Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Niinhän se tuppaa olemaan

14.5.2018 9.19 | Anne Blomqvist

Tulimme mieheni kanssa ensimmäisinä siunauskappelille. Minä sanoin suntiolle, että haluan nähdä vainajan. Hyvästelyhuoneessa nostin valkoisen liinan hänen kasvojensa päältä ja painoin kämmenen hänen kylmää poskeaan vastaan ja silitin. En muista, mitä siunauksessa soitettiin, vaikka olin itse valinnut musiikit. Kun he nostivat arkun, minä käännyin ja kuljin edellä. Olinhan juuri siunannut hänet iäisyysmatkalle. Laskin hautakummulle valkoisista kukista sidotun kimpun. 

Hän oli ystäväni. Kun minulla oli vaikeaa, hän kuunteli, lohdutti ja rohkaisi. Hän sanoi, että oikeudenmukaisuus voittaa lopulta. Kun surin yksinäistä vainajaa ilman saattajia, hän lohdutti: "Kristuksen rakkaus on suurempi kaikkea. Isän syliin juostessa ei ole väliä, mitä on tuomisina, isä ei katso minkälaiset ovat puitteet, kun täältä lähdetään, Kristuksen kirkkaus peittää kaiken". Usein sanoinkin hänelle, että meistä kahdesta hän itseasiassa on se oikea pappi. Hän puhui usein tuhlaajapoikavertauksesta ja samaisti itsensä tuhlaajapojaksi. Minusta hän oli kunnon kansalainen, yläkoulun opettaja, kirkkovaltuutettu ja kunnallispoliitikko. Kun kävin koulukeskuksessa, hän hoiti siellä aina oppilaidensa asioita. Hän oli ensimmäisen lapseni kummisetä ja puhuimme siitä, että hän tulee siunaamaan tytärtäni alttarille tämä konfirmaatiopäivänä. Hän lupasi olla aina tukenamme, vaikka mitä tapahtuisi. Konfirmaatiopäivänä hän ei enää ollut luonamme. Tyttäreni rippijuhlissa sytytin hänen muistolleen kynttilän. Vieressä oli valokuva, jossa hän piti esikoistani kolmen viikon ikäisenä sylissä.

Perheeni muutti eri paikkakunnille. Pidimme yhteyttä hänen ja hänen vanhempiensa kanssa. Ystäväni oli ahkera pöytälaatikkokirjoittaja. Hän antoi minulle kopioita kirjoituksistaan, jotka sisälsivät runoja ja lapsuudenmuistoja. Näin hän antoi salatulla tavalla minulle aineiston omaa siunauspuhettaan varten. Kun hain virkaa, hän kirjoitti puolestani suosituskirjeen. En saanut sitä virkaa. Mutta se kertoi hänen hyvästä tahdostaan minua kohtaan. 

15 vuoden ystävyyden jälkeen eräänä päivänä entinen työtoverini kertoi puhelimessa, että hän oli nähnyt ystäväni kirkkokahveilla ja tällä oli joku sairaus, sillä hänen ihonsa oli kellertävä. Sillä hetkellä tajusin asian, jota en ollut suostunut kaikista merkeistä huolimatta näkemään aikaisemmin: Ystäväni oli alkoholisti. Kahden päivän päästä sain tekstiviestin: "Koulukeskuksen liput ovat puolitangossa." Ystäväni oli kuollut. Hän peitteli ja salasi loppuun asti sairautensa, joka tuhosi hänet.

Vähän aikaa sitten oli koulutuksessa, jossa tehtävänä oli käsitellä toiminnallisin keinoin ihmistä, jonka on menettänyt. Se nosti valtoimenaan muistoja mieleeni. Tehtävänä oli kirjoittaa viesti kuolleelle. Minä kirjoitin: "Kaipaan sinua valtavasti ja yhteisiä hetkiämme, haluaisin kertoa sinulle niin paljon ja kuulla mielipiteesi, kuunnella yllättäviä tarinoitasi, jotka saivat minut nauramaan." Soitin ystäväni veljelle. Hän toimii isänsä omaishoitajana ja puhuimme pitkään. Veli lähetti perään sähköpostin: "Kiitos soitosta. Pidetään yhteyttä." Allekirjoituksen alla oli siteeraus heidän isänsä usein käyttämästä sanonnasta: "Niinhän se tuppaa olemaan."

Jeesus puhui rakkaudesta ja ystävyydestä. Hän kutsuu meitä ystävikseen. Jeesus on paras ystävämme. Hyväkin ystävyys voi sisältää tummia varjoja, mutta Jeesuksen tarjoama ystävyys on vain valoa. Hän on kaikista ystävistämme se, joka on maksanut kaikista suurimman hinnan. Siksi että me vapautuisimme taakoistamme ja olisimme vapaat noudattamaan hänen käskyään: Rakastakaa toisianne.

Yksi kommentti "Niinhän se tuppaa olemaan

sms 24.5.2018 16.08

Kiitos kun jaoit tämän kauniin kirjoituksesi ystävyydestä!!! Ystävät ovat aarteemme - ja Jeesus niistä parhain!

Kommentoi "Niinhän se tuppaa olemaan"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |