Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Heidi Kajander-Maavuori

Heidi Kajander-Maavuori on Hyvinkään seurakunnan seurakuntapastori.

Särkyneen mielen ääni

Torstaina 1. syyskuuta 2016 | Heidi Kajander-Maavuori

 Sairaalasänky

Mielisairaalan ullakolle rakennetusta kopperosta kuuluu äänekästä sananvaihtoa:
-  En minä voi tulla täältä, kauhistunut Maija itkee.
-  On tultava. Kukaan ei kaasuta ketään, ellen minä päätä, vastaa käskevä, hoitajaksi tulkittavissa oleva ääni.

Eletään vuotta 1939. Helsingin Lapinlahden sairaalan ylilentävien pommikonelaivueiden vuoksi potilaiden mielissä esiintyy aivan uudenlaisia pelkotiloja.

Tämänvuotinen Helsingin Taiteiden yö ja Radioteaternin ääni-installaatio "Ääniä sielujen huoneista" päästivät kuulijan hetkeksi näihin mielen maisemiin. Näyttelyn tuottaja Jessica Edén kertoi Yleisradion internetsivuilla rakentaneensa Lapinlahden entisen mielisairaalan huoneisiin yksittäisiä tiloihin sopivia kohtauksia. Kohtaukset on kirjoitettu sairaalan lääkärin, Anders Thiodolf Saelan muistiinpanojen pohjalta. Samalla näyttely avasi kävijälle eri vuosikymmenten hoitokäytänteitä.

Milloin ihminen on outo, milloin mielisairas tai jopa hullu? Kenellä on oikeus määritellä se, mikä nähdään normiksi? Kuinka kohdella hullua tai miten hoitaa häntä? Eri aikakausina mielen sairauksia hoidettiin oman aikansa psykiatrisen tietämyksen valossa. Toisinaan potilaille oli tarjolla sähkösokkeja tai pakkopaitaa, toisinaan teetä, seesteisiä sohvanurkkauksia ja loputonta ymmärrystä. Yhteistä keinoille oli syvä tarkoitus oikoa kussakin ajassa normaaliksi määritellyn ihmismielen ja sielunkin tilaan tullutta säröä.

Kokemus särkyneen mielen äänistä ei välttämättä ollut näyttelyvieraalle helppo. Eläkkeellä oleva kannelmäkinen Lars ei halunnut sukunimeään julki kertoessaan ajatuksistaan. Näyttelyssä etenkin huone, jossa Aleksis Kiven potilaana oloaikaa rekonstruoitiin, sai Larsin mietteliääksi:
- Äänet kertoivat kamppailusta, jota Kivi kävi mielessään, kun hänen veljensä vierailuajasta ilmoitettiin. Olen käynyt tässä sairaalassa aiemminkin, katsomassa omaa veljeäni.

Kokemus mielisairaalamiljööstä oli Larsille muistoja herättävä.
- Alkuun otti vähän koville.
- Muistan kolmenkymmenen vuoden takaa kuluneen ja pinttyneen rakennuksen, jonka sisäänkäyntiä vartioivat tiukkailmeiset vartijat. Sisäpuolella haisevissa, vanhoissa huoneissa meininki juoppohullun veljeni ympärillä vaikutti siltä, että "otetaan luonne pois". 

Tänä päivänä avohoito on yhä tavanomaisempi psykiatrisen erikoissairaanhoidon muoto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan vuonna 2014 psykiatrista laitoshoitoa sai 25000 potilasta. Tämä on reilu kuudesosa verrattuna avohoitopotilaiden määrään. Vuodeosastoilla hoidetaan yleisimmin skitsofreniaa tai toistuvaa masennusta.
- Täällä tuli tunne, että ehkä nykyään mielenterveysongelmaisia kohdellaan paremmin ja hoidetaan siivommissa oloissa, Lars toteaa.      

Yhteiskunnan arjen keskellä eläminen hyödyttää useampia potilaita kuin laitoshoito, kertovat THL:n tilastot. Se merkitsee potilaissa toiseuden tunteen lisääntymistä.
- Hullu on vieraannuttavalla tavalla poissa, vaikka olisikin läsnä, kirjoittaa Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian professori Petteri Pietikäinen kirjassaan Hulluuden historia.

Kulttuurityöläisten tiloiksi korjatun Lapinlahden sairaalan sisäpihan portit olivat auki, ja pihamaa täyttyi erilaista myyntikojuista ja kesäiltaa viettävistä ihmisistä. Lars kulki kevein askelin poispäin sairaalan alueelta. Kitaristi lauloi seinustalla hieman osoittelevasti Juice Leskisen sanoituksin:

"Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään,
kuin hullu huudan rakkauteni perään.
Sun kainaloosi käperryn ja jos sallit yöksi jään.
Ja kun aamu on en tiedä missä herään."

Ei kommentteja

Odottamattomia vieraita

Maanantaina 6. kesäkuuta 2016 | Heidi Kajander-Maavuori

Ahvenanmaa

Merivoimat harjoitteli rannikkotaistelua suuressa yhteistoimintaharjoitus "Vienassa" toukokuun lopulla. Kaikki ei mennyt ihan putkeen. Sanomalehti Östnyland raportoi harjoituksesta sanoilla "övning gone wrong". Haastattelussa itäuusmaalainen Bjarne Winberg kertoo Sipoon mökkisaaressaan viettämästään trillerimäisestä illasta.

- Yhdentoista maissa illalla havahduin isoon veneeseen laiturissamme. Perunamaallamme ja metsän siimeksessä liikkui joukkio reppuselkäisiä miehiä. Säikähdin tosissaan. Silloin oli jo pimeää, enkä oikein kunnolla nähnyt millainen vene siinä kellui muutaman sadan metrin päässä minusta. Luulin nähneeni myös kiväärejä. (blogin kirjoittajan suomennos).

Winberg arveli kyseessä olevan sotilasharjoitus, mutta hän ei ollut saanut mitään etukäteisinformaatiota asiasta. Myöhemmin kävi ilmi sotilaiden nousseen vahingossa maihin aivan väärille saarille, ja puolustusvoimat pahoitteli asiaa kovasti.

Oletko koskaan saanut odottamattomia vieraita? Toivottavasti et yhtä sydämensykettä nostavia kuin uutisen haastateltu herra. Ehkä mökillesi on tullut sukulaisia yllätyksenä? Tai vanha ystävä vuosien takaa on piipahtanut etukäteen ilmoittamatta kotiovellasi? Ehkä joku seurakunnan pastori on piipahtanut onnittelukäynnille yhteyttä ottamatta?

Odottamattomat vieraat voivat olla ilo, tai väärään ajankohtaan sattuessaan hieman kiusaannuttavia tilanteita aiheuttavia. Ja kuten tästä kirjoituksesta käy ilmi, pahimmillaan myös pelästyttäviäkin. 

Olen ymmärtänyt, että Jumalan Poika, Jeesuskin saapuu takaisin maan päälle merivoimien sotilaiden tapaan. Jollei välttämättä veneellä, niin ainakin yllättäen. "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä" (Mark. 13:32). Jeesus saapuu odottamatta, mutta minun uskoni on sellainen, että tuskin sieltä ihan kovin kovaa tuomion pasuunoihin puhallellaan. Uskon Jeesuksen palaavan hymy huulillaan tervehtimään rakkaita lapsiaan. Sillä Jumalan armo on ihmisen ajatuksia suurempi.   

Merivoimien viestintä Viena -harjoituksesta ei ollut tavoittanut kaikkia. Koska luet tätä blogia, oletan sinun olevan edes jollakin tapaa tietoinen Pelastajastamme, jota Vapahtajaksi ja Kristukseksikin kutsutaan. Kuinka me Jeesuksesta kuulleet osaisimme toimia niin, että viesti hänestä leviäisi, ja yhä useampi saisi kuulla armahtavan rakkauden käyvän rangaistusten edellä? Ettei kenenkään tarvitsisi paruusian aikaan kulkea perunamaansa poikki yömyöhällä outoa ja tyystin tunnistamatonta vierailijaa pälyillen.

"Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista "(Matt. 24:44).

https://www.ostnyland.fi/artikel/nar-du-far-ovantat-besok/

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |