaan niitä pitää vaalia. Niiden vaalimisen eteen tehty työ tuottaa iloa ja voimaannuttaa. Niistä syntyy polttoainetta arjen aherrukseen.

Kiitän kaikki ystäviäni sydämeni pohjasta, sillä olen saanut teiltä paljon. Te kaikki olette todella tärkeitä ja olen onnellinen, että saamme olla ystäviä. Toivon sydämeni pohjasta, että ystävyytemme jatkuu edelleenkin ja voimme yhdessä jakaa ilojamme sekä murheitamme.

Ystävyyttä kuvaa kauniisti Paavalin Korinttolaiskirje "Rakkaus on" muunnettuna ystävyyden ylistykseksi.

Ystävyys on pitkämielinen.
Y
stävyys on lempeä.
Ystävyys ei kadehdi.
Ystävyys ei kerskaa.
Ystävyys ei pöyhkeile.
Ystävyys ei käyttäydy sopimattomasti.
Ystävyys ei etsi omaansa.
Ystävyys ei katkeroidu.
Ystävyys ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Ystävyys ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.
Kaikki se peittää.
Kaikki se uskoo.
Kaikki se toivoo.
K
aikki se kärsii.
Parasta maailmassa on ystävyys!

Yksi kommentti

Kuutsi, mikä se on ja mitä siellä tehdään?

Torstaina 17. elokuuta 2017 | Anni Viuhko

Kuutsi on seurakunnan rippikoulu- ja nuorisotyön yhdessä järjestämä leiri, jonne kutsutaan kaikki vuoden aikana rippikoulunsa käyneet. Viikonloppu on täynnä erilaista ohjelmaa, on laulua ja leikkiä, opetusta ja hartautta, tekemistä ja hiljaisuutta. Ja kaikkea tätä tehdään ja koetaan yhdessä.

Suuri leiri ei mitenkään onnistuisi ilman avustajina toimivia vanhempia nuoria. Tässä yhden avustajan kertomus leiriltä:

Perjantaina me avustajat lähdimme 15.45 kohti Päiväkummun leirikeskusta iloisin mielin ja odotukset korkealla. Teimme vielä viimeiset valmistelut, jotta kaikki olisi kunnossa kun leiriläisbussit saapuvat. Ensimmäisenä piti löytää jokaiselle oma paikka, mihin majoittua. Kun se oli hoidossa, siirryimme kohti telttaa aloitustapahtumaan. Siellä meille kerrottiin leirin säännöistä, sekä kaikkea muuta tarpeellista. Suuri teltta täyttyi naurusta ja puheensorinasta, kun koko noin 170-henkinen leiriporukka odotti ohjelman alkamista. Aloitustilaisuuden jälkeen kävimme syömässä ja seuraavaksi oli illan keikan vuoro, jossa saimme nauttia gospelräppäri Mikavelin musiikista. Konsertin jälkeen oli iltahartaus, jonka jälkeen alkoi hiljaisuus ja pääsimme nukkumaan.

Aamulla herätessämme kahdeksan aikaan kävimme syömässä ja sen jälkeen hiljennyttiin aamuhartauteen. Tämän jälkeen alkoivat kanavat. Itse kävin musakanavassa, jossa laulettiin ja musisoitiin ja toisena kanavana minulla oli cross dancing, jossa opettelimme yksinkertaisen koreografian ja tanssimme sen mukaan. Kanavia, joista sai valita kaksi mieleistä oli useita erilaisia: pohdittiin omaa elämää, sosiaalista mediaa, Jumalan luomistyötä, Jeesuksen todellisuutta ja paljon muutakin. Kanavien jälkeen kävimme syömässä ja sitten alkoivat erilaiset työpajat. Pajoina oli letun paistoa, korujen askartelua, kengurupainia, kuplajalkapalloa, kynsilakkapajaa, jalkapallobiljardia ja vaikka mitä mukavaa aktiviteettia. Työpajojen jälkeen kokoonnuimme päivän pläjäykseen, jossa Leevi Helo johdatteli meitä Raamatun sanan äärelle. Päivän pläjäyksen jälkeen oli taas aika syödä, ja täydellä vatsalla olikin hyvä nauttia toisten nuorten tekemästä, erittäin huolella valmistellusta satuaiheisesta iltaohjelmasta. Iltaohjelman jälkeen söimme iltapalan, menimme iltahartauteen ja nukkumaan. Aamulla meillä oli aamupala ja sen jälkeen messu, jonka valmisteluun itsekkin sain osallistua. Tämän jälkeen meillä oli aamushow, jossa saimme nauttia rippileirien sketseistä. Sitten kävimme syömässä ja siivosimme majoitusrakennukset.

Vielä ennen lähtöä kokoonnuimme yhdessä lopetustapahtumaan jossa saimme nauttia tarinankertoja Kiisi Isotalon tarinatuokiosta. Lopetustapahtuman jälkeen bussit jo odottivatkin meitä valmiina aloittamaan matkan kotia kohti. Kerrassaan mahtava ja tapahtumarikas viikonloppu. Iso kiitos kaikille leirillä olleille ja sitä järjestäneille.

Kuutsin teemana oli Olipa kerran. Monesti sadut päättyvät sanoihin "Sen pituinen se..", mutta Kuutsin tarina jatkuu taas ensi vuonna!

Ei kommentteja

Lasten leirikesä 2017

Tiistaina 8. elokuuta 2017 | Kirsi Kupiainen




Hyvinkään seurakunnan varhaisnuorisotyö järjesti kesän aikana 7 leiriä ja osallistui Espoon ja Helsingin hiippakuntien yhteiselle Aarre -telttaleirille. Seurakunnan järjestämät leirit olivat kaksi leiriä eskariin menevistä toka-luokalle meneviin, 11-14-vuotiaiden, 9-10-vuotiaiden, 7-8-vuotiaiden leirit, isovanhempi- lapsenlapsi -päivä ja kummi-kummilapsipäivä. Yhteensä siis 8 leiriä, 206 leiriläistä, 51 vapaaehtoista ja 25 työntekijää. Työntekijät ovat saaneet muutaman kerran pakata ja purkaa leiritavaroita ja omia henkilökohtaisia tavaroitaan. Suurin työ on aina telttaleirissä: tavaroita pakataan viikko ja siivotaan ja kuivatetaan kuukausi.

Leireillä ollaan paljon ulkona, syödään hyvin, saunotaan, askarrellaan ja eletään yhdessä.
Sääksin leireillä hyödynsimme tänä vuonna omaa luontopolkuamme. Lapsista oli jännittävää kävellä vanhassa merenpohjassa, nähdä jätinkatu ja tehdä nuotioruokaa. 7-8-v. leirin aikaan oli jo mustikoita. Oli aika hilpeä näky, kun Vihtilammen rantaan vaelsi mustikkanaamaisia, -käsisiä ja -suisia lapsia. Myös säät olivat kohtuulliset ja vesipedot pääsivät vauhtiin.

Lasten tekemisen ja energian purkamisen tarve on suuri, mutta leireillä puhutaan myös Jeesuksesta ja Jumalasta. Puhuminen ei tarkoita sitä, että lapset istuisivat pelkästään hiljaa paikallaan ja kuuntelisivat. Nykyisin raamattutunnit ovat myös osallistumista, tekemistä, pelejä, raamattuleikkiä, keskustelua, askartelua, maalaamista... Tosin Sääksin kappelin tultua käyttöön, nämä tilanteet ovat kuin itsestään rauhoittuneet. Kiitos siis päättäjille kappelista!

Tämän kesän kaikkien leirien teemana on ollut reformaatio. Hiippakuntaleirillä oli paikalla jopa itse "Martti", jota lapset saivat jututtaa. Sääksin leireillä pidettiin esillä reformaation tärkeitä asioita: kaste, ehtoollinen, usko, Martti Luther, armo ja elämämme kallein asia. Jos me seurakuntana ja kirkkona lakkaamme toteuttamasta kirkon perustehtävää (Matt. 28: 18-20), voimme pistää kirkon ovet kiinni. Tämän tehtävän toteuttamisesta on onneksi Hyvinkään seurakunnan kasvatustiimissä hyvin selkeä yhteisymmärrys! Jospa ihan oikeasti jonkun elämän kallein asia olisi Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen.

Tässä työssä työstää paljon hartauksia ja raamiksia, joita pitää toisille. Mutta tämä työ hoitaa myös samalla itseä. Kun leirillä istut työtoverien pitämissä jutuissa, saat hengen ravintoa. Tai joskus lapset laukovat kuolemattomia lauseita tai tekevät jotain, mikä piirtyy verkkokalvolle loppuiäksi. Tässä tunnelmapala 7-8-v. leiriltä.

Tänä vuonna kastetta käsiteltiin niin, että rakensimme lasten kanssa kastejuhlan. Jokaisella isosryhmällä oli oma tehtävänsä. Yksi ryhmä oli perhe, yksi ryhmä kummit, kolmas hoiti tarjoilun, neljäs valitsi virret, viides laittoi kastepöydän. Perheryhmä valitsi keskuudestaan vanhemmat ja sisarukset, antoi lapselle nimen, kirjoitti kaste- ja kummitodistukset. Lapsen nimeksi tuli tällä kertaa Aleksander. Olisittepa nähneet, millä hellyydellä 8-vuotias poika, joka oli valittu lapsen isäksi, piti kättään nuken pepun ja niskan alla ja miten hän jännitti hartioitaan. Ihan kuin hän olisi pitänyt sylissään oikeaa lasta. <3 Kesätyöntekijä ja nuorisotyönohjaaja olivat aika lähellä kyynelehtimistä. Ja minkä virren lapset valitsivat toiseksi kastevirreksi. Ihmettelin, että miten sillä ryhmällä kestää niin kauan valita virsiä. Edellisellä leirillä se kesti 2 minuuttia. No, koska nämä lukivat virren sanoja! Päätösvirreksi kastejuhlaan tuli virsi 500. Itkuhan siitä tuli. Hyvä itku.

Käyn Jeesus kasvois etehen, sä kuule pyyntö pienoisen,
sun kätes laske päälleni ja anna siunauksesi.

Sä siunaa isää, äitiä, myös siskoja ja veljiä,
mun kotiani kallista ja rakkaitani kaikkia.

Mua saata sanaas oppimaan ja totuuttasi tuntemaan,
niin että sinun omanas mä seuraisin sun tahtoas.

Ja viimein meidät autuuteen vie täältä eloon iäiseen
Suo meidän taivaan kodissa sun kiitostasi veisata.

Yksi kommentti

Mikä ihmeen Kohti-ilta?

Tiistaina 1. elokuuta 2017 | Hannele Karppinen

Minulla on pitkään ollut unelma, että meidänkin seurakunnassa voisi olla sellaisia iltoja, joissa jokainen osallistuja voisi tulla toisen ihmisen ja Jumalan kohtaamaksi. Niissä seurakuntalaiset kantaisivat suurimman osan vastuusta ja niissä olisi hyvää opetusta, musiikkia ja rukousta ja mukaan uskaltaisi tulla sellainenkin, jolle kristinuskonasiat eivät ole kovin tuttuja. Kirkossamme on eri puolilla erilaisia tämän tyyppisiä iltoja. Muutama vuosi sitten kirkolliskokouksen tulavaisuusvaliokunnassa Tampereen nuorten aikuisten Uusi Verso -verkoston pappi Timo Pöyhönen oli kertomassa heidän toiminnastaan ja periaatteistaan, ja se kuulosti hyvin innostavalta. Pekka Simojoella ja EtCetera-kuorolla on Majataloillat. Kuopiossa taas on Kutsu yhteyteen -iltoja, jotka ovat tarkoitetut kaiken ikäisille. Minun unelmassani myös tällainen yli kuusikymppinen voi olla mukana.

Viime syksynä Pekka Simojoki sanoi Hyvinkäällä heidän pitämänsä Majataloillan jälkeen, että meidän pitää Hyvinkäällä aloittaa omat Majataloillat. Olen sen jälkeen kohdannut monia eri ikäisiä seurakuntalaisia, joilla on samansuuntaisia unelmia. Ja sitä ennenkin on joidenkin kanssa ollut puhetta näistä haaveista. Tuomasmessujen vastuuhenkilöt ovat kokeneet, että nykyisellään homma ei oikein toimi. Vapaaehtoisia on vaikea saada mukaan, paitsi että kuoro on kyllä toiminut koko ajan. On myös aloitettu maailmojen messut, joille on tarvetta. Sunnuntai-iltoja ei tahdo riittää kaikille erilaisille messuille. Lisäksi on muutaman kerran lukukaudessa Toivon illat, joissa seurakuntalaiset kantavat lähes kaiken vastuun.

Ehkä aika oli nyt kypsä niin, että kesän kynnyksellä joukko työntekijöitä ja innostuneita seurakuntalaisia kokoontui, ja tuloksena oli päätös aloittaa uudet illat, joissa yhdistetään Tuomasmessu, Maailmojen messu ja ainakin osittain Toivon illat. Koottiin suunniteluryhmä, joka on kokoontunut pari kertaa kesäkuussa. Iltojen nimeksi valittiin Kohti-illat. Mitä kaikkea tuo nimi sitten sisältääkään: "Sua kohti Herrani", ihminen kohtaamaan toista ihmistä, Jumalan Sana tulee kohti, ... ?

Haaveena on, että illat eivät olisi aina samojen ihmisten pyörittämiä, vaan että vastuuta jaetaan. Sillä porukalla, joka nyt on saatu kokoon, yritetään sunnuntaina 10.9. päästä alkuun. On muodostettu vastuuryhmiä tai tiimejä, joita ovat ohjelmatiimi, rukoustiimi, pyhäkoulutiimi, musatiimi, soppatiimi ja varmaan pitää vielä perustaa vastaanottotiimi ja tiedotustiimi. Tarkoitus on aloittaa ilta klo 16.30, jolloin on tarjolla jotakin keittoa tms syötävää, jotta lapsiperheetkin voisivat osallistua, sekä samaan aikaan kirkossa musisoi Toivon iltojen bändi. Klo 17 alkaa osio, jossa on ainakin yhteislaulua, seurakuntalaisen puheenvuoro, opetusosuus ja esirukousta. On mahdollisuus rukouspalveluun. Pyhäkoulu kokoontuu kahdessa ryhmässä. Klo 17.45-18 alkaa lyhyt ehtoollisosuus, jonka tietysti toimittaa pappi. Sen jälkeen on mahdollisuus sielunhoitoon, keskusteluun, toisten kohtaamiseen. Kansainvälisyys on tarkoitus huomioida ja saada mukaan myös muualta Suomeen tulleita. Ja toiveenamme on, että myös nuorisotyö ja nuoret lähtisivät tähän mukaan ja seurakuntayhteys voisi toteutua vauvasta vaariin.

Tule mukaan 10.9. katsomaan, miten pääsemme alkuun! Siellä voi liittyä mukaan ideoimaan, kehittämään ja toteuttamaan tulevia Kohti-iltoja. Kaikenikäisiä tarvitaan.

 

 

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |