Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Elina Antikainen

Kirjoittaja on Hyvinkään seurakunnan määräaikainen sairaalapastori.

Lohdullinen kysymys

Maanantaina 5. marraskuuta 2018 | Elina Antikainen



"On jotenkin vähän hämmentävää, miten muutaman kuukauden jälkeen menetyksestä kovin moni ei enää kysy vointia tai ymmärrä, että suru ja kipu on edelleen jokapäiväistä. Se on tietysti tosi ymmärrettävää, kun näytän ehkä ulospäin siltä, että olen kunnossa. Ehkä ihmiset ei myöskään loputtomasti jaksa kysyä samasta asiasta, vaikka itsellä olisi kova tarve puhua ja muistella."

Yllä oleva lainaus on ystäväni Facebook-päivityksestä. Hänen isänsä kuolemasta tuli juuri kuluneeksi vuosi. Vuosi on lyhyt aika. Minusta on rohkeaa, että ystäväni kirjoitti päivityksensä. Samalla tunsin myös piston sydämessäni. Enkö todella ole kysynyt, mitä ystävälleni kuuluu? Miksen ole kysynyt?

Ensimmäinen vuosi läheisen ihmisen kuoleman jälkeen sisältää monia asioita, jotka sureva kohtaa ensimmäistä kertaa ilman rakasta tuttua ihmistä. Ensimmäinen joulu, syntymäpäivät, kesäloma, puhumattakaan lukuisista arjen tilanteista. Ennen suosikki tv-sarjaa saatettiin katsoa yhdessä, nyt sohvalla vieressä on vain tyhjä paikka muistuttamassa kuolemasta.

Joskus pelkään kysyä surevalta, mitä hänelle kuuluu. Pelkään, että voinnista kysyminen ärsyttää tai ahdistaa, tai että toinen luulee minun vain säälivän häntä. Saatan myös pelätä, että suru tarttuu ja kasvaa sen sijaan, että se puolittuisi.

Kuitenkaan toinen ihminen ei välttämättä uskalla kertoa surusta, jos en siitä kysy ja tarjoa hänelle siihen mahdollisuutta. On hienoa että ystäväni ilmaisi, että hänellä on tarve puhua. Jotakin toista voi puolestaan enemmän auttaa yhdessä tekeminen. Aina en voi tietää, miten parhaiten lohduttaa ja tukea. Ei tiedä mitä sanon, mitä teen; miten olla surevan seurassa. Ehkä silloin voi kysyä surevalta Jeesuksen esittämän kysymyksen: "Mitä sinä haluaisit minun tekevän sinulle?".

Voi olla, että sureva ei osaa tähän heti vastata. Mutta kysyessäni Jeesuksen kysymyksen menen lähelle ystävää - olen valmis kuuntelemaan häntä. Kysymällä en anna vastauksia, eikä minulla tarvitse niitä olla. On lohdullista että riittää, että kysyn.

Voisinko kysyä tuon kysymyksen juuri nyt, näin pyhäinpäivän tienoolla, jolloin sureva on saattanut ensimmäistä kertaa viedä kynttilän rakkaan ihmisensä haudalle? Kenties hiljalleen saan minäkin kuulla, mitä juuri hän minulta ja elämältä kaipaa.

Ei kommentteja

Mitä on sielunhoito?

Maanantaina 2. lokakuuta 2017 | Elina Antikainen

Jo eläkkeellä oleva pastori katselee minua silmälasiensa takaa ja esittää kysymyksensä uudelleen.
Mitä on sielunhoito? Sano se niin ytimekkäästi kuin pystyt.
Jaa-a... Tietenkin kuuntelemista..
Mietin hetken ennen kuin lisään
Vierellä kulkemista. Ahdistuksen vastaanottamista. Tilan antamista...
Vanhempi pastori jatkaa
Sanoit lopuksi sen, mikä sielunhoidossa on mielestäni kaikkein tärkeintä.
Tilan antaminen.

Jotta voin antaa tilaa, minun täytyy ensin tehdä sitä. Syksyn alussa sain kodissani muutaman neliön lisää. Kiipesin ullakolle, jonka häkkikomerossa säilytin vanhaa pöytää ja neljää tuolia. Päätin tuoda pöydän alas. Tuolien kohdalla mietin pidempään. Kuinka monta tuolia tarvitsen? Itselleni yhden? Ehkä kuitenkin kaksi? Vai kaikki neljäkö? Ja keitä varten? Ajattelin ystäviäni, jotka voisivat istua tuoleilla. Ja kenties niille istuutuisi myös joku, jonka olemassaolosta en vielä edes tiedä. Päätin tehdä istumatilaa hänellekin.

Tilan antaminen on pätevä ohje niin sielunhoitoon kuin moniin oman elämän ihmissuhteisiin. Mutta vaikea. On vaikeaa tehdä toiselle tilaa. On vaikeaa antaa toiselle niin paljon tilaa kuin hän tarvitsee. Silti kuitenkin juuri sitä toivon itsellenikin. Että minulle tehdään ja annetaan tilaa.

Tilan antaminen on myös sen hyväksymistä, että jokin tuoleistani saattaa jäädä tyhjäksi. Joku saattaa istua tuolillani, mutta monet kysymykset voivat jäädä vaille vastausta. Joku istuutuu tuolilleni vain pieneksi hetkeksi. Tilan antamiseen kuuluu, että annan toisen nousta tuolilta jatkamaan omaa matkaansa. Tila täyttyy hiljalleen muistoilla ja lopulta syntyy taas lisää tilaa, tilaa jollekin uudelle.

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |