Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Saija Lottonen

Saija Lottonen on Hyvinkään seurakunnan seurakuntapastori.

Sattumaa?

Perjantaina 16. maaliskuuta 2018 | Saija Lottonen

Brittiläinen kirjailija Roald Dahl on tullut tunnetuksi monista hyvistä kirjoistaan niin lapsille kuin aikuisillekin. Muun muassa Jali ja suklaatehdas on monille tuttu. Olen aina pitänyt Dahlin tyylistä kirjoittaa. Hän osaa viljellä tekstissään huumoria ja teräviä oivalluksia. Sellaisia ajatuksia, joita olen kirjoittanut itselleni muistiin. Eräs hieno lause löytyy Tynkätyiset-kirjasta: "Katso loisteliain silmin kaikkea ympärilläsi, koska suurimmat salaisuudet on kätketty yllättäviin paikkoihin."

Tämä Roald Dahlin lause tuli mieleeni, kun kuulin Stephen Hawkingin kuolemasta. Yksi maailman tunnetuimmista tiedemiehistä ja fyysikoista kuoli keskiviikkona 14.3.2018. Hän oli kuollessaan 76-vuotias. Hawking tuli tunnetuksi erityisesti mustien aukkojen tutkijana sekä kirjastaan Ajan lyhyt historia (A Brief History of Time). Hänen elämänsä muuttui totaalisesti parikymppisenä nuorena miehenä, kun hänellä diagnosoitiin ALS- sairaus. Tuolloin hänelle annettiin vain kaksi vuotta elinaikaa. Sairaus sitoi Hawkingin täysin pyörätuoliin ja hän pystyi kommunikoimaan pyörätuoliin liitetyllä puhesyntetisaattorilla. Sairaus ei kuitenkaan sitonut hänen sisäistä maailmaansa, päinvastoin. Hän katsoi edelleen loisteliain silmin kaikkea ympärillään ja löysi kosmoksesta aina vaan uusia ihmetyksen aiheita. Hawking jatkoi tutkimustyötään, luennoi ja esiintyi julkisesti. Hän avasi tiedettä tavallisille ihmisille niin, ettei se tuntunut "heprealta".

Stephen Hawking kuoli samana päivänä kuin suhteellisuusteorian luoja Albert Einstein. Päivä on myös piin likiarvon päivä. Sattumanvarainen kuolinpäivä historiankirjoihin jäävälle suurelle tieteentekijälle? Enpä usko.

Lux Aeterna Stephen Hawking!

"Nouse, loista kirkkaana, sillä sinun valosi saapuu ja Herran kirkkaus koittaa sinun yllesi." Jes. 60:1

2 kommenttia

Rakkaat muistot

Torstaina 12. tammikuuta 2017 | Saija Lottonen

Lapuan Tuomiokirkko talvella 2016
Lapuan tuomiokirkko talvella 2016. Kuva Minna Ylimäki-Hemminki.

Tammikuun 28. päivä 2007 oli kaunis pakkaspäivä. Muistan edelleen sen vatsanpohjassa tuntuneen jännityksen, kun ajelimme aamulla kohti Lapuan tuomiokirkkoa. Virkapuku ensimmäistä kertaa päällä ja ajatukset tulevasta. Miten pappeus muuttaa elämääni? Miten ensimmäinen messu sujuu tai ensimmäinen kirkollinen toimitus. Odotukset olivat, mutta vanha sanonta siitä, kuinka "työ tekijäänsä opettaa" osoittautui paikkaansa pitäväksi tulevien kuukausien ja vuosien saatossa.

Eräs kollegani ohjeisti minua pappisvihkimyksen jälkeen, että kannattaa alkaa pitämään päiväkirjaa omista töistä. Koska olen ahkera päiväkirjan kirjoittaja, se ei ole ollut minulle ongelma. Säilytän arkistossani toimituspuheeni, valokuvat rippikouluryhmistä sekä ihmisten nimet, joita olen kohdannut toimitusten kautta. Olen säilyttänyt jokaisen joulukortin, kirjeen tai valokuvan, joita seurakuntalaiset ovat lähettäneet minulle jälkikäteen kiitokseksi tai muistoksi. Säilytän ne varmassa tallessa, jotta jonain päivänä eläkkeellä voin kaivaa ne esille ja palata muistoissani niihin hetkiin.

Parin viikon päästä pappisvihkimyksestäni on kulunut kymmenen vuotta. Satoja toimituksia, tuhansia ihmisiä ja kymmeniä messuja... Olen saanut kaksi lasta ja olen melkein nelikymppinen nainen. Mitä nämä vuodet ovat tuoneet tullessaan? Pappi kulkee ihmisen rinnalla, rukoillen ja kuunnellen. Iloitsee uuden elämän ihmeestä ja rakkauden lahjasta. Suree ja lohduttaa sairauden ja kuoleman edessä. Pappi näkee elämän kaikki sävyt, väriskaalat mustan ja valkoisen välissä. Jos nuorempana olin ehdoton ja yksioikoinen asioiden suhteen, en osaa olla sitä enää. Olen oppinut ihmisiltä elämästä valtavan paljon ja olen siitä kiitollinen. Taivaan Isä on antanut voimaa tarvittaessa ja kannatellut vaikeina hetkinä. Ilon hetkinä olen myös muistanut kiittää. Kauniista kohtaamisista, erilaisista ihmisistä ja hyvistä työtovereista, siunauksesta. Elämä on lahja.

Yksi kommentti

Arkienkeli pelasti autonavaimet

Torstaina 28. tammikuuta 2016 | Saija Lottonen

Suomalainen näytelmäkirjailija Maria Jotuni on kirjoittanut: "Todella rakastaa ja tehdä oikein on suurinta, mihin kehittynyt ihminen pystyy."

Tämän sain itse kokea parisen viikkoa sitten - minulle tuntemattomalta ihmiseltä. Samalla se oli erittäin hyvä muistutus siitä, kuinka ympärillämme on paljon tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä, joilla on lämmin sydän ja konkreettisesti hyviä tekoja tekevät kädet.

Sinä päivänä taivaalta tuiskutti lunta ja juoksin korkokengissäni kovaa vauhtia nepalilaiseen ravintolaan syömään. Turhamaisena naisena en luovu edes talvisin korkokengistäni, vaikka nyt olisi ehkä pitänyt. Lensin nimittäin suojatiellä nurin, koska toinen kenkäni jumittui lumikökköön.

Palattuani takaisin työpöytäni ääreen, huomasin työpuhelimeen ilmestyneen tekstiviestin ja pari vastaamatonta puhelua.

Ystävällinen miesääni puhelimen toisessa päässä kertoi nähneensä komean ilmalentoni ja sen, miten kaatuessani taskustani oli tippunut autonavain. Tämä Arkienkelini oli tehnyt U-käännöksen ja käynyt noukkimassa avaimen, jonka jälkeen hän oli tehnyt melkoisen salapoliisityön selvittäessään kenelle avaimet kuuluvat.

Lumituiskusta ja työkiireistään huolimatta hän näki vuokseni suuren vaivan. Mutta kyllä minä olin kiitollinen ja olen sitä edelleen. Kauniilla teollaan hän pelasti päiväni, oikeastaan koko viikon!

"Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmiselle." Kol.3:23

Yksi kommentti

Tahatonta komiikkaa toimituskeskustelussa

Perjantaina 28. lokakuuta 2011 | Saija Lottonen

Huolestunut ääni puhelimen toisessa päässä varmistaa vielä kerran: "Voinko mä todella saapua keskusteluun työvaatteissani? Kun raksalla ne eivät aina tahdo pysyä puhtaina..." Vakuutan, että sillä ei ole mitään merkitystä millaisissa vaatteissa omainen saapuu paikalle. Tärkeintä on sopia hautaukseen liittyvistä asioista ja keskustella vainajan elämästä. Ja niin me sovimme tapaamisen keskiviikoksi, heti pappien työkokouksen jälkeen. 

Työkokous kestää ja kestää... Minuuttia vaille kaksi kipitän hiki hatussa portaat alas pääoville, ettei omaisen tarvitse odotella. Mutta siellä hän kuitenkin jo istuu, neonkeltaisessa turvaliivissä ja työvaatteissa. Suunnistan miehen luo, kättelemme ja toivotan hänet tervetulleeksi työhuoneeseeni. "Ole hyvä, istu vain alas. Ajattelin sellaista, että voisimme heti ensimmäiseksi käydä hieman toimituksen kulkua läpi, ihan käytännön asioita. Tämän jälkeen kuulisin mielelläni vainajan elämästä..." Sanat jäävät leijumaan ilmaan. Mies tuolissa valahtaa valkoiseksi ja purskahtaa nauruun. "Tuota, sinulla taitaa tässä nyt olla väärä henkilö. Minä tulin allekirjoittamaan Rauhannummen kappelin urakkasopimusta, ihan vielä ei tarvitse sopia hautauskuvioista". Nauramme vedet silmissä ja kaksin kerroin. Ei ole kuulemma aiemmin miehelle vastaavaa tapahtunut. No ei ole minullekaan, vaikka kaikenlaisia koomisia tilanteita ja mokia kylläkin!

Välillä olemme kollegoiden kanssa yhdessä ihmetelleet, miten vähän loppupeleissä mokia tapahtuu (niin että olemme itse niistä tietoisia J ). Kohtaamme kuitenkin viikoittain satoja ihmisiä ns."kentällä", eli toimituksissa, kouluissa, erilaisissa tilaisuuksissa tai vaikkapa ihan kaupassa käydessämme.

Kun meiltä muutama viikko sitten työkokouksessa kysyttiin, olisimmeko innostuneita kirjoittamaan seurakunnan nettisivuille blogia, tunsin heti vahvaa kutsumusta. Ajattelin, että haluan kirjoittaa nimenomaan papin arjesta. Siitä, mitä se on toimitusten tai messujen ulkopuolella. Haluan kertoa, mistä arkinen työmme viikolla koostuu. Papin työ on erittäin monipuolista ja antoisaa. En tiedä onko olemassa mitään muuta ammattia, jossa päivittäin saa kokea kaikki elämän värit näin vahvasti. Saamme elää iloissa, suruissa, elämässä, kuolemassa, hyvässä ja pahassa.

Tulevana viikonloppuna saan elää iloissa - kastan neljä suloista vauvaa! Maltan tuskin odottaa, sillä minusta kasteet ovat ehdottomasti tämän työn parasta antia!

Yksi kommentti

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |