Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Carina Lievendahl

Carina Lievendahl on Hyvinkään seurakunnan sairaalapastori.

Ilahduttavat kädet

Maanantaina 2. heinäkuuta 2018 | Carina Lievendahl

 
Kuva: Desing Marleena Ansio

Katselen edessäni olevaa lähimmäistäni. Hänen käsiään. Ne ovat nyt siteiden peitossa. Valkeiden siteiden, jotka suojaavat hänen ihoaan. Mietin, miten Raamatussa on Psalmissa 119 rohkaisu Jumalan käsistä, jotka ottavat tänään, tässä hetkessä, meidät molemmat vastaan: "Minä kohotan käteni sinun puoleesi, minä tutkiskelen sinun käskyjäsi. Ne ovat minulle rakkaat." Mihin Jumala kutsut käsiäni tänään, miten toivot lähimmäiseni käsien saavan hoivaa, lohtua ja iloa? Käskyistäsi tärkein on rakkauden käsky.

Avautuu mahdollisuus. Lähimmäiseni kädet eivät pysty näppäilemään puhelimen numeroita. Otamme matkapuhelimen esiin, pystyn olemaan apukäsinä hänelle. Ilo on molemmin puolinen, hänen asiansa tulee hoidetuksi. Hymy on meillä molemmilla herkässä. Jumala, Sinä virvoitit sielumme: Sinä luot uutta, pienellä yksinkertaisella tavalla. Armossa ja yksinkertaisuudessa Sinä tulet elämäämme. Teet "tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle" (Jes. 43: 19).

Olin ystäväni kanssa mökillä. Hänellä on polvi kipeänä, hän ei pysty kumartumaan alas. Hänen koiransa kaipaavat suihkun vilvoitusta. Yhdessä, hänen kätensä ja minun käteni, saavat nelijalkaisten suihkutuksen hoidettua. Vesi hoitaa, vilvoittaa ja puhdistaa. Pystyn kumartumaan, pesemään pienet kauniit käpälät. Hän täydentää yhteistyötä pitämällä koiriensa kaulapannoista kiinni omilla käsillään. Iloiset puhtaat nelijalkaiset kaverukset saavat namit palkinnoksi, me hymyilemme tyytyväisinä. Käsiemme yhteistyö, näkyy kauniina valkeina osina karvakuonojen turkkien hohtaessa. Päästämme koirat vapaaksi mökkiin, ne katselevat kaunista suomalaista järvimaisemaa, joka avautuu edessämme. Puut ja niiden vehreät kauniit lehdet havisevat vienossa tuulessa. Raamatun sanoin luonto kumartaa ja kiittää, Jumalan alati uutta luovassa kauneudessa:

"Iloiten te saatte lähteä matkaan, ja onnellisesti te pääsette perille. Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne, ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään." Luotan ja uskon, että metsän puiden "kädet", lehdet, iloitsevat, jokaisen meidän ystävällisestä teostamme, ilahduttavista käsistämme.

Mihin sinun käsiäsi kutsutaan tänään arjessa? 

Herran väkevän käden voimaa omiin käsiisi toivottaen
Carina Lievendahl
sairaalapastori  

Ei kommentteja

Mitä on hengellinen ohjaus?

Maanantaina 9. lokakuuta 2017 | Carina Lievendahl

Viime viikon blogissa työtoverini Elina Antikainen nosti esiin kysymyksen: mitä on sielunhoito? Hän totesi sen olevan tilan antamista. Jatkan hengellisestä ohjauksesta, mitä se voisi olla?

Hengellinen ohjaus klassisessa merkityksessä koetaan hengellisen ohjaajan ja hänen ohjattavansa välisenä suhteena. Laajemmassa merkityksessä se voi olla hengellistä matkakumppanuutta, joka voi kuulua koko seurakunnan elämään ja seurakuntalaisten elämään. Hengellinen matkakumppani auttaa toista matkakumppania tunnistamaan Jumalan puhuttelun elämässään. Hengellinen ohjaus voi siis olla tavallisessa arjessa meidän kristittyjen yhteistä vaellusta, jossa kyselemme Jumalan tahtoa elämässämme.

Hengellisen ohjauksen on ajateltu olevan suppeammassa merkityksessä kokeneiden kilvoittelijoiden armolahjaa. Lutheria voi pitää hengellisenä opastajana, katekismuksen ja Raamatun sanan mietiskelyyn ohjaavana rukouksen teologina. Moni on saanut postilloista ja katekismuksista rohkaisua, ne ovat toimineet hengellisenä opastajana uskon ja elämän polulla. Kirkkomme seuraperinne on pitänyt yllä hengellistä ohjausta ja sielunhoitoa rinnakkain; se on näkynyt keskinäisenä lohdutuksena ja rohkaisuna.

Hengellinen matkakumppanuus on parhaimmillaan tilan tekemistä Jumalan ja ihmisen kohtaamiselle. Tärkeää ei ole se, että ohjaaja puhuu, vaan että Jumala puhuu. Viisas rinnalla kulkija, matkakumppani, auttaa siten toista tunnistamaan Jumalan puhuttelun ja rohkaisee matkakumppaniaan vuoropuheluun Jumalan kanssa.

Hengellinen matkakumppanuus ottaa todesta ihmisen tämänhetkisen elämän. On hyvä käyttää sekä uskon että psykologian kieltä sekoittamatta niitä toisiinsa. Pohtiessamme Raamatun sanaa ja seurustellessamme Jumalan kanssa, jumalasuhde voi kokea muutoksia. Matkakumppani voi olla pohtimassa yhdessä, mitä tunteita ja tarpeita toisessa herää, mistä se kertoo? Tässä todellisuudessa Jumalan rakastava läsnäolo on häntä hoivaamassa.

Kerron tarinan abba Antonioksesta, Egyptin kuuluisimmasta erämaaisästä, sen ajan hengellisestä ohjaajasta. Kuolinvuoteellaankin hän ohjasi oppilaitaan. Eräs heistä kysyi: "Abba, Antonios. Sinä olet suuri Jumalan mies. Sinä olet kuin Mooses." Abba Antonios oli pitkään hiljaa. Lopulta hän vastasi: "Viimeisellä tuomiolla Jumala ei kysy minulta: Antonios, miksi et ollut kuin Mooses? Hän kysyy minulta: Antonios, miksi et ollut Antonios?"

Voinko siis olla matkakumppani, jota kantaa menneiden kristittyjen sukupolvien saatto ja kirkon elävä perinne ja usko? Keskellä tätä maailmaa, jota elämme juuri nyt. Monet meistä etsivät hengellistä sisältöä elämäänsä, jossa kokemuksen kieli on sydämen kieli, joka on rukousta Jumalan kanssa. Siinä rukouksessa Jumala, ihminen, kirkon perinne, ympäröivä maailma ja elämä, otetaan todesta. Edellä viitaten: Antonios saa olla Antonios. Sinä saat olla sinä, Jumalan rakastavassa läsnäolossa.

Ei kommentteja

Kiitos juhlavuodesta

Maanantaina 13. maaliskuuta 2017 | Carina Lievendahl

Puolimatkan hautausmaa
Puolimatkan hautausmaa (Kuva Ari Suomi) 

"Kiitos Jumalamme, kun annoit kauniin maan,
annoit jylhät metsät, loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta työstä isien,
kiitos isänmaasta ja kohtaloista sen." (VK 581:1)

Suomi, Hyvinkään seurakunta ja Hyvinkään kaupunki täyttävät tänä vuonna 100 vuotta. Tapahtumia on juhlavuoden kunniaksi paljon ja juhlavuoteen on tarttunut lisäksi Suomen sairaanhoitajain kristillinen seura (SSKS ry).

SSKS ry. valitsee joka vuosi yhdistykselle teeman, tänä vuonna teema on: Kiitos kotimaasta. Teemavuoden virreksi on valittu 581. Liityin SSKS ry:n jäseneksi vuosi sitten oltuani heidän kesäpäivillään viime vuonna Seinäjoella. Uusi tulokas otettiin lämpimästi vastaan ja tänä vuonna elokuussa järjestettävät kesäpäivät ovat Orivedellä, ja pääsin yhdeksi jäseneksi suunnitteluryhmään, josta iloitsen. Emeritusprofessori Reijo Pajamo on luvannut tulla päiviemme alkuun laulattamaan isänmaallisia ja kiitosaiheisia virsiä, laululla saamme kiittää satavuotiasta itsenäistä Suomea ja esi-isiämme edeltävästä työstä. Toivotan iloiseen joukkoomme lämpimästi tervetuloa mukaan: jo hoiva-alalla olevat sekä tulevat alalle aikovat opiskelijat sekä jo eläkkeellä olevat hoitotyön ammattilaiset.

"Sovinnossa meidän suo maata rakentaa,
että jokaiselle se kodin tarjoaa.
Kädestäsi maamme siunauksen saa,
ohjaa esivaltaa ja viisautta jaa." (VK 581: 2)

Terveydenhuollon uudistuksen myötä on tärkeää, että SSKS ry. toiminnassaan tekee yhteistyötä ja haluaa vahvistaa sairaalapappien, seurakuntien, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu- ja koulutusorganisaatioiden, erilaisten kristillisten yhteisöjen ja järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä. Yhteistyötahoja ovat Sairaanhoitajaliitto, Suomen Kristillinen Lääkäriseura (SKLS), Kristillinen Hammaslääkäriseura (KHLS), Diakonia-Ammattikorkeakoulu ja Kirkkopalvelut sekä Nurses' Christian Fellowship International (NCFI) -järjestö. Hengellisyys on tärkeä osa potilaan ja heidän läheistensä hyvinvointia; se on fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tarpeiden rinnalla oleva kaipaus ihmisessä. Hyvä hoitotyön ammattilainen osaa vastata tähän tarpeeseen ja SSKS ry. pyrkii tukemaan sitä, että hoitotyössä säilyy kristillinen ihmiskäsitys ja hengelliset arvot. Siksi yhteistyö opiskelijoiden, seurakuntien ja Kirkon sairaalasielunhoidon kanssa on osa kokonaisvaltaisen hoitotyön toteutumista. Sielun, mielen ja ruumiin
parhaaksi.

"Herra, Pyhän Hengen suo kodit rakentaa,
saavu perheisiimme ja rauhan mieltä jaa.
A
uta, Herra, että meistä jokainen oman paikan löytää,
käy työhön iloiten." (VK 581: 3)

SSKS ry:n rukous-, raamattu-, lähetys- ja keskustelupiirit toimivat ympäri Suomea alaosastojen kautta. Rohkaisen hoitotyön ammattilaisia tulemaan mukaan oman seurakuntamme ja sen lisäksi myös SSKS ry:n toimintaan. Saamme uskosta ja toisistamme voimaa hengellisyyden ylläpitämiseen hoitotyössä.  

"Rukoilemme rauhaa myös koko maailmaan, että kaikki kansat pian saavat isänmaan.
Sinä, Herra, saatat mielet avartaa, että ymmärrämme: on yhtä koko maa." (VK 581: 4)

Toisen paastonajan sunnuntain kirkkovuoden teema on rukous ja usko. Näiden edellä mainittujen satavuotisjuhlien lisäksi vietämme reformaation 500-vuotisjuhlaa, ja siksi reformaattori Martti Lutherin rukous kiinnittää katseen voimamme lähteeseen, Jeesukseen Kristukseen: 

"Herra, ei se riipu minun tahdostani, rukoilenko vai en, sinä itse olet käskenyt, ja minä tunnen, että minun on oltava sinulle kuuliainen. Ja myös lupauksesi on täydessä voimassaan. Siihen minä luotan. Siksi en rukoilekaan itseeni vedoten, en myöskään Mariaan tai Pietariin vedoten, vaan Jeesuksen nimeen vedoten, Jumalan nimeen, joka omalla käskyllään on määrännyt minut rukoilemaan. Aamen." 

Iloista juhlavuotta kaikille, Hyvinkään seurakunta ja Suomi 100 vuotta sekä uskonpuhdistus 500 v.!
Ilossa, kiitoksessa ja rukouksessa,

Carina Lievendahl
Hyvinkään seurakunnan sairaalapastori

Ei kommentteja

Aurinko nousee ja laskee

Maanantaina 4. huhtikuuta 2016 | Carina Lievendahl

 Aurinko nousee

"Aurinko nousee. On kastetta maassa. Aika on herätä. Nousta ja lähteä. Kohdata ystävä kallehin."

Kari Rydmanin laulun sanat "Niin kaunis on maa", kuvaa auringon nousua ja samalla pienen ihmisen elämän alkua tänne maailmaan. Miten merkityksellistä on varhaisen vuorovaikutuksen ihmissuhteet tulevan elämän kohtaamisten kannalta, jotta lapsi uskaltaa nousta ja lähteä omilla siivillään kohtaamaan elämänsä polkua.

Seurakuntamme sairaalasielunhoito aloitti helmikuussa saattohoidon vapaaehtoisten kurssin. Saamme Hyvinkään sairaalalle 11 A-vuodeosastolle sekä kotitehon potilaille rinnalla kulkijoita, joilla on halu olla lähimmäinen kuolevalle. Tätä matkaa kuljetaan rinnakkain, herkästi toista kuunnellen. Valmiita vastauksia ei ole, vaan pohditaan elämän ja olemassaolon kysymyksiä yhdessä. Meidän kristilliseen ihmiskäsitykseemme kuuluu mittaamaton ihmisarvo, jossa jokainen meistä on yhtä arvokas. Me synnymme tänne paljain jaloin, ja kuoleman hetkellä lähdemme samalla tavalla. Moni kuoleva toivoo viimeisinä hetkinä, että ei tarvitsisi lähteä yksin, vaan olisi ihmisen lämpö lähellä, kun vastarannalla odotetaan tuloa.

Saattohoidon vapaaehtoinen on kuuntelija, jolle voi kertoa tunteistaan ja sanoittaa elämän polkuaan. On lupa nauraa ja itkeä yhdessä. Elämästä luopumisen tuskan saa näyttää ja kaihon siitä, ettei saa jakaa jälkikasvunsa elämän vaiheita eteenpäin niin pitkään kuin olisi halunnut. Elämän valot ja varjot voi käydä rauhassa saattohoidon vapaaehtoisen kanssa jakaen, luottaen heidän vaitiolovelvollisuuteensa. Pienten toiveiden aika on tärkeää; vapaaehtoinen voi toteuttaa pieniä asioita, joilla on merkitystä kuolevalle.

"Päivä on kirkas. Vain metsässä tuulee. Aika on leikin. Ja naurun ja riemun. Mukana ystävä kallehin."

Kuolevalla voi uskontokunnasta tai elämänkatsomuksesta riippumatta olla lähtörauha. Yleensä rauhan antaa sovinto itsen, lähimmäisten ja asioiden kanssa sekä mahdollisesti Jumalan kanssa. Uusi surukäsitys korostaa, että meillä saa olla kiintymyssuhde rakkaaseen kuolleeseen läheiseen. Se voi näkyä niin, että jäjelle jääneet läheiset  kiittävät hänen elämästään  ja niistä muistoista, joita sai jakaa yhdessä hänen kanssaan. Se antaa surun keskelle kiitollisuuden, että jaettu matka on ollut merkityksellinen. Ystävän kanssa eletty elämä on lahjaa Jumalalta.

Seurakuntamme sairaalatyö toivottaa Jumalan siunausta saattohoidossa toimiville vapaaehtoisillemme. Lämpimät kädet, läsnäolo ja tavallisen ihmisen taidot riittävät rinnalla kulkemiseen.

"Aurinko laskee. Jo pitenee varjot. Aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin."

Elämme pääsiäisen jälkeistä juhla-aikaa kirkkovuodessa. Vapahtajamme Jeesus Kristus sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä." Kuolema ei ole hyvästijättö, vaan saamme iloita ja olla osallisia ylösnousemuksen lahjasta, jonka Jeesus meille lahjoittaa.
"Niin kaunis on maa. Niin korkea taivas. Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas. Ja varjoisat veet. Niin varjoisat veet."

Aurinko laskee

Kuvat Carina Lievendahl

Ei kommentteja

Paras opettaja

Torstaina 20. elokuuta 2015 | Carina Lievendahl

Yrjö Granlund

Virressä 409 pyydetään, että "suo Jeesus paras opettaja, itseni oikein tuntea, sinulle rakas Vapahtaja, nyt sydämeni avata". Tämä on yksi viime pyhän virsistä. Vietimme itsensä tutkimisen sunnuntaita. Se ei ole omassa varassa olemista, vaan luottamista Jumalan armoon. Voimme tuoda vain Jumalalle tyhjät kätemme ja avoimen sydämen.

Tiistaina vietettiin Sotainvalidien Veljesliiton 75-vuotisjuhlaa Helsingin Messukeskuksessa. Helsingin Sanomissa oli kirjoitus ja kuva 97-vuotiaasta sotainvalidi Yrjö Granlundista, joka aloitti juhlaan valmistautumisen Kaunialan sairaalasta. Hän istuu kuvassa mustan auton takapenkillä ja juhlasaattueen siivittämänä 12 sotainvalidia aloitti sieltä matkan kohti järjestön viimeistä yhteistä suurta juhlaa. Huomioni kiinnittyi hänen katseensa, joka on lempeä ja hymyilevä.

Granlund kertoo, miten hän menetti oikean kätensä 24-vuotiaana rintamalla. Sotasairaalassa Granlund häilyi kahdeksan päivän ajan tajunnan rajamailla. Hän selvisi hengissä räjähtävästä luodista, joka oli osunut käteen. Taitavasti hän käyttää yhtä kättä tehdäkseen juhlapäivän aamuna ranskalaisen solmun kravattiinsa ja kietoo sen kaulaansa. Ihailin lukiessani, miten hänen aikansa kuluu vieläkin sukututkimuksen, kielten opiskelun ja mieskuoron parissa. Jumalan suurta armoa, että mies tutkii ja harrastaa, on elämän virrassa mukana.

Granlund oli ollut naimisissa yli 60 vuoden ajan ja jäänyt leskeksi kuusi vuotta sitten. Hän totesi kauniisti: "Olen monesti ihmetellyt, mitä nuoret naiset meissä haavoittuneissa ja halkaistuissa miehissä näkivät, kun ottivat meidät aviomiehikseen ja olivat vielä ylpeitäkin meistä."

Seurakunta olemme me ihmiset. Erilaiset ihmiset. Sinä ja minä, me yhdessä. Siksi Jeesuksen kehoitus nähdä toinen ihminen veljenä ja sisarena, liittää meidät yhteiseen perheväkeen. Meillä on vain yksi Isä, yhteinen Taivaan Isä. Parhaimmillaan nähdyksi tulemisen kokemus on, kun vierelle asettuu toinen ihminen, joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä. Sinulle, joka olet Granlundin tavoin haavoittunut, saanut särön - joko ulkoisesti tai sisäisesti - on lupaus, että
Jeesus on rinnallasi parhaana opettajana. Hän on se paras sielunhoitaja, joka näkee meidät elämän haavoitetut rakkaudella. Sotainvalidi Grandlundkaan ei ollut yksin rintamalla eikä ole vanhanakaan sitä Kaunialassa. 

Jumalalta annettua voimaa on se, kun ojennamme tyhjät kädet toistemme puoleen. Niin tekivät veljetkin sodassa. Näkivät ja auttoivat. Meitäkin kutsutaan vaalimaan tätä perintöä. Sodan jälkeiset vuodet ja silloiset aviovaimot näkivät haavoittuneissa sotainvalideissa Kristuksen kasvot. Sotainvalidit palvelivat meitä. Tuloksena on itsenäinen Suomi. Jeesuksen armorikkaan katseen saattelemana on hyvä tehdä elämän matkaa vapaassa Suomessa. "Teillä on vain yksi Mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija." Tällaisen peilin Jeesus asettaa meidän eteemme, saamme tutkia elämäntapaamme ja asenteitamme. Millainen näkökykymme on, näemmekö Kristuksen jokaisessa ihmisessä ja olemmeko toisistamme ylpeitä? Suo Jeesus, paras opettaja, nyt sydämemme avata. Sinulle, Kristus ja toisillemme.

Kuvat Helsingin Sanomien Yrjö Granlund -videosta.

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |