Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Inkeri Toiviainen

Kirjoittaja on Hyvinkään seurakunnan vs. johtava tiedottaja.

Jo joutui armas aika

Tiistaina 29. toukokuuta 2018 | Inkeri Toiviainen

 

1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.

3. Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

4. Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.

5. Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.

6. Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.

Virsi 571
Mahd. Israel Kolmodin 1694. Suom. 1700. Virsikirjaan 1701.
Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1937.

Ei kommentteja

Päivä vain ja hetki kerrallansa

Tiistaina 19. syyskuuta 2017 | Inkeri Toiviainen

Eilen radion aamuhartauden pitäjä mietti, miten hän eläisi tämän päivän, jos tietäisi, että se on viimeinen. Hän arveli, että ehkä ei tiuskisi lapsilleen, ehkä kertoisi puolisolleen, että tämä on tärkeä ja rakas ja ehkä kiinnittäisi erityistä huomiota kaikkiin kohtaamisiin päivän aikana.

Tapasin eilen sattumalta vanhan koulukaverini, jonka kanssa olimme neljä ensimmäistä kouluvuotta samalla luokalla. Hänestä tuli mieleeni pidetty opettajamme, joka oli aina hymyilevä ja jolle me lapset olimme todella tärkeitä. Opettajamme sanoi meille kerran: "Muistakaa lapset, että jokainen hyvästijättö voi olla viimeinen."  Ei ole samantekevää, kuinka eroamme toisistamme; vihassa vai sovussa.

Elämän kiireiden keskellä, olisi tärkeää osata tarttua hetkeen, keskittyä olennaiseen. Ruotsalaisen virsirunoilija Lina Sandellin ehkä tunnetuin virsi "Päivä vain ja hetki kerrallansa" (Blott en dag, och ett ögonblick i sänder) sanoittaa tätä asiaa hyvin. Idean lauluun Sandell sai tarinasta, joka kertoo vanhasta seinäkellosta. Seinäkello lakkasi käymästä. Kellotaulu ryhtyi selvittämään vikaa. Syypääksi osoittautui heiluri, joka oli laskenut, että sen piti vuorokaudessa heilahtaa edestakaisin 86 400 kertaa. Tätä jatkuisi viikosta viikkoon, vuodesta toiseen, loputtomiin. Työmäärän suuruus lamaannutti heilurin, ja se teki lakon. Kellotaulu ehdotti, että heiluri kokeeksi heilahtaisi edestakaisin kuusi kertaa. Näin tapahtui, mutta heiluri selitti: "Eivät nämä kuusi kertaa tunnu raskaalta, mutta minunhan on työskenneltävä kuusi kertaa miljoonia kertoja." Kellotaulu huomautti nyt, että heiluria huoletti vain työn ajatteleminen, ei työ sinänsä.  "Vaikka voitkin jonakin hetkenä ajatella niitä miljoonia heilahduksia, jotka sinun on tehtävä, sinulta ei kuitenkaan vaadita kuin yksi heilahdus kerrallaan."

Soveltaessaan tätä kertomusta syntyneen virren sanoihin Lina Sandell viittasi Raamatun sanaan: "Niin kuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin." (5. Moos.33:25, vanha käännös) ja Jeesuksen sanoihin: "Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet" (Matt. 6:34).

 (Tauno Väinölä kertoi tarinan seinäkellosta Kotimaa-lehdessä 25.7.2003) 

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |