Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Outi Korppinen

Ouska on nuorisotyönohjaaja, joka rakastaa jokaista vuodenaikaa, ei omista autoa ja ajattelee että onni on pieniä asioita. Koti on maailman paras paikka, ja siellä on usein askartelutarvikkeet levällään, sukkapuikot käsissä tai kitara sylissä. Töissä hän vastaa rippikoulun jälkeisestä nuorisotyöstä yhdessä työparinsa kanssa.

Tajua ihme

Maanantaina 16. tammikuuta 2017 | Outi Korppinen

Hyvää uutta vuotta nuorisotyöstä!

Vuoden vaihtuessa usein punnitaan sitä, mitä menneenä vuonna tuli tehtyä ja opittua ja millaisin aatoksin lähdetään kohti uutta vuotta. Parissa viikossa moni on jo huomannut, että paluu arkeen on tapahtunut. Arki tuo haasteita elämään, pulmallisia tilanteita ja jyrkkiäkin alamäkiä, toisinaan taas pyrhälletään eteenpäin elämän huippuhetkissä, elämä on hienoa ja mahtavaa. Kuitenkin suurin osa elämää on se kuuluisa tasainen arki: koulu, työ, ruokakaupassa käynnit, perheen kanssa vietetty aika, harrastukset, ystävät ja mitä nyt kenenkin arkeen kuuluu. Arjen keskellä toisinaan tulee miettineeksi, millaisia asioita haluaisi välittää elämästä eteenpäin nuoremmilleen, millaista esimerkkiä haluaisi olla antamassa. Miten täällä voitaisiin sulassa sovussa elää arkea niin, että jokainen voisi kokea niitä elämän huippuhetkiä, jokainen voisi mahdollisimman hyvin välttyä alamäiltä ja jos kuitenkin niin käy, että elämä heittää eteen sellaisia kierrepalloja, joiden kanssa on hankalaa pärjätä, miten jokainen voisi niissä tilanteissa auttaa toisia ja itseäänkin omalta osaltaan. Miten olen itse elänyt ja mitä tehnyt sen eteen, että elämä olisi tuollaista, jossa jokainen kantaa oman kortensa kekoon?

Olin ennen nuorisotyöhön tuloa töissä päiväkodissa ja sieltä lähtiessäni sain työkavereilta runon, joka ohjaa ajatuksia juuri siihen suuntaan: miten elää omaa arkea niin että kaikkien on hyvä olla? Runo on Robert Fulghamin käsialaa ja kuuluu näin:

Elämän taito
Kaiken, mitä todella tarvitsen tietääkseni
miten elää ja miten tehdä ja miten olla,
opin lastentarhassa.
Viisaus ei ole ylioppilastutkintovuoren huipulla
vaan tarhan hiekkalaatikossa.
Opin siellä nämä asiat:
Jaa kaikki.
Pelaa reilua peliä.
Älä lyö ihmistä.
Pane tavarat takaisin sinne mistä otit.
Siivoa omat sotkusi.
Älä ota tavaroita, jotka eivät ole sinun.
Pyydä anteeksi, kun loukkaat jotakuta.
Pese kätesi ennen kuin rupeat syömään.
Vedä vessa.
Pikkuleivät ja kylmä maito tekevät hyvää.
Elä tasapainoista elämää - opi jotakin ja ajattele jotakin
ja piirrä ja maalaa ja laula ja tanssi ja tee työtä vähän joka päivä.
Ota nokkaunet iltapäivisin.
Kun lähdet ulos maailmaan,
varo liikennettä,
pidä toista kädestä
ja pysyttele yhdessä toisten kanssa.
Tajua ihme.

Näiden sanojen sisään kätkeytyy arkista viisautta ja niiden myötä toivotan ihmeellisen arkista ja arkisen ihmeellistä vuotta 2017!

Ei kommentteja

Joulun aika

Maanantaina 21. joulukuuta 2015 | Outi Korppinen

Joulun aika on kristikunnan suurinta sesonkia. Joulun sanoman lähettiläinä seurakunnan työntekijöitä kutsutaan edelleen moniin paikkoihin kertomaan hyvää sanaa siitä, mitä ensimmäisestä adventista asti odotetaan: Siihen aikaan antoi Keisari Augustus käskyn että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tuosta käskystä alkaa nuoren perheen matka kohti Betlehemiä ja keskelle kertomusta syntyy pieni viaton poikavauva vaatimattomaan eläinten suojaan. Joka vuosi uudestaan tuo kertomus muistuttaa meitä siitä, millaista Jumalan rakkaus on: ei kullalla ja jalokivillä koristeltua harvoille ja valituille tarkoitettua, vaan ihmistä lähelle tulevaa, vaikeudet voittavaa ja sellaista, josta jokaisen on mahdollista ammentaa toivoa ja voimia itselleen. Jouluna Jumala syntyi ihmiseksi ihmisten keskelle.

Nyt joulua edeltävä aherrus alkaa olla takana. Kiire pikkuhiljaa hidastuu, lasten jännitys alkaa olla käsin kosketeltavaa ja ilo on toivottavasti ylimmillään itse kullakin. Toivottavasti olet ehtinyt nauttia kaikesta joulun valmistelusta ja toivottavasti saat viettää joulua rakkaiden ihmisten kanssa rauhan ja ilon keskellä.

 "On sinullekin annettu
tehtävä jouluna
ja joulun jälkeen:
iloksi sinut on tarkoitettu
iloa viemään
valoa pimeään
hymyä, hyvää sanaa.

Kukaan ei niin köyhä
ettei jaettavaksi
ystävällisyyden lahjaa
kukaan ei niin rikas
ettei sitä tarvitsisi

Ilo annettu jaettavaksi
valo vietäväksi eteenpäin.

Hyvää Joulua ihmiset -
iloa,
valoa
rauhaa."

(Yleisradion jouluruno, esitetty 25.12.1984)

Ei kommentteja

Amazing Race

Tiistaina 25. elokuuta 2015 | Outi Korppinen

The Amazing Race

Vietimme rippikoulujen jatkoriparia, nuorisotyön kesäkauden päätöstä ja syksyn toiminnan starttia Kuutsin merkeissä 14.-16.8. Päiväkummun kurssikeskuksessa Orivedellä. Teemana oli Amazing Race ja nuoremme Joel Räsänen ja Mila Kotala kirjoittivat leiristä seuraavaa:

"Kesä on taas lähestymässä loppuaan, ja on Kuutsin aika. Kuutsi on siis viikonloppuleiri kaikille saman kesän rippikoululaisille ja isosille, ja miksei muillekin. Yleensä osallistujia on kahdensadan molemmin puolin, joista poikia noin kolmasosa. 

Kuutsilla tapaa tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin. Ohjelmaan kuuluu mm. yhteisiä tilaisuuksia isossa teltassa, kanavia, joista saa valita mieleisimmät, työpajoja, hauskaa vapaa-aikaa, sketsejä, musiikkiesityksiä, hullu konsertti ja tietysti tärkein, 5 maukasta ateriaa päivässä :). Siksi Kuutsilla olosta varmasti nauttii jokainen. Saa kuunnella nuorisotyöntekijöiden huonoja puujalkavitsejä sekä mahdollisesti pelata jalkapalloa jättipallolla. Illalla nukkumaan mennessä voi todellakin tuntea koko päivän kestäneen hauskanpidon vaikutuksen. Monet ovatkin olleet vuodesta toiseen Kuutsilla, joka varmasti jo puhuu puolestaan. Kuitenkaan ensikertalainenkaan ei jää asioiden ulkopuolelle, vaan kaikki pääsevät nopeasti mukaan. Ja jos Kuutsilla on jo ollut aiemmin, voi ottaa vähän vastuuta ja tulla avustajaksi. Silloin hoidetaan pieniä tehtäviä (ohjelmavalvoja, toimittaja, keittiöavustaja ym.) hieman pienempää leirimaksua vastaan. Ja onhan kivaa olla edes pieni pomo.

Eetu Piilola (14), joka oli ensimmäistä kertaa Kuutsilla, Salla Salonen ja Heidi Lappi (17), joilla on jo kolmas Kuutsi menossa sekä Jere Lappi (22), joka ei edes jaksa muistaa omien leiriensä määrää, nautiskelevat kovasti kesäsäästä ja hyvästä ohjelmasta. Jere on ehtinyt isoskoulutuksen jälkeen olla jopa ohjaajana muun muassa nuortenleirillä ja Kuutsilla. Eetu taas on ennen rippileiriä ollut kokkikerhossa ja varhaisnuortenleireillä leiriläisenä. Riparin jälkeen Eetu päätti lähteä Kuutsille ja ilmoittautui isoskoulutukseen niin kuin monet muutkin rippikoulunsa käyneet. Salla Salonen ja Heidi Lappi ovat olleet molemmat kerhonohjaajina sekä hekin isoskoulutuksessa molempina vuosina.. Isosenakin on oltu monenmoisilla leireillä, niin ripareilla kuin muillakin.. Heidi on ollut myös MaataNäkyvissä -festareilla, kun taas Salla on ollut telttaleirillä ja Eetun kanssa nuorten ja nuorten aikuisten purjehdusleirillä.

Melkein kaikilla koittaa haikeus Kuutsin loppuessa. Onneksi taas seuraavana vuonna pääsee takaisin. :)"

Ei kommentteja

Harrasta kansaa

Keskiviikkona 27. toukokuuta 2015 | Outi Korppinen

Harrasta kansaa,

työikäistä väkeä

paikoillaan, hiljaa

keskittyneinä mietiskelyyn.

 

Kunnioitan heidän tarvettaan hiljentyä.

 

Pidän suuni kiinni

junassa.

 

-Eeva Kauppi

Ei kommentteja

Ihmettelen

Keskiviikkona 21. tammikuuta 2015 | Outi Korppinen

Vuoden vaihteen tienoilla kiinnitin huomiota kahteen sosiaalisessa mediassa pyörineeseen juttuun.

Toinen oli uutinen, jossa kerrottiin opiskelijan hyvästä työstä. Hän pelasti eksyneen kiinalaistytön talvipakkasesta, maksoi tälle yön hotellissa ja huolehti, että tyttö löytää seuraavana päivänä bussiasemalle, josta pääsee jatkamaan matkaansa.

Toinen oli Länsi-Uudenmaan poliisin jakama kuva, jossa oli 2-vuotiaan lapsen ulko- ja sisävaatteet, joiden lahkeisiin oli palanut reikiä uuden vuoden raketeista. Lapsi oli ollut vanhempiensa kanssa katsomassa ilotulitusta onnellisesti pulkassa istuen ja yllättäen lapsen syliin oli lennähtänyt vaakasuunnassa raketti, joka oli räjähtänyt ja aiheutti lapselle palovammoja. Poliisin viesti oli, että vanhemmat, olkaa tarkkoina rakettien kanssa, älkää antako raketteja alaikäisille ja huolehtikaa aina turvallisuudesta.

Se, mikä erityisesti huomioni näissä kahdessa jutussa herätti, oli kommentoijien reaktiot. Sosiaalisessa mediassa, keskustelupalstoilla ja muuallakin internetin ihmemaailmassa ihmisiltä toisinaan katoaa kyky ajatella ja sanotaan mitä sylki suuhun tai ehkä ennemminkin hermoimpulssi sormenpäihin sattuu tuomaan.

Ensimmäisen uutisen kohdalla vähäteltiin opiskelijan hyvää tekoa, ja kyseltiin, että missä ovat auttajat silloin kun suuri joukko ihmisiä on hädässä maailmalla. Niinkuin yhden avuntarvitsijan ja yhden auttajan kohtaamisella ei olisi väliä. Poliisin jakaman kuvan kommenteissa tuumattiin, josko kuva kuitenkin olisi poliisin manipuloima kuva, "fotoshopattu", ja että onko ne raketit nyt sitten kuitenkaan niin vaarallisia.

Ja sitä ihmettelen. Mikä meitä ihmisiä vaivaa?

Yksi kommentti

Kun kulttuurit kohtaavat

Tiistaina 4. marraskuuta 2014 | Outi Korppinen

Liikennemerkki

Seurakunnassa toiminnot ovat monella tapaa eriytyneet ja se on käytännössä järkevää. On mielekästä kokoontua sellaisen joukon kesken, joita yhdistää samankaltainen elämäntilanne. Mutta tiet myös kohtaavat. 

Viime viikolla oli seurakuntavaalien ennakkoäänestysviikko. Perjantaina seurakunnan nuorisotila Betaniassa oli nuorten AfterSchool -iltapäivä ja nuorten toiveesta sen aikana oli myös mahdollisuus äänestää ennakkoon. Betania keräsi äänestäjiä nuorten lisäksi myös muista Betanian lähellä asuvista ihmisistä. 

Aikuisten ja vanhusten maailman risteäminen nuorten maailman kanssa jäi pysyvästi mieleen. Monet olivat kiinnostuneita siitä, miltä Betaniassa näyttää, ketä siellä käy ja millaista toimintaa siellä nuorille järjestetään. Joidenkin mielestä oli mukavaa nähdä ja kuulla nuorten elämää. Mutta oli myös niitä, jotka olivat silminnähden hämmästyneitä ja jopa närkästyneitä siitä, että tullessaan nuorten tilaan äänestämään, he joutuivat tekemisiin nuorten maailman kanssa. Nuorten elämää oli oikeasti reaaliajassa nähtävissä ja kuultavissa.

Tällainen kohtaaminen tekee kaikille hyvää. On silmiä avaavaa huomata, miten erilaisissa maailmoissa eri sukupolvet elävät ja miten erilaisia asioita eri sukupolvet pitävät tärkeinä. Kohtaaminen on arvokasta ja arvokasta on myös, kun risteykseen saavutaan hieman hidastaen ja toista kunnioittaen.

Yksi kommentti

Hyviä uutisia

Keskiviikkona 30. huhtikuuta 2014 | Outi Korppinen

Olen aina välillä miettinyt, että olisi mahtavaa, jos iltapäivälehdet päättäisivät vaikkapa kerran viikossa tehdä lööppejä vain hyvistä uutisista. Tietysti ymmärrän, että myynti on myyntiä ja kohahduttavat lööpit saavat ihmiset tarttumaan lehtiin herkemmin. Mutta välillä ihmettelen, miksi näin on?

No, oli miten oli. Päätin, että tässä blogikirjoituksessa kirjoitan vain hyviä asioita.

Päivästä toiseen ja viikosta toiseen saan tehdä työtä mahtavien nuorten kanssa ja lähes aina töistä kotiin palatessani olen onnellinen siitä, että teen juuri tätä mitä teen. Viikosta toiseen nuorisotila Betania kerää kymmeniä nuoria hengailemaan, pelailemaan erilaisia pelejä ja viettämään aikaa yhdessä Jumalan ja kavereiden kanssa.

Tänäkin vuonna hyvinkäällä on 19 rippikoulua, joista itse olen mukana kolmessa. Kaikkiaan noin 450 hyvinkääläistä nuorta haluaa liittyä pitkiin perinteisiin ja kokea riparin, joka on ainutlaatuinen juttu elämässä. Ja tänäkin vuonna useat kymmenet nuoret haluavat lähteä isosiksi ripareille ja lasten leireille, sekä toimia kerhonohjaajina ympäri kaupunkia nuoremmilleen. Ja sen lisäksi on niitä nuoria, jotka haluavat olla ylipäänsä mukana isoskoulutuksessa ja etsiä omia polkujaan. Parin viikon päästä vietämmekin yhdessä jumalanpalvelusta, jossa nuoret siunataan tehtäviinsä. Ja niitä tehtäviä on muitakin kuin leireillä toimiminen: nuoret tarvitsevat siunausta jokapäiväiseen elämäänsä, kaverisuhteisiin, kouluun, kesätöihin ja kotiin. 

Tänään, vappuaattona, kun väki vaeltaa kaupungille juhlimaan ja jotkut juhlijat koettelevat omia rajojaan monella tavoin, niin on myös niitä nuoria, jotka valitsevat toisin. Tänään Betanian ovet ovat auki ja nuoria kerääntyy sinne jälleen viettämään aikaa, kuuntelemaan Tommi Kaleniuksen musiikkia, pelaamaan Betanian biljardin mestaruudesta ja juhlimaan vappua valtavirrasta poikkeavalla tavalla. Tommi Kalenius Trio Betskussa klo 19.30, saa tulla kuuntelemaan ja katsomaan, miltä nuoren seurakunnan maailma tänään näyttää.

Ei kommentteja

Pääsiäinen ruokapöydässä

Keskiviikkona 4. huhtikuuta 2012 | Outi Korppinen

Nuorisotyössä pääsee usein leirikeskuksiin valmiiseen ruokapöytään syömään. Leirillä ruokailut rytmittävät päivää, ruokapöytään kun istutaan parhaimmillaan viisi kertaa päivässä. Rippikoulussa kuulee nuorten kyselevän, miksi syödään näin usein, mutta kun sitten siirrytään mukaan nuorten toimintaan ja isoskoulutukseen, on ruokarytmiin jo totuttu ja sitä jopa odotetaan, että leireillä syödään jatkuvasti. Myös työntekijänä leirielämän ruokailuita osaa arvostaa. Minun ei itse tarvitse nähdä vaivaa ruuan hankkimiseen ja valmistamiseen, ja voin olla varma, että ruoka on lähes aina maittavaa, monipuolista ja sitä on riittävästi. Ja usein viimeisen leiripäivän ruokapöytäkeskustelussa harmitellaan sitä, että kotona odottaa tyhjä jääkaappi ja seuraavana aamuna aamiainen täytyy valmistaa itse.

Nuorille on tärkeää myös opettaa ruuan arvostamista. Kiitoslaulut ennen ja jälkeen ruokailuiden ovat tärkeitä. Eräs kollega on kerran sanonut, että jos rippikoulussa nuori oppii toimimaan ruokapöydässä hyvin, hän on oppinut jo paljon elämästä yleensä. Nimittäin silloin ruokapöydässä on läsnä kiitollisuus Jumalalle, lähimmäisen kunnioitus, ja myös itsensä arvostaminen.

Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla, ja myös siihen liittyy monenlaisia aterioita. Evankeliumeissa pääsiäisen sanoma välittyy monessa ruokapöydässä. Jeesus asettaa ehtoollisen ollessaan viimeistä kertaa yhdessä koolla aterialla opetuslastensa kanssa ennen kuolemaansa. Jeesuksen kuoleman jälkeen opetuslapset ovat ahdistuneita ja hukassa, mutta hyvän voitto alkaa todella kirkastua heille aterioiden yhteydessä. Emmauksen tien kulkijat kutsuivat vieraan luokseen aterialle ja kun vieras sitten aterioi heidän kanssaan, kiitti Jumalaa ja mursi leipää, opetuslapset tunnistivat vieraan ylösnousseeksi Jeesukseksi. Jeesus myös ilmestyy opetuslapsille suljettujen ovien taakse, jossa oletettavasti opetuslapset ovat juuri aterioineet, koska Jeesus pyytää heiltä syötävää ja he tarjoavat hänelle paistettua kalaa. Myös Tiberiaanjärvellä Jeesus ilmestyy kalastamassa oleville opetuslapsilleen, jotka eivät Jeesusta heti tunnista. Jeesus kysyy heiltä: "Onko teillä mitään syötävää?" ja kun ruokaa ei ole, Jeesus antaa ohjeen heittää verkot veneen oikealle puolelle. Kun sieltä nousee mahtava kalasaalis, opetuslapset tunnistavat Jeesuksen Jeesukseksi ja he aterioivat yhdessä rannalla nuotion ääressä.

Ruoka ei ole kaikille itsestäänselvyys. Jumala haluaa ruokkia meitä, niin ruumistamme kuin henkeämmekin. Ja jotta ihminen voi iloita pääsiäisen hengellisestä sanomasta, tarvitsee hänen saada myös ruumiilleen riittävästi ravintoa. Kun tänä pääsiäisenä istut ruokapöydässä aterialla perheesi tai ystäviesi kanssa, toivon että voit olla siitä hetkestä kiitollinen Jumalalle, rukoilla niiden puolesta, joilla ruokaa ei ole riittävästi ja muistaa myös pääsiäisen tärkeimmän viestin: Niin paljon on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:16)

Siunattua pääsiäistä!

Ei kommentteja

Minä riitän - joulunakin.

Maanantaina 19. joulukuuta 2011 | Outi Korppinen

Jouluun liittyy paljon monenlaisia odotuksia ja paineita. Pitää olla oikeanlaista ruokaa, lahjoja, lunta, koristeltu ja mieluummin aito joulukuusi. Kauniisti katettua, hyvin siivottua, pölytöntä ja puhdasta. Kireäilmeiset ihmiset kiiruhtavat ruuhkissa kauppakeskuksiin, ärsyyntyvät jonoista ja radion joulurallatuksista. Ja kun joulu vihdoin koittaa, ollaan niin väsyneitä, että itku tulee kun piparit palavat uunissa ja glögi on liian kuumaa.

Myös joulun keskeiseen sanomaan liittyy odotuksia. Vanha testamentti on pullollaan ennustuksia, joissa profeetat ennustivat, että Daavidin sukuun syntyy suuri kuningas, joka hallitsee Israelia ja joka pelastaa kansan kurjuudesta ja lopettaa sodat kansojen keskellä. Että Jumala itse nostaa hallitsijan tästä suvusta. Jesajan kirjassa sanotaan näin:

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan.

Uudessa testamentissa kerrotaan kuinka Jumalan Poika syntyi jouluna vaatimattomassa eläinten suojassa ja nukkui ensimmäiset yönsä eläinten ruokakaukalossa. Elämänsä Jeesus eli tavallisen kansan keskellä ja vietti aikaansa jopa kaikkein halveksituimpien kanssa. Hän käveli suurimman osan matkoistaan ja jos ei kävellyt, otti ratsukseen aasin eikä hevosta, toisin kuin kuninkailla yleensä oli tapana. Pääsiäisenä Jeesus vangittiin syytettynä Jumalan pilkasta ja tapettiin kuin kuka tahansa rikollinen. Vastasiko Jeesus niitä odotuksia, joita hänelle oli asetettu?

Jeesus itse sanoo Ilmestyskirjassa, Raamatun viimeisillä lehdillä: "Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti." Pääsiäisaamun tyhjän haudan nähneet naiset ja tämän jälkeen Jeesuksen nähneet opetuslapset todistavat siitä, että jotakin suurta on tapahtunut.

Joulun sanoma ei ole se, että pitäisi ylittää itsensä, venyä enemmän kuin voi ja kerätä suorituspisteitä. Jumala syntyi keskelle tavallisten ihmisten elämää. Maria ja Joosef - kokemattomat vanhemmat, paimenet - yötöissä olevat raskaan työn raatajat ja vaatimaton eläinten suoja ovat jouluevankeliumin ytimessä. Näinkö siksi, että me saisimme taas tänäkin jouluna huokaista, että tämä riittää? Minun ei tarvitse olla itseäni suurempi, riittää että Jumala on.

Nuorisotyön puolesta haluan toivottaa sinulle, hyvä blogin lukija, siunattua ja levollista joulua!

 

Ei kommentteja

Nuoret ovat seurakunnan tulevaisuus.

Keskiviikkona 2. marraskuuta 2011 | Outi Korppinen

Kun lupauduin kirjoittamaan blogia, ajattelin, että ehkä voin olla tällä paikalla avaamassa ikkunoita nuorten maailmaan seurakunnassa ja vähän sen ulkopuolellakin. Nuorisotyössä saan seurata vierestä sitä, miten nuorten maailma kehittyy ja mitä he toivovat aikuisilta ja elämältä ylipäänsä.

Syyskuun 24. päivä nuortenillassa olin yhdessä Hyvinkään seurakunnan lapsiasiahenkilö Jasmina Salosen kanssa kyselemässä nuorilta millaisesta seurakunnasta nuoret unelmoivat. Paikalla oli n.30-40 nuorta ja nuoret miettivät unelmaseurakuntaansa 2-5 hengen ryhmissä.

Nuorten toiveet ovat selkeitä: Vaikka nykyinen seurakunta on monella tapaa hyvä, toivovat nuoret enemmän monipuolista toimintaa ihan arkipäivään ja toisaalta mielekästä toimintaa myös sen jälkeen, kun on kasvanut isoskoulutusiän yli. Leiritoiminnan nuoret kokevat mielekkääksi. Myös yhteistyötä toisten seurakuntien kanssa toivotaan.

Jumalanpalveluselämään nuoret ottivat kantaa sen verran, että he toivovat jumalanpalvelusten olevan rennompia ja vähemmän vakavia.

Nuoret ajattelevat myös muita seurakunnan jäseniä. He ajattelevat, että seurakunnan diakoniatyötä pitäisi mainostaa enemmän, köyhien ja kodittomien auttaminen on tärkeää ja vapaaehtoistyöntekijöitä pitäisi olla enemmän. Lasten pitäisi käydä pyhäkoulussa, mutta pyhäkoulu nimenä kuulostaa liian vakavalta, joten sitä pitäisi miettiä tarkemmin. Lastenleireillä pitäisi olla leirimummoja ja -pappoja ja musiikkitapahtumia pitäisi olla enemmän. Kaikenkaikkiaan nuoret ajattelevat, että kirkon tulee olla suvaitsevainen, vastaanottava, kristillisten arvojen mukainen ja tasa-arvoinen, ja toimintaa tulee olla kaikenikäisille.

Jasmina kirjoitti nuorten toiveet puhtaaksi ja toimitti niistä yksityiskohtaisen listan seurakunnan päättäjille. On tärkeää, että nuorten toiveita ja tarpeita kuunnellaan ja että niihin myös pyritään vastaamaan jollakin tavalla. Monet asiat nuorten unelmista jo toteutuvatkin ainakin jollain tapaa, ja monet asiat ovat menossa siihen suuntaan, mitä nuoret toivovat. Nuoret ovat seurakunnan aktiivisia jäseniä ja toivottavasti he ovat sitä vielä monen kymmenen vuoden päästä. Tietenkin työntekijät kantavat vastuun siitä, millaisten rajojen sisällä toimitaan ja asioiden toteutumiseen vaikuttavat monenlaiset tekijät, eikä pienimpinä työntekijä- ja raharesurssit.

Mutta vaikka nuoret nyt ovatkin aktiivisesti nuorten toiminnassa mukana, olisi tärkeää, että he viihtyisivät ja voisivat löytää oman paikkansa seurakunnassa myös sitten, kun he ovat nuoria aikuisia, äitejä, isiä, työssäkäyviä veronmaksajia, isovanhempia. Ja että he voisivat luottaa siihen, että heittääpä elämä eteen mitä tahansa, seurakuntaan on aina ovet auki. Nämä ovat asioita, joita on hyvä pohtia aina aika ajoin kun seurakunnan toimintaa suunnitellaan, ja mietitään seurakunnan ja kirkon tulevaisuutta.

 

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |