Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Petteri Kerko

Petteri Kerko on Hyvinkään seurakunnan kasvatuksen vastuukappalainen.

Perhesynttärit

Maanantaina 29. toukokuuta 2017 | Petteri Kerko

 

Kirkonmäellä vietettiin sunnuntaina 7.5. perhesynttäreitä nimellä 100-vuotinen perhe. Päivä oli osa seurakunnan 100- juhlavuotta, ja se aloitti samalla Uusimaa-viikon tapahtumat saaden Suomi 100 -statuksen.

Paikalle kerääntyi aamusta alkaen runsaasti perheitä ja vähän vanhempiakin hyvinkääläisiä. Perhemessu aloitti tapahtuman klo 10. Kirkkoon kokoontui yli 400 ihmistä viettämään perheiden juhlamessua. Janne Rönni toimi liturgina ja Laulunaperot ja sävelkeijut lauloivat ihanasti. Petteri Hakasen sekä Kiisi Isotalon saarna oli hauska ja toiminnallinen, mukana erikoisvieraana Jakke jääkarhu. Kaiken kaikkiaan jumalanpalvelus oli koskettava ja lämminhenkinen, josta jää varmasti koolla olleiden mieleen kaunis muisto.

Perhemessun aikana kirkonmäelle oli jo kerääntynyt parisataa ihmistä, ja he sekä kirkkovieraat saivat nauttia Luojan antamasta kauniista säästä, jauhelihakeitosta, letuista ja erilaisista työpajoista ratsastuksesta ja autorata-ajosta kynsienlakkaukseen ja tarinatelttaan, katuliitutaiteeseen sekä moneen muuhun. Ilmapallojakin sai ja kakkua juhlan kunniaksi. Onnitteluseinälle kerääntyi päivän mittaan runsaasti onnitteluja 100-vuotiaalle Hyvinkään seurakunnalle. Kirkon yläsalissa avattiin klo 13 Perheitä maailmalta niminen lasten ja nuorten kuvataidenäyttely, joka oli koottu kansainvälisestä lasten taiteen arkistosta. Yhden Joukon yhtyeen (Jouko Mäki-Lohiluoma) konsertti päätti juhlapäivän n. klo 16.

Vaikka päivä oli seurakunnan kasvatuksen tiimin järjestämä, muidenkin työalojen työntekijöitä oli vapaaehtoisten mukana toteuttamassa päivää.  Lämmin kiitos kaikille mukana olleille yhteisestä kokemuksesta!

Ei kommentteja

Odotus

Maanantaina 12. joulukuuta 2016 | Petteri Kerko

Joulukynttilä

Joulun aikaan, adventtiaikaan, liittyy odottamista. Lähtien liikkeelle siitä, että Joulua odottava nykyihminen voi samaistua Marian lapsen odotukseen; kuinka Joosef auttoi lasta odottavan kihlattunsa aasin selkään ja lähti Betlehemiin kirjoittautumaan veroluetteloon. Varmasti tuo matka oli Marialle raskas ja jännittävä. Hän mietti, että kunpa lapsi pian pääsisi maailmaan ja äitiys koittaisi. Odotukseen liittyi monia ajatuksia ja odotuksia nuorelle naiselle. Päättäväinen Joosef tuki kihlattuaan kaikin mahdollisin tavoin ja valmisteli samalla omaa isyyttään.

Tunnen kaksikin naista, jotka parhaillaan odottavat ja laskettu aika sattuu juuri Jouluaattoon tai Joulupäivään. Samalla pitäisi vielä tehdä Jouluakin. Mistä voimat?

Joulu on rakkauden juhla. Sitä valmistellessa on syytä muistaa armollisuus. Ei Joulun tarvitse olla suorittamisen mestarinäyte. Joulun voi vastaanottaa keskeneräisenäkin, vaikka kotona ei kaikki olisi tiptop ja monien yksityiskohtien muistaminen tuntuu raskaalta. Jumala on antanut Joulun ja Joulun lapsen. Meidän ei tarvitse pääasiassa suorittaa vaan ottaa vastaan. Hiljentyä hetkeksi kynttilän liekin äärelle ja antaa lepattaa sielun sopukkaan.

Siunattua Joulun odotusta!

Ei kommentteja

Kuka minä olen?

Maanantaina 11. heinäkuuta 2016 | Petteri Kerko

Saksalainen teologi Dietrich Bonhoeffer kirjoitti runon ennen teloitustaan ollessaan natsien vankina Tegelin vankilassa. Siinä hän pohti asemaansa maailmassa ja oman elämänsä mielekkyyttä. Yhdestä asiasta hän oli varma: Hän oli Jumalan oma. Haluan runon jakaa blogissani, koska saattaa olla, että meistä itse kukin joutuu elämässään joskus kysymään samaa, kuka minä oikeastaan olen?

"Kuka minä olen? Minulle sanotaan usein, että astuin sellini yksinäisyydestäni tyynesti, iloisesti, vakaasti. Kuin tilanomistaja kartanostaan. Kuka minä olen? Minulle sanotaan usein, että minulla oli tapana puhua vartijoilleni vapautuneesti, ystävällisesti ja selkeästi, ikään kuin minä voisin jaella käskyjä. Kuka minä olen?

Minulle sanotaan myös, että kannoin epäonniset päivät aivan samalla tavoin hymyillen, ylpeästi, kuin ihminen, joka on tottunut voittamaan. Olenko siis todella kaikkea sitä, mitä muut sanovat? Vai olenko vain sitä, mitä itse tiedän itsestäni? Levoton, kaipaava, sairas kuin lintu häkissä haukkoen henkeä ikään kuin kurkkuani kuristaisivat kädet. Kaivaten värejä, kukkia, lintujen laulua. Janoten ystävällisiä sanoja, läheisyyttä, heittelehtien vuoteellani odottaen suuria tapahtumia, vavisten voimattomana ikävöidessäni ystäviä, jotka ovat kaukana. Uupuneena ja tyhjänä, niin etten voi rukoilla, ajatella, toimia. Heikkona ja valmiina sanomaan hyvästit kaikelle.

Kuka minä olen? Tämä vai tuo toinen? Olenko tänään toinen ja huomenna joku muu? Olenko molempia yhtä aikaa? Tekopyhä toisten edessä? Ja itseni edessä alhainen, surkea raukka? Vai onko jokin minussa edelleen lyödyn armeijan kaltaista, armeijan, joka pakenee sekasorron vallassa voittoa, joka on jo saatu? Kuka minä olen? Nämä yksinäiset kysymykset pilkkaavat minua. Olenpa kuka tahansa, sinä, oi Jumala, tiedät: olen sinun!"

Ei kommentteja

Ystävyys kantaa monen yli

Keskiviikkona 17. helmikuuta 2016 | Petteri Kerko

Sunnuntaina 14.2. vietimme Ystävänpäivää. Oli tilaisuus muistaa ystäviä jonkinlaisella tervehdyksellä, tapahtuipa se sosiaalisessa mediassa tai perinteisen kortin välityksellä tai vaikkapa tapaamalla. Ystävät ovat tärkeitä. Heidän kanssaan vietetyt hetket muodostuvat sitä tärkeämmiksi, mitä enemmän ikää tulee. Näin ainakin itsestäni tuntuu. Hyvä jos niitä ystäviä enää onkaan. Sanotaan, että saa olla iloinen, jos on vaikkapa kolmekin sellaista ystävää, joita voi todella sanoa ystäviksi ja joiden tapaaminen antaa voimia ja tuo siunausta elämään.

Ystävänpäivää vietettiin jo antiikin aikoina ja tuolloin juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta. Nykyään päivä on omistettu Valentinukselle, itse asiassa vuonna 350 tämä Valentinukselle omistaminen tapahtui. Sen jälkeen on tapahtunut paljon muuta, mutta ei mennä siihen tämän enempää.

Jeesus kutsui ystävikseen kaikkia, jotka halusivat kuulla häntä ja etsiä elämässään Jumalan tahtoa. Kristityt ovat ystäviä keskenään, tähän tulisi pyrkiä. Ja Kristuksen opetuksen mukaan ystävyyttä ja rakkautta tulee osoittaa vielä tämän rajan ylikin - kaikille ihmisille. Meidät on luotu toinen toistamme varten ja kutsumuksemme on antaa lahjamme ja voimamme lähimmäisen palvelemiseen. Tapahtuipa se millä tavalla tahansa. Tavoitteena on aina toisen ihmisen hyvä. Sen, minkä olet Luojalta saanut, olet saanut siksi, että sinulla on lähimmäinen, jota olet kutsuttu palvelemaan. Parhaillaan elettävä paastonaika on tarkoitettu meille mm. ajaksi, jolloin meidän pitäisi pohtia tätä hiukan syvällisemminkin. Ja taistella sitä pahaa vastaan, sitä riivaajaa vastaan, joka kutsuu itsekkyyteen ja ahneuteen.

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |