Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Janne Rönni

Janne Rönni on Hyvinkään seurakunnan seurakuntapastori.

Yksi sinulta puuttuu

Maanantaina 24. heinäkuuta 2017 | Janne Rönni

Kauan, kauan sitten, kaukaisessa maassa eli muuan mies, jolla vaikutti elämä olevan kunnossa ja elämä niin sanotusti hymyili. Olipa hän vielä saanut kerättyä paljon omaisuutta niin ettei hänen tarvinnut olla juuri mistään huolissaan, vaan hän pystyi elämään elämäänsä huolettomasti. Kaikki näytti olevan ulkoisesti erinomaisesti. Miestä kuitenkin askarrutti yksi kysymys: miten ihminen voi pelastua, miten saada ikuinen elämä. Mies tunsi kymmenen käskyä ja säädökset ja toteutti niitä omasta mielestänsä oikein mallikelpoisesti, hän oli esimerkillinen. Mutta kysymys pelastuksesta, ikuisesta elämästä ei vaan hellittänyt vaikka kuinka hyvin toimi ja teki. Omat teot eivät tuntuneet riittävän, ei sitten millään.

Muuan miehen korviin kantautui uutisia merkillisestä miehestä, joka kierteli lähiseuduilla ja opetti kansaa hyvin vakuuttavasti ja kuulemma monet olivat lähteneet seuraamaan häntä. Mies oli puhunut jotain Jumalan valtakunnasta ja kuinka sinne pääsisi. Muuan mies päätti lähteä tapaamaan tuota miestä. Miehet kohtasivat. Muuan mies polvistui hänen eteensä ja he kävivät keskustelun, josta muuan mies tuli hyvin surulliseksi. Hän oli kysynyt tältä opettajalta, jota monet kutsuivat Ihmisen pojaksi, että mitä hänen tulisi tehdä, jotta saisi perittyä iankaikkisen elämän. Opettaja oli vastannut, että hän tietää kyllä kaikki käskyt. Muuan mies totesikin, että nuoresta pitäen hän oli niitä noudattanut. Opettaja katsoi miestä ja sanoi: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja annat rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua."

Muuan mies oli unohtanut yhden tärkeimmistä käskyistä: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi sinulla ei saa olla muita jumalia." Miehelle oli omaisuus noussut liian tärkeäksi, josta ei malttanut luopua. Mikä on se mihin turvaamme elämämme? Mihin laitamme toivomme, jos kaikki tuntuu katoavan? Mitään ei voida täältä viedä mukanamme, kun aikamme on tullut täyteen. Ainoa kestävä turva on meille annettu Jumalassa. Hänen armossansa on meille turva niin elämässä kuin kuolemassa. Tahdommeko turvautua Jumalan armoon ja heittäytyä Hänen varaansa? Helppoa se ei aina ole, mutta saamme luottaa siihen, että Hänellä on hyvät suunnitelmat meitä kaikkia varten. Aina ne eivät kohtaa omien suunnitelmiemme kanssa. Mutta lopulta kaikki koituvat niiden parhaaksi, jotka turvautuvat Ihmisen poikaan, Jeesukseen, omana vapahtajana ja lunastajana.

 

 

 

Ei kommentteja

Riparit käynnistyivät vauhdilla

Tiistaina 24. tammikuuta 2017 | Janne Rönni

 

Ripari Sääksin leirikeskuksessa
Ripari Sääksin leirikeskuksessa kesällä 2016. Kuva Ari Suomi.

Viime sunnuntaina (22.1.) käynnistyi suurin osa tämän vuoden rippikouluista. Hieman alle kaksikymmentä ryhmää ja monen monta uutta rippikoululaista kokoontuivat Hyvinkään kirkkoon kahteen jumalanpalvelukseen. Yhteinen matka alkoi. Tällä matkalla korostuu ennen kaikkea oma asenne. Ei ainoastaan rippikoululaisen, vaan myös työntekijän. Millä asenteella itse lähtee tälle matkalle. Onko jo alkuunsa täysin hälläväliä, ei kiinnosta, vai antaisiko sittenkin mahdollisuuden nähdä ja kokea, mitä kaikkea ripari voi antaa ja mitä kaikkea siellä voikaan oppia. Malttaako luopua omista ennakkoluuloista?

Rippikoulu on suuri mahdollisuus tutustua itseensä, toisiin, omaan suhtautumiseen, omaan ajatteluun ja ennen kaikkea huikea mahdollisuus tutustua Jumalaan ja kristinuskoon. Eli tutustua siihen uskoon johon on kastettu tai johon mahdollisesti kastetaan. Harvoin tulee vastaan sellaisia tilanteita, että on oikeasti tilaa miettiä ja pohtia elämää ja omaa ajatteluaan näihin asioihin. 

Itse olen saanut osallistua moniin rippikouluihin ja laskuissa olen mennyt jo usein sekaisin, mutta yksi asia on varma: yksikään ripari ei ole ollut samanlainen. Eikä tule olemaan samanlainen. Jokainen on ollut aivan omanlaisensa. Onneksi näin. Muuten sitä itse kyllä kyllästyisin. Jokainen ryhmä on aivan ainutlaatuinen ja jokainen ihminen, joka ryhmään kuuluu tuo siihen oman tärkeän, ainutlaatuisen osansa. 

Riparit tulevat aina joka vuosi ja aina ne tuovat omat haasteensa. Miten saada riparista mielekäs ja että jokaisella olisi siellä hyvä ja turvallinen olla niin riparilaisella, isosella, isosten isosella, yövalvojalla kuin myös kaikilla työntekijöillä. Mutta myös sellainen, että sieltä voisi saada matkaevästä elämään, joka kantaa läpi elämän. 

Parhaimmat riparimuistot tulevat silloin, kun huomaa, että riparilla on saatu aikaan ilmapiiri, jossa jokaisella on hyvä olla ja uskalletaan jopa kysellä ja kyseenalaistaakin. Vetäjän roolista käsin parasta on myös se, että on saanut itse oppia jotakin uutta niin itsestäkin, toisista ihmisistä kuin Jumalastakin. 

Rippikoulut ilman Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä ei ole mitään. Suurin voimavara on siinä, että kaikki on lopulta vain ja ainoastaan Jumalan varassa. Hän saakoon vaikuttaa vahvasti myös tänä riparivuonna ja antakoon sitä parasta mitä vaan voi antaa: armonsa, rakkautensa, läsnäolonsa.

Loppuun vetoomus seurakuntalaisille: muistakaa rukouksissa tämän vuoden ripareita ja kaikkia niitä, jotka niissä on mukana jollain tavalla. Tuetaan heitä, annetaan tilaa olla nuoria, tilaa kysyä ja mahdollisuus ihmetellä, tutustua.

Siunauttua ja varjeltua riparivuotta 2017! 

Ei kommentteja

Psalmista 139 matkaevääksi

Maanantaina 1. elokuuta 2016 | Janne Rönni

Psalmista 139

"Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään,
kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi." 

Toivottavasti kesäsi on ollut mieluinen ja olet saanut nauttia Jumalan huolenpidosta sekä ihmetellä Hänen luomistyötä ympärilläsi.

Kesä(loma)terveisin,

Janne

Ei kommentteja

Ranskanleipä vs. ruisleipä vs. taivaanleipä

Torstaina 3. maaliskuuta 2016 | Janne Rönni

Ranskan- ja ruisleipä

Lapsena suosikkileipäni oli ranskanleipä. Koulusta kotiin tultuani saatoin syödä jopa puolet koko leivästä ja aina kun vanhempani kysyivät, että mitä leipää ostettaisiin niin saatoin toivoa juurikin tuota ranskanleipää ostettavaksi. Aina silloin tällöin toiveeni toteutui ja meille ostettiin tuota lempileipääni, mutta ilo oli lyhyt: leipä loppui aina liian nopeasti. Monesti myös toiveeni ei toteutunut vaan meille ostettiin jotain aivan muita leipiä. Näin hieman vanhempana on pakko todeta, että ranskanleivässä ei ole kuin yksi vika. Nimittäin se ei oikein kunnolla ravitse. Aika nopeasti, vaikka olisi syönyt kokonaisen ranskanleivän, tulee uudestaan nälkä ja pitääkin syödä jotain ravitsevampaa.

Kun vartuin ja ikää tuli lisää opin myös syömään ruisleipää. Lapsena en juurikaan tykännyt ruisleivästä yhtään, vaan jos oli jotain tarjolla ihan mitä tahansa muuta leipää niin se kelpasi huomattavasti paremmin kuin ruisleipä. Ruisleipä on monella tapaa ravitsevampi kuin tuo ranskanleipä. Ruisleipä ravitsee paremmin ja on siten parempi välipala. Nykyään tuleekin syötyä huomattavasti enemmän ruisleipää kuin muita. Lapsuuden ajan inhokkileipäni on päässyt suosiooni.

Myöhemmin opin, että on olemassa vielä ravitsevampaa leipää kuin ranskan- tai ruisleipä. Se leipä myös käy kaikille niin keliaakikoille, maidottomille, suolattomille, karppaajille ja niin edelleen. Nimittäin taivaanleipä. Siinä vasta leipä, mikä vasta ravitseekin. Ravitsee jopa tämän elämän jälkeenkin.

Taivaanleipää, kun pääsee nauttimaan niin silloin ei enää tule nälkäiseksi. Taivaanleipää voisi kutsua myös elämänleiväksi. Jeesus kutsuu itseään elämän leiväksi. Jeesus, joka syntyi Beetlehemissä eli leivän talossa, puhuu Johanneksen evankeliumin luvussa kuusi näin: "Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää."

Elämän leipää on tarjolla meille ehtoollisessa, Pyhässä ateriassa, jossa meille tarjotaan Jeesuksen ruumis ja veri, leivässä ja viinissä. "Sinun puolestasi annettu ja vuodatettu". Ehtoollisessa saamme sielun ravintoa, joka kantaa koko elämän ajan, kaikissa iloissa, murheissa, ja hämmennyksessä. Ehtoollinen on sinua varten, vahvistukseksi ja ravinnoksi. Aina. Kaikkialla.

Ps. Tämä on julkaistu aikaisemmin Aamupostissa 15.3.2015, mutta aina yhtä ajankohtainen teema.


Jeesus elämän leipä

Ei kommentteja

"Psalmista 121 osa 3"

Torstaina 22. lokakuuta 2015 | Janne Rönni

Psalmista 121 osa 3

Yksi kommentti

Psalmista 121

Perjantaina 26. syyskuuta 2014 | Janne Rönni

Yksi kommentti

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |