Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

3 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: joulukuu 2018

Onko sydämesi Jeesuksen seimi?

Perjantaina 22. joulukuuta 2017 | Hanna Tolonen

Tänä jouluna Mäntsälän kirkon alttaritaulu, joka kuvaa Jeesuksen syntymää, on puhutellut sydäntäni. Kuvassa kaikkien katseet ovat kiinnittyneet valoisaan vastasyntyneeseen Jeesus-lapseen, joka makaa seimessä. Jouluevankeliumissa kerrotaan, miten paimenet kiiruhtavat laitumelta Beetlehemiin talliin ja kerääntyvät Marian ja Joosefin lailla katsomaan enkelin ilmoittamaa Vapahtajaa, Jumalan poikaa, joka makaa ihmisenä seimessä. Kaikki ovat kerääntyneet vastasyntyneen ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan ympärille (Luuk.1:15-17).

         Kun perheeseemme syntyi ensimmäinen lapsi, koko perheen elämä rutiineineen mullistui. Aikataulut muokattiin uusiksi ja sovitettiin perheen pienimmän rytmiin. Äidin ja isän elämää rytmittivät avuttomasta pienokaisesta huolenpito. Elämä pyöri lapsen ympärillä ja pienin oli kaiken huomion keskipisteessä. Kun avuton täysin aikuisesta riippuvainen pienokainen itki, kiiruhdin heti hoivaamaan vauvaa ja selvittämään, johtuuko itku nälästä, väsymyksestä, sairaudesta vai kuivattamisen tarpeesta. Suhtaudunko samalla herpaantumattomalla innolla ja rakkaudella Jeesus-lapseen kuin suhtauduin vastasyntyneeseen lapseeni, joka on omaa lihaa ja verta? Kun Jeesus kutsuu, kiiruhdanko seimen äärelle? Mikä seimi on hengelliseltä merkitykseltään ja missä se sijaitsee? Pohdiskelen tätä Martti Lutherin tutun Enkeli taivaan -virren muutamien säkeistöjen avulla, jossa kirkkaasti nousee esiin Jeesuksen jumaluus ja ihmiseksi tulon välttämättömyys.  

"Oi terve, tänne tultuas, syntist et hylkää, armias.
Sä köyhäks tulit, rikkahin, sua kuinka kyllin kiittäisin (Virsi 21:4)."

        Joulun alla luomakunta pidättää hengitystään, sillä odotuksen aika on päättymässä. Jumalan Poika syntyi ihmiseksi syystä, että voisi syntyä ja kasvaa ihmisen sydämessä. Rikas Kuningas jätti taivaan loiston ja nöyryytti itsensä köyhäksi tähtemme. Jo Jeesuksen syntymäpaikka esikuvallisesti todistaa armon salaisuudesta, sillä Beetlehemin lapsonen ei suinkaan syntynyt Herodes-kuninkaan loistokkaaseen palatsiin tai itseään jumalaksi väittävän keisari Augustuksen hoviin vaan syntyi vaati­mattomasti eläinten talliin ja eläinten ruokintakaukaloon - seimeen. Maria asetti vastasyntyneen lapsen kapaloituna seimeen, eläinten ruokintakau­kaloon makaamaan.

"Ah Herra, joka kaikki loit, kuin alentaa noin itses voit
ja tulla halpaan seimehen, heinille härkäin, juhtien! (21:5)"

        Martti Lutherin kirjoittama jouluvirsi Enkeli taivaan (v.1535) (virsi 21) on teologisesti varsin rikas virsi, joka paljastaa Lutherin ajattelua syvällisesti. Jouluvirsi on hyvin tuttavallista ja samalla ylistävää vuoropuhelua Jeesuksen ja ihmisen sydämen tai sielun kanssa - se on Lutherin rakkauslaulu Jeesukselle, jossa hänen sydämensä iloitsee Jeesuksen alentumisesta ihmiseksi meidän pelastuksemme tähden. Eero Huovinen on perehtynyt Lutherin teologiaan tutkimalla ansiokkaasti vanhaa saksannosta joululaulusta kirjassaan Enkeli taivaan - Rakas jouluvirsi. Enkeli taivaan -virren tietyt säkeistöt tuovat esiin sen, että Lutherin ja kirkkoisien ajatuksen mukaan ihmisen sydän kuvaa itse asiassa seimeä, johon Jumala asettuu asumaan ja tekee sen asunnokseen. Jumala tuli myös historiaan konkreettisesti ihmiseksi 2000 vuotta sitten, että hän voi ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta syntyä ihmisen sydämeen ja pelastaa hänet. Sovitettuaan syntimme hän voi syntyä sydämeemme ja tehdä siitä asuntonsa.

        "Tehän tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: vaikka hän oli ri­kas, hän tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään (1. Kor. 8:9)." Sinun tähtesi Jeesus suostui syntymään tallin nurkkaan, että voisi nostaa sinut kanssaan ylös iankaikkiseen elämään. "Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohot­taa kurjan loasta (Ps.113:7)."   Tallihan merkitsee suomeksi navettaa, joka ei ole kovinkaan huokuttelevalta kuulostava asuinpaikka Jumalan pojalle - sehän kuulostaa luotaantyöntävältä asuinpaikalta kenelle tahansa. Seimi sijaitsee likaisessa tallissa ja se on makuupaikka kuninkaalle, jossa hän suostuu olemaan läsnä ympäristön epämiellyttävistä tuoksuista ja rikkinäisyydestä huolimatta. Beetlehemin seimi kuvaa sydäntä Jeesuksen asuinpaikkana, jonne muutettuaan Jeesus puhdistaa talliamme eli sieluamme liasta, parantaa ja uudistaa ihmistä avartaen sydäntämme temppelikseen, jos vain suostumme siihen. Samalla, kun hän totuudellaan puhdistaa ja riisuu, hän myös parantaa. Jumalan läsnäolon salaisuus on ihmeellinen - Hän on läsnä ihmiselle, mutta hän on myös toista luontoa ja erillään ihmisestä.

Jumala katsoi ensin Mariaan ja hän haluaa katsoa samalla rakkaudella jokaista ihmistä; Jeesus etsii koko ajan Mar­ian kaltaista nöyrää ja köyhää sydäntä, jonka sydämestä voisi tehdä seimensä.

        Jeesuksen ihmisyys ja ihmiseksi tuleminen on keino, kuinka ihminen voi oppia tuntemaan Jumalaa ja hänen suurta suunnitelmaansa. Martti Luther joulusaarnassaan vuodelta 1544: "Joka tahtoo oppia tuntemaan Jumalan ja vaaratta mietiskellä häntä, katsokoon seimeen ja tarkastelkoon huolellisesti Neitsyt Marian poikaa, joka syntyi Betlehemissä, ja joka lepää äitinsä sylissä ruokittavana. Silloin hän oppii ymmärtämään, kuka Jumala on. Oivallus ei ole kauhistuttava vaan kallisarvoinen ja lohduttava. Varo siksi korkealentoisia ajatuksia, äläkä pyri kohoamaan taivaaseen ilman tärkeitä tikkaita, nimittäin Kristuksen ihmisyyden tikkaita, joita evankeliumi niin yksinkertaisesti kuvaa."

"Jo riennä, katso, sieluni, ken seimessä nyt makaapi:
hän on sun Herras, Kristukses, Jumalan Poika, Jeesukses. (21:3)"

       Koska Jumala katsoo ensin armossaan meihin, voi ihminen katsoa uskon katseella Jumalaan ainoastaan Jeesuksen ihmisyyden kautta. Luther kehottaakin sieluaan katsomaan seimeen; kuka siellä makaa? Hän hellittelee Jeesus-lasta rakastavilla nimikkeillä saksankielisessä käännöksessä "suloinen tai rakas lapsonein." Miten lohdullista ja turvallista, että hän on sinun Herrasi, jota uskallamme lähestyä. Kun käännät katseesi katselemaan ihmiseksi tullutta Ihmettä tai äitinä katsot vastasyntyneen lapsen avuttomuutta sylissäsi, voit ymmärtää jotain seimen lapsesta. Jumala salatulla tavalla kätkeytyy vastakohtaansa, pieneen, heikkoon ja avuttomaan lapseen. Jeesus ei hylkää jumaluuttaan syntyesssään ihmiseksi, vaan kätkee jumaluutensa ja piiloutuu vastakohtaansa. Hän tuli helposti lähestyttävässä ja ymmärrettävässä muodossa, jonka heikko ja epäonnistuva ja rakkautta kaipaava ihmissydän voi ottaa vastaan. Hän haluaa tulla lähelle ihmistä, lapseksi lapselle, köyhäksi köyhälle, lyödyksi lyödylle. Hän suostuu muuttamaan sydämeemme, joka on halpa ja köyhä, kuten Beetlehemin seimi, johon Jumalan Poika syntyy. 

"Ah Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein.
Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista ain uskossa. (21:8)"

       Hän avartaa ja puhdistaa sydämesi seimekseen. Lutherin virren keskiössä on kirkas ydin, yksin armosta,  ihminen voi pelastua ja katsoa seimen lapseen. Seimen Jeesus, joka on katselumme kohde, tekee kaiken työn ihmisen sydämessä. Mitä enemmän katselet rakastavasti Jeesusta ihmisenä, sitä enemmän hän tekee lahjatyötään katselijassa eli minussa ja sinussa. Minä en pysty tekemään mitään muuta kuin kääntymään synnit tunnustaen katselemaan Marian lailla Jeesus -lasta seimessä. Kun katselen, silloin rakkaus, joka Jeesuksen silmistä virtaa, tekee sydämestäni hänen asuntonsa. Voin myös pyytää ja anoa rukoillen apua. Jeesus kehottaa meitä jatkuvasti katselemaan häntä: "Katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon (Matt. 11:29)." Ristin ja Jeesuksen luona kiusattu, levoton ja etsivä sydän löytää levon ja rauhan.

       Hän ei hylkää meitä tuskassamme vaan pysyy vierellämme ja häneen katsomalla uskomme vahvistuu. Anna anteeksiannon ja rauhaa virtaavan rakkauden läpäistä joulusi ja ota mallia Jeesuksen ihmisyydestä ja toimi siten, miten Jeesuksen rakkaus sydämessäsi kehottaa; jaa sitä hyvää toiselle, mitä sinulle on lahjaksi annettu. Näin opit tuntemaan Joulun ihmeen kaiken peittävän rakkauden. "Kiinnitä ajatuksesi ja sydämesi, koko elämäsi Jeesuksekseen, joka makaa seimessä. Hän voi olla yhtä lähellä sinua kuin oli lähellä Mariaa ja Joosefia - ihan sylissäsi ja lähellä sydäntäsi." Niin kuin vastasyntynyt lapsi saa herpaantumattoman huomion vanhemmiltaan, voisiko Jeesus saada samanlaista huomiota ja rakkautta minulta? Huokaan kaivaten: "Ah Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein." Miten lohduttava ja kallisarvoinen lahja meille on annettu ylhäältä. "Sillä lapsi on syntynyt meille, Poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, Hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. (Jes. 9:5-6)."  

Kiirehdi paimenten lailla kohti Beetlehemiä katsomaan ja ylistämään kirkkauden Herraa, Jeesusta, joka syntyi köyhäksi sinun tähtesi, että hän voisi syntyä sinun seimeesi.

Ei kommentteja

Maahanmuuttaja ja jouluevankeliumi

Maanantaina 11. joulukuuta 2017 | Inga-Lill Rajala



Pari vuotta sitten Hyvinkäälle tuli suuri määrä turvapaikanhakijoita vastaanottokeskuksiin. Joulun aikoihin järjestin parin ystäväni kanssa pienen juhlahetken kymmenelle afgaanille. Kutsuimme heidät syömään yhdessä kanssamme, sillä halusimme jollakin tavalla jakaa jouluiloa heillekin.

Aterian jälkeen annoin kaikille joulukortit, joissa kuvattiin pyhää perhettä, sekä erikseen netistä löytämäni darinkielisen jouluevankeliumin. Hiljaisuus oli syvä heidän lukiessaan kertomusta omalla kielellään. Pian yksi miehistä sanoi ystävälleni, suomalaiselle papille: "Voisitko kertoa meille vielä omin sanoin näistä tapahtumista?" Ja niin ystäväni aloitti kertomalla, miten "parituhatta vuotta sitten Syyriassa hallitsi käskynhaltija..." Samalla katsoin turvapaikanhakijoita, ja oivalsin, että nuo alueet Keski-Aasiassa ovat tulleet tutuiksi heille pitkien pakomatkojen aikana. Miehet ja naiset kuuntelivat keskittyneesti. Kertomuksen jälkeen he vielä halusivat tarkentaa, että "olihan asia niin, että Joosef ei ollut Jeesuksen oikea isä." 

"Me olemme kuulleet ja lukeneet näistä tapahtumista omasta kirjastamme, Koraanista, mutta näissä kertomuksissa on yksi ero. Me emme usko, että Jeesus on Jumala, vaan profeetta. On mahdotonta, että Jumala voisi tulla maailmaan ihmisenä. Hän on liian suuri sellaiseen. Ei Jumala voisi mitenkään alentaa itsensä", he selittivät.

Keskustelu jatkui edelleen ja kaukaa, itäisiltä mailta tulleet vieraamme saivat kuulla lisää joulun ihmeestä.  Lauloimme, juttelimme ja lopuksi pappisystäväni kysyi, saisiko hän siunata meidät kaikki. Se sopi uusille ystävillemme hyvin. Erosimme toisistamme halauksin ja hyvän joulun toivotuksin.

Minulle tuo yhdessäolo merkitsi paljon. Opin ehkä ihmettelemään enemmän kuin aikaisemmin Jumalan tulemista ihmiseksi. Kun itse on kuullut suloisesta Jeesus-lapsesta jo pyhäkoulusta alkaen, ei enää osaa ihmetellä eikä ihastella sitä, että Jeesus on samaan aikaan Jumala ja ihminen.

Jumala halusi syntyä maailmaan samalla tavalla kuin ihmiset - kasvamalla ensin äidin kohdussa yhdeksän kuukautta. Niin pieneksi ja mitättömäksi Jumala tuli. Hän oli kutsunut maailman merkittävimpään tehtävään Marian, nuoren naisen, joka oli valmis antamaan itsensä Jumalan käyttöön. Jumala itse oli antanut Marialle sen, mitä tämä tarvitsi lapsen odotukseen ja synnyttämiseen. Hän ei siis pyytänyt Marialta jotain sellaista, mitä tällä ei ollut. Mekin saamme antaa itsemme, lahjamme, varamme tai varattomuutemme, osaamisemme tai vajavuutemme Jumalalle ja pyytää häntä ottamaan ne käyttöönsä.

Ei kommentteja

Onnea 100-vuotiaalle!

Maanantaina 4. joulukuuta 2017 | Veli-Pekka Toiviainen



Syntymäpäivänä lausutaan ja osoitetaan onnitteluja, palautetaan mieleen menneitä ja katsotaan tulevaisuuteen. Niinpä minullakin nousi ensimmäisenä mieleen sota-ajan puolustuspanokseni. Olimme lähteneet juhannuksen alla 1944 toisen kerran sotaa pakoon Antreasta, selviytyneet Elisenvaaran suurpommituksesta ja saapuneet mummilaan Kokemäen Risteelle. Joen yli meni rautatiesilta ja junat toivat Porin satamasta viljaa Risteen viljasiiloihin, kansakunnalle elintärkeää viljaa, sillä muutoin nälänhätä oli todellinen uhka. Aseistetut sotilaat vartioivat siltaa sabotaasin varalta. Minä, hiukan vajaa 5-vuotias, marssin perässä ruokaveitsi olalla. Isä oli rintamalla, minä vartioin täällä, rinta pystyssä.

Satavuotisen itsenäisyytemme ensimmäistä kolmannesta värittivät sodat: vapaussota-kansalaissota, talvisota, jatkosota ja Lapin sota. Toinen kolmannes oli eheytymisen ja rakentamisen aikaa tuloksena pohjoismainen hyvinvointivaltio, viimeisin kolmannes on ollut kansainvälistymisen aikaa.

Olemme juuriltamme kuitenkin itsenäisyyttämme vanhempia. Seitsemän vuosisadan ajan olimme vanhan Ruotsin ydinaluetta vuoteen 1809 asti. Mutta olemme olleet myös osa roomalaiskatolista maailmanimperiumia.  Kävi nimittäin niin, että kun piispa Tuomas hävisi ristiretkensä Novgorodin  joukkoja komentavalle Aleksanterille (Nevskille)  paavi Gregorius IX  ilmoitti kirjeessään 23.1.1229 ottaneensa Suomen suojelukseensa, ts. apostolisen istuimen suojeluksessa olevaksi valtioksi. Se oli turva Novgorodia vastaan, vahvempi kuin pikkupojan ruokaveitsi. Seuraava paavi Innocentius IV vahvisti saman kirjeellään 27.8.1249. Gregorius IX oli viikko edellisen kirjeensä jälkeen 31.1.1229 lähettämällään kirjeellä siirtänyt piispanistuimen Nousiaisista Turun Koroisiin, mitä pidetään myös Turun perustamisajankohtana. Voisimme siis viettää reformaation 500-vuotisen merkkipaalun lisäksi läntisen kristillisyytemme juurien ulottumista ainakin 768 vuoden päähän.

Kansainvälisyys on tuonut omat haasteensa globalisaation ulottuvuuksin. Emme ole sivussa, jossain maailman pohjoisella reunalla, vaan keskellä uutta. Suomikin on kansainvälinen ja kirkko on sitä mitä suurimmassa määrin. Edessä on siis uusia haasteita. Se Kokemäenjoen rautatiesiltaa vartioinut vajaa viisivuotias pikkupoika on tänään 78-vuotias mies, joka haluaa edelleenkin olla tulevaan katsova, elämänuskoinen, isänmaataan palveleva, kristitty kansalainen.

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |