Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

4 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: marraskuu 2017

Viisas kuin aasi!

Maanantaina 27. marraskuuta 2017 | Esa Kokko



Olemme kuulleet sanottavan, että joku on tyhmä kuin aasi, niin kuin tuo eläin olisi jääräpäinen ja vailla järkeä, kun ei ota totellakseen käskijänsä sauvaa. Itse asiassa aasi on erittäin viisas eläin, usein käskijäänsä fiksumpi. Sen sijaan, että aasi olisi tyhmä, meidän on pikemminkin ajateltava toisen sanonnan mukaisesti, että saapas on tyhmä!  

Hienon Citikkani taustapeilin varressa roikkuu Kanarian saarilta tuliaisena saamani pehmoaasi se on musta ja sillä on päällään keltainen liivi, jossa lukee: "I love Ferrari." Sitä katsoessani mieleeni tulee usein rakkaan vaimoni vuosien takainen Rhodoksen-matka. Hän oli ystävättärensä kanssa tutustumassa saaren pohjoispäähän ja päätti ajaa aasitaksilla. Hän oppi, että koska aasi varoo koipiaan jyrkillä rinteillä kulkiessaan, se ei ota vastaan sellaista käskyä, jota totellessaan se on vaarassa katkaista koipensa.

Aasi ei liiku senttiäkään, jos se saa toteuttaakseen vaarallisen komennon. 
Tämä aasin jääräpäisyys ja kuurous eli niin sanottu tyhmyys onkin täten mitä suurinta viisautta! Aasin täytyy niin sanotusti tulla oikein motivoiduksi, jotta se lähtee liikkeelle. 

Näin ollen ymmärrämme, miksi Jeesus ratsasti kaupunkiinsa nuorella aasilla. Jeesus kun ei käske eikä komentele meitäkään, vaan hellästi suostuttelee meitä seuraajikseen! Jeesus jutteli varmaankin tuolle aasille tähän tapaan: " Älä hätäile, pääset pian emosi turvaan, lainaan sinua vain hetken. Jaksat kyllä kantaa minua tämän lyhyen matkan verran. Tarvitsen sinua kulkuneuvokseni, sillä maan mahtavat ratsastavat kyllä korskeilla hevosillaan, mutta Sakarjan kirjan mukaan Messias tulee hiljaisena ja nöyränä aasin selässä. Minun tehtäväni kaupungissa on nimittäin antaa itseni sovitusuhriksi koko maailman syntien edestä. Ajattele positiivisesti, sillä suostumalla tähän hankkeeseen pääset maailmanhistoriaan!"

 Me olemme ensimmäisen adventin ja palmusunnuntain evankeliumin aaseja, joilla Vapahtajamme ratsastaa. Hän kutsuu meitä omistamaan oman paikkamme kirkkohistoriasta seuraamalla Häntä Jumalan valtakuntaan. Hänen taakkansa on kevyt kantaa ja Hän on luonteeltaan lempeä. Hän ei käske eikä komentele vaan vetää puoleensa evankeliumillaan: "Katsos, niin paljon olen rakastanut sinua ihmislapseni, että sinun autuutesi tähden jätin taivaan riemuni, tulin ihmiseksi ja kärsin katkeran ristinkuolon. Kun omantunnon hädässäsi syntiesi taakan alla turvaat vain Minuun, et joudu kerran kadotukseen vaan pääset taivaallisiin hääjuhliini!"

Ei kommentteja

Kaksi kynttilää

Maanantaina 20. marraskuuta 2017 | Anja Tauriainen



"Hyvinkään muistojuhlatoimikunta pyytää kaupunkilaisia sytyttämään juhlapäivän kunniaksi ikkunalleen kaksi kynttilää kello 18", luki Hyvinkään kaupungin itsenäisyyspäivän tiedotteessa. Yhdestä tiedotteessa olleesta lauseesta syntyi tämä blogini aihe.

Muutimme Hyvinkäälle vuoden 1990 syksyllä. Tuolloin jatkoin jo lapsuuden perheestäni tavaksi tullutta perinnettä käydä itsenäisyyspäivänä kello 18 jälkeen kävelemässä ja katselemassa ikkunoita. Ihmettelin, kun täällä ei näkynytkään kynttilöitä ikkunoilla. Syntymäkaupungissani Oulussa äitini iskosti minuun jo pienenä itsenäisyyspäivän kynttilöiden polttamisperinteen, jonka luulin olevan tapana kaikkialla.

Kaksi kynttilää piti laittaa kaikille niille ikkunoille, joista oli näkymä kadulle. Oulun Tuirassa on isoja kerrostaloja ja oli hienoa nähdä, kuinka talon jokaisella ikkunalla paloi kaksi kynttilää. Se oli vaikuttava näky. Tuolloin taloyhtiöt jakoivat asukkaille kynttilät.

Vielä 1980-luvun alussa poltettiin aitoja kynttilöitä Oulun Lyseon jokaisella ikkunalla. Arvaatte varmaan, että niitä piti olla sytyttämässä, sammuttamassa ja vahtimassa aika monta ihmistä. Me oppilaat olimme vapaaehtoisina tuossa tehtävässä. Oli jännittävää ja tärkeääkin hiippailla pimeässä koulussa vahtimassa kynttilöitä.

Lopetin perinteen muutamiksi vuosiksi yhden läheltä piti tilanteen vuoksi 1990-luvulla. Tuolloin nuorimmaiseni oli noin kaksi vuotias ja hänen päälakensa ylsi juuri ja juuri keittiönpöydän tasolle. Laitoin mielestäni kynttilät hänen ulottumattomiin, mutta toisin kävi. Olin sytyttämässä yläkerran ikkunoille kynttilöitä, kun tytär huusi alakerrasta, että "äiti, verhot palaa!" Minä syöksyin pää kolmantena jalkana alakertaan ja totesin, että puuvillainen alaverhokappa oli tulessa ja tuli oli menossa kohti sivuverhoja ja sähköisiä jouluvaloja. Mietin ja hoksasin, että lattiamatto on puuvillaa, joten sieppasin sen ja sammutin tulipalon alun matolla.

Verhon alakappa lähti roskiin ja mattoon jäi tuosta itsenäisyyspäivästä musta läntti muistoksi. Lapset totesivat, että "onpa hyvä, ettei äiti juossut ulos niin kuin kaikki ohjelmassa 911." No ei käynyt mielessänikään pötkiä pakoon.  Lapsi oli saanut tönäistyä pöydälle jääneillä pöytätableteilla kynttilän kumoon - muuta siihen ei tarvittu. Palon alun sammutettuani tärisin aikani ja päätin, että niin kauan, kun on pieniä lapsia, en polta kynttilöitä.

Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja jälleen itsenäisyyspäiväni perinteisiin kuuluu kaksi kynttilää. Kävelyllä käyn myös katselemassa monellako ikkunalla kynttilöitä palaa. Tavaksi on tullut käydä itsenäisyyspäivän kävelyllä ystävän kanssa. Samalla kertaa saamme raitista ilmaa, päivittää tapahtumat ja vuodattaa ilomme ja surumme.  

Mutta moniko meistä tietää miksi noita kahta kynttilää poltetaan? Perinne kynttilöiden polttamisesta on lähtöisin 1700-luvun Ruotsin vallan ajalta. Kynttilöillä juhlistettiin tuolloin kuningasperheen merkkipäiviä tai heidän vierailujaan Suomessa. Venäjän vallan alla kynttilöitä poltettiin keisariperheen merkkipäivien kunniaksi. Kynttilöistä tuli 1800-luvun lopulla kapinan työkalu. Sortovuosina niitä poltettiin 5. helmikuuta Runebergin päivänä venäläistämisen vastalauseen symbolina. Vuonna 1914 perustettiin Suomessa jääkäriliike, jonka aate oli aluksi tulenarka. Kynttilät ikkunalla viestittivät jääkärikoulutukseen Saksaan meneville miehille, että talo / asunto on heille turvallinen majapaikka. Suomen itsenäistymisen jälkeen syksyllä 1919 vakiinnutettiin kynttilöiden poltto 6.12. päivälle. Aikoinaan toiminut Itsenäisyyden liitto kehotti vuonna 1927 polttamaan kynttilöitä kello 18 - 20. (Iltalehti 6.12.14, Ville Halonen, Tiesitkö? Tästä syystä itsenäisyyspäivän iltana sytytetään kaksi kynttilää)

Odotan innolla itsenäisyyspäivän iltaa, jotta pääsen sytyttämään kynttiläni ja sen jälkeen katsomaan ikkunoita. Toivon näkeväni useita ikkunoita, joilla on kaksi kynttilää, kuten Hyvinkään muistojuhlatoimikunta on toivonut. Tämäkin on kaunis tapa, jolla voimme kunnioittaa sata vuotiasta isänmaatamme.

Kiitos, Jumalamme, kun annoit kauniin maan virren 581 sanoihin on helppo yhtyä:

" Kiitos, Jumalamme,
kun annoit kauniin maan,
annoit jylhät metsät,
loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta
työstä isien,
kiitos isänmaasta
ja kohtaloista sen."

Hyvää itsenäisyyspäivän odotusta!

Yksi kommentti

Uskon maisemia

Maanantaina 13. marraskuuta 2017 | Laura Jokinen

 

Maalit ja pensselit esiin, on jälleen tiistai-ilta. Olen käynyt tänä syksynä seurakuntakeskuksessa yhdessä reilun kymmenen muun maalaamisesta kiinnostuneen kanssa. En ole pitänyt itseäni maalarina, mutta tässä ryhmässä ei ole kokemuksella väliä. Tarkoitus on antaa värien siirtyä paperille oman sielun maiseman tahdissa.

Kurssilla pysähdytään kristinuskon sanoman äärelle luovasti eläytyen, maalaten, keskustellen ja hiljentyen. Lähtökohtina luetaan aiheeseen liittyviä tekstejä tai kuunnellaan musiikkia. Kuvan toteutuksessa on jokaisen oma jälki tärkeä. Maalaaminen voi olla leikkiä tai sukeltamista, vaikka pelkkää väriä. Kurssi on tarkoitettu niin aloittelijoille kuin kokeneillekin kuvantekijöille. Kurssin vetäjinä toimivat taiteilija, TM, Anna Rauhala ja pastori, psykoterapeuttiopiskelija Petra Pohjanraito.

Tiistai-ilta alkaa siis Annan valitsemilla Raamatun kohdilla, runoilla, musiikilla. Jokaisella kerralla on oma teemansa; esim. jalanjäljet, puut, kalliot, meri. Keskustelemme tekstien lomassa ajatuksista, joita herää. Samalla kun kuuntelen tekstejä ja toisten ajatuksia, alkaa mielessäni kulkea eri värejä, kuvioita, sieluni maisema. Käteni haluavat päästä pian pensseleiden ja värien kimppuun. Levittäydymme kukin paperimme ääreen ja rauhallinen yhdessä olo antaa jokaiselle mahdollisuuden maalata omaa sisintään.  Joku ehtii tehdä useamman teoksen, toinen maalaa yhtä paperia. Värejä on monia, jokainen teos on erilainen, ihan niin kuin me maalaritkin.



Kun olemme maalanneet omat uskon maisemat, kokoonnumme jakamaan niistä sen mitä haluamme. Tämä jakaminen on ollut erittäin tärkeää ja on ollut mielenkiintoista kuulla mitä joku muu näkee omassa paperissani. Toinen voi nähdä maalauksessa jotain mitä en ole tullut ajatelleeksi ja se tuntuu hyvältä.





Päätämme illan Petran valitsemiin teksteihin ja rukouksiin. Palaan kotiin oma teos kainalossa ja minulla on hyvä olla. Olen saanut hetken rauhoittua arjen keskellä. Olen saanut kotiin taideteoksen, joka herättää tunteita joka kerta katsoessani sitä. Siinä on sielun värejä ja uskon maisemia.

Vielä ehdit katsomaan myös Hyvinkääläisten taiteilijoiden näyttelyä "Minun uskoni", joka on avoinna 19.11. asti  Hyvinkään kirkon yläsalissa. Hyvinkään seurakunnan juhlavuoden viimeinen taidenäyttely osui Reformaation juhlaviikolle, ja se järjestetään yhteistyössä Hyvinkään Taiteilijaseuran kanssa. Aukioloajat: ma-su 12-16 ja lisäksi keskiviikkoisin 16-19. Äänestä suosikkiteostasi näyttelyssä käydessäsi. Kolme eniten ääniä saaneiden teoksien nimet julkaistaan näyttelyn jälkeen.

Ei kommentteja

500 vuotta reformaatiota

Tiistaina 7. marraskuuta 2017 | Kosti Kallio

Koko luterilainen maailma on tänä vuonna muistellut reformaation 500-vuotista historiaa sekä viettänyt monia juhlia tänä merkkipaaluvuonna. Myös Hyvinkään seurakunnassa on muistettu ja juhlittu tätä tapahtumaa.   Kesäkuussa seurakunnastamme tehtiin retki Saksaan Lutherin jalanjäljille. Sain osallistua matkaan ja tutustua moniin historiallisiin kohteisiin, joista olin kuullut elämäni aikana paljon, mutta vasta nyt näin omin silmin nuo kuuluisat paikat.

 

Martti Lutherin patsas ja kirjoittaja Wittenbergin kaupungintalon edessä

 

Selfie Wittenbergin linnankirkon oven edessä, johon on kiinnitetty pronssiin valettuna 95 teesiä.  

31.10.1517 Luther naulasi 95 teesiä, josta tapahtumasta reformaatio eli uskonpuhdistus alkoi. Noin vuosi sitten ehdotin, että pitäisimme Hyvinkään kirkossa reformaation juhlamessun tuona muistopäivänä. Idea tuli Japanin kautta, kun muistelin, että Tokiossa pidettiin tuona muistopäivänä aina juhlamessu. Asiasta tuli totta ja viime tiistaina vietimme tuon juhlamessun. Iloinen asia oli, että lähes 200 seurakuntalaista oli kuullut kutsun osallistua juhlamessuun! Ensimmäiset sata henkeä saivat Luther-ruusu-rintamerkin rintaansa.  Esa Kokko saarnasi Lutherin taistelusta puhtaan armo-opin puolesta. Uskon, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi, miten me pelastumme yksin armosta, yksin uskosta Jeesukseen Kristukseen.  Pelastukseen ei tarvita rahalla ostettuja aneita, ei pyhimysten rukouksia, koska Jeesus yksin on pelastajamme. Tulipa itse Martti Lutherkin (Mika Valtonen) paikalle todistamaan, että näin on! 

Hyvinkään kamarikuoro toi musiikillisen antinsa messuun Erkki Hannosen johdolla. Uruissa toimi, Anna-Maija Virtanen ja kanttorina Marjut Sipakko. Itse sain toimia liturgina ja Hanna Tolonen laati juhlan esirukouksen. Messu noudatti viikkomessun kaavaa, jossa synnintunnustus oli saarnan jälkeen ennen uskontunnustusta.  Lopussa lauloimme seisaaltaan Lutherin virren, Jumala ompi linnamme. Yläsalissa joimme juhlakahvit päälle. Olin iloinen, kun monet tulivat kiittämään juhlamessusta. Kiitos kuuluu ennen muuta Taivaan Isälle onnistuneesta reformaation juhlamessusta!

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |