Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Marja Liisa Liimatta

Marja Liisa Liimatta on Hyvinkään seurakunnan johtava sairaalapastori.

Pääsiäistä kohti

Maanantaina 26. maaliskuuta 2018 | Marja Liisa Liimatta

 "Virvon varvon vitsasella
kosken pajun oksasella,
Jumala sinua siunatkoon!"

Näin päätin eilen ehtoollishartaudet terveyskeskussairaalan osastoilla. Tälläkin hetkellä hoidettavana on monta, joiden pääsiäisvalmistelut ovat vuosien mittaan alkaneet suklaamunien ostolla pienten virpojien palkkapussiin.

Täällä sairaalanmäelläkin vietämme siis pääsiäistä. Terveyskeskussairaalan osastojen ohella myös kaupungin palvelutalojen asukkaat ja Hyvinkään sairaalan akuuttiosastojen petipotilaat saavat hyvän pääsisäistoivotuksen lisäksi halutessaan ehtoollisen. Näin kiirastorstain traditio viedään tykö ja tarjolle.

Ajattelen tulevaa ylösnousemusjuhlaa. Tai enemmänkin pitkäperjantaita ja Jeesuksen käsien viestiä. Kun minä levitän kädet suoraksi, otan silloin jonkun syliini tai halaukseen. Näen Jeesuksen tekevän pitkäperjantaina juuri niin. Ja kuulen hänen kutsuvan: "Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan levon."

Hyvää katumuksen, surun ja ilon viikkoa!

 

Ei kommentteja

Siunattu

Maanantaina 15. tammikuuta 2018 | Marja Liisa Liimatta



Eilen siunattiin tehtäviinsä Hyvinkään kirkossa kuusi "uutta" työntekijää. Heidät oli toivotettu tervetulleiksi työyhteisöön töihin jo viime vuonna. Nyt he tulivat tutuiksi myös messuvieraille. "Mutta nyt teidän ei tarvitse lähteä hätäillen, ei pakopaikkaa etsien, sillä teidän edellänne kulkee Herra, Israelin Jumala seuraa suojananne." (Jes. 52:12). Muun muassa näillä sanoilla Olegia, Karia, Tyttiä, Ninaa, Katia ja Elinaa rohkaistiin luottamaan kaikkeen tulevaan.

Mikä saa sinut kokemaan olosi ja elämäsi siunatuksi? Kerran aamuhartaudessa kuulin, kuinka tutun Herran siunauksen voisi lausua itselleen ja toisille myös näin: "Herra siunaa minua/sinua ja varjelee minua/sinua. Herra kirkastaa kasvonsa minulle/sinulle ja on minulle/sinulle armollinen. Herra kääntää kasvonsa minun /sinun puoleesi ja antaa minulle/sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen"

Ihastuin tuohon siunausmuotoon. Noin lausuttuna tuttu siunaus tuntuu tarkoittavan varmasti juuri minua henkilökohtaisesti. Noin lausuttuna siunatuksi tulemiseen ei jää epäilyksen häivää.

Joskus oikein hämmennyn, kun ajattelin, että joku on rukoillut tai juuri rukoilee minullekin siunausta. Esirukoilijoiden paikkaa ja aikaa kun ei tiedä. Kiitollisuus omista esirukoilijoista kirvoittaa minuakin viemään mieleeni nousevat ihmiset ja tilanteet Jumalan kuuluville. Tuntuu hyvältä kuulua näkymättömään rukousketjuun. Ole sinäkin siunattu (vaikkei kenties siltä tunnu). Ja tervetuloa siunaamaan!

Ei kommentteja

"Kevät toi, kevät toi..."

Maanantaina 22. toukokuuta 2017 | Marja Liisa Liimatta

Muistanet varmaan laulun "Kevät toi, kevät toi muurarin. Kevät toi, kevät toi maalarin.."  Hyräilen sitä mielessäni juuri nyt aivan tietystä syystä: kevät tuo sairaalasielunhoitoon uuden sairaalapapin. Järvenpään päihdesairaalan työtoverimme lähtee "muille maille vierahille" -  jälleen yhtä laulua  siteeratakseni.

Elämän aikana ehtii kokemaan monenlaisia muutoksia. Luopumiselta ja muutoksen tuomalta surulta ei voi välttyä. Vain aika tekee tehtävänsä; se suo muutokseen sopeutumisen omalla ajallaan. Sanon näin nyt omasta tuoreesta kokemuksesta. Olenhan luopumassa reilun 20 vuoden aikana hyvin läheiseksi käyneestä työyhteisöstä ja vastuualueestani Joensuussa tultuani valituksi johtavaksi sairaalapapiksi tänne Hyvinkäälle. Aloitan tositoimet 1.7. Esirukoilijoita tarvitaan meidän sairaalasielunhoidonkin puolesta!

Hyvinkäällä on jo kevät muotoutumassa kesäksi. Hiirenkorvistahan sen vähintään näkee. Ajattelen, että elämään tulleesta muutoksesta voisi puhua myös vuodenaikatermein. Kun sopeutuminen uuteen on alkanut, tuntuu kuin elämään olisi koittanut kevät.  Itselleni se on vaatinut asiasta puhumista kuuntelemaan suostuneelle. Uskaltaudu sinäkin puhumaan. Se auttaa aina, olipa muutoksen syy mikä tahansa. Välillä suurinta rohkeuttaan osoittaakin silloin, kun uskaltaa tunnustaa olevansa heikoimmillaan.

Minulla on nyt mukava odotuksen hytinä ja tutina sisikunnassa. Kuka onkaan uusi työtoverimme, mitä kaikkea oma työni tuokaan tullessaan? Elämään mahtuu niin mukavasti monenlaista.

Ei kommentteja

Ajatelman voimaa

Maanantaina 5. joulukuuta 2016 | Marja Liisa Liimatta

Kahden, eri paikkakunnilla olevien virkatehtävieni johdosta vaihdan junaa silloin tällöin Lahdessa.Lyhyiden ajatelmien suurkuluttajana ostin tuolta asemalta kerran kaksi postikorttia. Ja aina kun harjaan nykyisin hampaitani, toistan mielessäni vessamme seinällä olevien korttien ajatuksia. Toinen niistä on tällainen: "Onnellisuus ei ole ongelmien poissaoloa, vaan se on kykyä tulla niiden kanssa toimeen" ja lyhyempi ajatelma: "Ilo ei ole asioissa. Se on meissä."

Lyhytmuistisuuteni takia kartan pitkiä ulkoläksyjä. Minulle noilla tarkkaan harkituilla sananparsilla ja ajatelmilla on tärkeä rohkaiseva merkitys. Minäkin esimerkiksi nukun välillä huonosti huolten herättäessä aamuyön tunneilla miettimään ratkaisuja asioihini. Lyhyt ja tilanteeseen sopiva aforismi saattaa huolet ja harmit välillä oikeisiin mittasuhteisiin tai ajattelemaan murheita hieman toisesta näkökulmasta.

Noista ajatelmista tulevat mieleeni pyhäkouluajat. Muistan siellä saaneeni aina mukaani muistolauseen, joka useasti oli lyhyt katkelma käsitellystä raamatunkohdasta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä herkemmin palaan - niin ilossa kuin surussa, onnellisina ja onnettomina päivinä, huolten ja huolettomien aikojen lomassa - tuttuun paimen-
psalmin kohtaan. Siunatkoon sinunkin uutta kirkkovuottasi tuttu ajatelma vuosituhansien takaa: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu."     

Ei kommentteja

Muumipeikon kesäruno

Maanantaina 4. heinäkuuta 2016 | Marja Liisa Liimatta

 

MUUMIPEIKON (JUHANNUS)KESÄRUNO

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen, voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
-Tove Jansson

Kesälomaterveisin
Marja Liisa Liimatta
sairaalapastori

Yksi kommentti

Mitäs sinulle sanoisin?

Maanantaina 1. helmikuuta 2016 | Marja Liisa Liimatta

Vastottain kuolleen isäni tapoihin kuului lausua sutkauksia. Hän oli harvasanainen taustavaikuttaja ja tilanteiden seurailija, mutta näistä sutkauksista tuli hänen perintönsä meille jälkipolville. Ne kun liittyivät aina sillä hetkellä elettyyn tilanteeseen. Siksi ne niin hyvin muistaakin. Vaikkapa sen, kun hän tuiskun keskellä lumitöitä tehneelle naapurille oli huikannut: "kyllä se vielä iloksi muuttuu."

Sanatyöläisenä jään välillä sanattomaksi. Ja niin sen kai kuuluu ollakin. Ei ole mitään sanottavaa, jos ei osaa myös jäädä kuulolle. On sanottu, että kuunteleminen vaatii hiljaisuutta, rauhoittumista ja paikallaan oloa. Niin varmaan, mutta mitä silloin haluaa kuunnella? Itseään, ajatuksiaan ja tunteitaan, vastaavat elämäntaito-oppaat. Mutta elämään liittyvät monimerkitykselliset sanat ja sutkaukset löytyvät myös itsensä elämän keskeltä: kiireestä, kaaoksesta ja hälinästä. Ne on vain opittava kuulemaan. Ja se vaatii jo asennetta.

Mitä sinulle sanoisin, on blogini otsikko. En tiedä, koska sinun tämän hetkinen elämäntilanteesi on minulle tuntematon. Siksi kysynkin, millaisia sanoja elämääsi juuri nyt kaipaisit? Ja kun sen tiedät, etsi niitä. Joko itsestäsi hiljaisuuden ja rauhoittumisen avulla tai sitten keskellä ihmishälinää toisten katseiden ja tekojen kautta. Jumalan sanat sinulle ovat joka päivä nämä: "olet minulle rakas".

Ei kommentteja

Viikon onnellisuusvinkki

Maanantaina 21. syyskuuta 2015 | Marja Liisa Liimatta

Sain seitsemän vuotta sitten sähköpostiini joulukalenterin. Sen lähetti itä-suomalaisen teollisuusyrityksen turvallisuuspäällikkö, jonka johdolla sain tehdä työpaikkatyötä kyseisen yrityksen irtisanomisaikoina. Tuon joulukalenterin jokaisesta luukusta alkoi soida joululaulu kauniin kuvan ja runon kera. Joka päivä eri laulu, eri kuva ja eri runo. Sen kalenterin äärellä mieli lepäsi ja sydän uudistui.

Muistelen tuota sähköpostiini tullutta lahjaa lämmöllä vielä edelleen. Joku halusi ilahduttaa minua! Hän loi lahjallaan minun joulukuun aamuihini keidashetken, jossa sain olla onnellinen ilman odotuksia, kiirettä, hälinää ja kaikkea jouluista hyörinää. Tuota hänen ideaansa - ilahduttaa ihmistä, jonka ei odota saavan sinulta mitään - haluaisin olla vaalimassa. Siitä syntyy onni antajalle ja varmasti myös saajalle. Ainakin minulle. Mottoni onkin: "Onnellisen elämän salaisuutena ovat jatkuvat pienet ilot."

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |