Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Onnea 100-vuotiaalle!

4.12.2017 7.00 | Veli-Pekka Toiviainen



Syntymäpäivänä lausutaan ja osoitetaan onnitteluja, palautetaan mieleen menneitä ja katsotaan tulevaisuuteen. Niinpä minullakin nousi ensimmäisenä mieleen sota-ajan puolustuspanokseni. Olimme lähteneet juhannuksen alla 1944 toisen kerran sotaa pakoon Antreasta, selviytyneet Elisenvaaran suurpommituksesta ja saapuneet mummilaan Kokemäen Risteelle. Joen yli meni rautatiesilta ja junat toivat Porin satamasta viljaa Risteen viljasiiloihin, kansakunnalle elintärkeää viljaa, sillä muutoin nälänhätä oli todellinen uhka. Aseistetut sotilaat vartioivat siltaa sabotaasin varalta. Minä, hiukan vajaa 5-vuotias, marssin perässä ruokaveitsi olalla. Isä oli rintamalla, minä vartioin täällä, rinta pystyssä.

Satavuotisen itsenäisyytemme ensimmäistä kolmannesta värittivät sodat: vapaussota-kansalaissota, talvisota, jatkosota ja Lapin sota. Toinen kolmannes oli eheytymisen ja rakentamisen aikaa tuloksena pohjoismainen hyvinvointivaltio, viimeisin kolmannes on ollut kansainvälistymisen aikaa.

Olemme juuriltamme kuitenkin itsenäisyyttämme vanhempia. Seitsemän vuosisadan ajan olimme vanhan Ruotsin ydinaluetta vuoteen 1809 asti. Mutta olemme olleet myös osa roomalaiskatolista maailmanimperiumia.  Kävi nimittäin niin, että kun piispa Tuomas hävisi ristiretkensä Novgorodin  joukkoja komentavalle Aleksanterille (Nevskille)  paavi Gregorius IX  ilmoitti kirjeessään 23.1.1229 ottaneensa Suomen suojelukseensa, ts. apostolisen istuimen suojeluksessa olevaksi valtioksi. Se oli turva Novgorodia vastaan, vahvempi kuin pikkupojan ruokaveitsi. Seuraava paavi Innocentius IV vahvisti saman kirjeellään 27.8.1249. Gregorius IX oli viikko edellisen kirjeensä jälkeen 31.1.1229 lähettämällään kirjeellä siirtänyt piispanistuimen Nousiaisista Turun Koroisiin, mitä pidetään myös Turun perustamisajankohtana. Voisimme siis viettää reformaation 500-vuotisen merkkipaalun lisäksi läntisen kristillisyytemme juurien ulottumista ainakin 768 vuoden päähän.

Kansainvälisyys on tuonut omat haasteensa globalisaation ulottuvuuksin. Emme ole sivussa, jossain maailman pohjoisella reunalla, vaan keskellä uutta. Suomikin on kansainvälinen ja kirkko on sitä mitä suurimmassa määrin. Edessä on siis uusia haasteita. Se Kokemäenjoen rautatiesiltaa vartioinut vajaa viisivuotias pikkupoika on tänään 78-vuotias mies, joka haluaa edelleenkin olla tulevaan katsova, elämänuskoinen, isänmaataan palveleva, kristitty kansalainen.

Ei kommentteja "Onnea 100-vuotiaalle!"

Kommentoi "Onnea 100-vuotiaalle!"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |