Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Arkisto

2 kirjoitusta

Kirjoitukset ajalta: joulukuu 2019

Joulutorin ihme

Maanantaina 17. joulukuuta 2018 | Anja Tauriainen

Tänä vuonna järjestettiin Kauppakeskus Willassa eka kertaa Käsityöläisten ja yhdistysten Joulutori.

Ensi ajattelemalta voisi luulla, että Joulutori on vain kaupallinen. Niin me järjestäjätkin ajattelimme, mahdollisuus maksuttomaan myyntipaikkaan.

Joulutorista syntyi paljon muutakin. Hienoa, että sen myötä saimme kokea yhteisöllisyyden ihmeen. Joulutorin myyjät vetivät yhtä köyttä. Heidän välilleen syntyi ystävyyksiä. Asiakkaat kokivat Joulutorin hyvänä ja tervetulleena lisänä palveluihin. Osalle asiakkaista Joulutori tarjosi paikan tulla kuulluksi ja nähdyksi.

Joulutori ylitti kaikki toiveet ja lisäksi paljon muutakin. Voi sanoa, että yhteisöllisyyttä löytyi.

Mitä se yhteisöllisyys on? Yksinkertaisimmillaan se on toinen toistemme kuuntelemista ja huomioimista. Se on myös yhdenvertaisuutta, kukaan ei ole toisen yläpuolella. Se on sitä, että antaa, jotta joskus saa. Se on kykyä asettaa toinen ihminen itsensä edelle.

Kristinuskossa Jeesus uhrasi itsensä ihmisten syntien tähden. Ei myöskään sovi unohtaa, että" tee toisille se, mitä itsellesi toivot".

Hyvää joulun odotusta ja Kristuksen syntymäjuhlaa.

Anja Tauriainen

Seurakunnan vapaaehtoinen

Ei kommentteja

Joulua voi syyttää kaikesta

Perjantaina 7. joulukuuta 2018 | Petra Pohjanraito

Miksi minusta tuli kristitty? Voisin syyttää siitä joulua. Joulua voisin syyttää myös stressistä ja rahanmenosta. Syytettävä on myös övereitä glitter-koristeita sekä väsyneitä joulurallatuksia, joita soitetaan useimmiten aivan liian aikaisin, vaikka jokaisella toki makunsa. Joulussa on vain niin paljon pintaa heijastettavaksi niin hyvässä kuin pahassa.

Minusta tuli kristitty koska vanhempani ajan tapaan tahtoivat kastaa minut luterilaisen kirkon jäseneksi. Minusta tuli kristitty, koska minut kastettiin - niin yksinkertaista ja sekin joulun syytä. Yksinkertainen ajatuskulku jatkuu: ei kai minusta olisi tullut kristittyä, jos Jeesus ei olisi syntynyt ihmiseksi.

Jeesus alkaa olla ihmisille melko vieras. Mutta minun vanhempani päättivät, että minulle hänestä tulee tuttu. Siksi kävin kirkossa vanhempieni kanssa. Muistan vieläkin, kuinka pitkältä aika kirkossa saattoi tuntua, ja silti tunnelmassa oli lapselle sitä samaa pyhyyttä kuin aikuisellekin. Lapsi onkin viisas ja aavistaa pyhän läsnäolon. Katselin Espoon vanhan kivikirkon seinämaalauksia ja nuuhkin tuoksua, jota on vaikea kuvailla. Mikäli olet käynyt keskiaikaisessa kivikirkossa, tunnistat kyllä tuoksun.

Minusta tuli nuori, mutta jo siihen mennessä olin saanut jo ehkä hiukan liiankin suuren annoksen uskoa. Tosi uskovan elämä tuntui nuoresta ahtaalta. Olin käsittänyt uskon väärin. Usko näytti olevan joillekin vahvaa erottautumista muista, tietynlaista käytöstä, kieltoja ja määräyksiä. Siihen sekoittui edellisten sukupolvien tiukkoja moraalikäsityksiä joita voisi kutsua - Raamattuun viitaten - isien perinnäissäännöiksi.

Armosta ei ollut juuri tietoa, vaikka sanaa hoettiin tuon tuostakin. Virressä 265 lauletaan: "Jeesus armon soi, voiton meille toi, hän on valkeus, tie, totuus, elämä. Hän vanhurskaus, armo, laupeus, meille nyt on ilmestynyt ylhäältä." Tähän ei ole mitään lisättävää. Jeesus on ytimessä, ei kristitty itse. Jeesus toi armon meille, ei kristitty itse. Jouluna juhlitaan Jeesuksen syntymää, hänen tuloaan ylhäältä.

Joulua voisi syyttää melkein kaikesta. Joulua voi syyttää armostakin. Onneksi armoa on, ja juuri kristittyjen tehtävänä on elää tuota armoa todeksi, jotta se välittyy muillekin - myös niille, jotka eivät tunne Jeesusta. Sillä syvemmin ajateltuna Jeesuksen syntymä vertautuu luomistyön hetkeen, jossa hänen kauttaan kaikki luotiin sanan voimalla.

Elävä sana, luomisen sana syntyi jouluna maailmaan. Siksi joulu on valtava ihme. Jumala itse tahtoi samaistua luotuunsa valtavan rakkautensa tähden. Miksi minusta tuli kristitty? Siksi, että Jumala on rakkaus. Ei pelkästään siksi, että minut kastettiin luterilaisen kirkon jäseneksi, vaan siksi, että Jumala rakastaa minua. Ja lopulta joulumieli pehmentää iloitsemaan myös glitter-koristeista ja joulurallatuksista. Joulussa on jokaiselle jotain ja kaikille Jumalan rakkautta. Joulua voi siis huoletta syyttää aivan kaikesta.

Petra Pohjanraito
II Kappalainen

Petra Pohjanraidon virkaan asettaminen tapahtuu toisena adventtina 9.2. klo 10 Hyvinkään kirkossa. Tervetuloa!

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |