Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Iloa korviksista, iloa kierrätyksestä

5.6.2018 8.53 | Laura Jokinen

 

Kymmenisen vuotta sitten sain ystävältä napeista tehdyt korvakorut. Silloin vielä en vaihdellut koruja päivittäin, joten niistä korviksista tuli mieluisat monelle päivälle. Siitä se ajatus sitten lähti. Kotoa löytyi monenlaisia pieniä muovisia esineitä ja veljeltä pyysin niihin poralla reikiä ja korvakoruja alkoi syntyä. Riittävän monen poraushomman jälkeen veli mietti, pitäisikö minulle ostaa ihan oma pora. Kun oma dremel-pora oli hyppysissä, niin reikiä alkoi syntymään tiheään tahtiin ja oma silmä alkoi harjaantumaan mistä kaikesta korvakoruja pystyisi tekemään. Ja nykyään korvakorut vaihtuvat päivittäin.

Nykyään ystävät laittelevat minulle viestiä usein, onko tämä tarpeen vai heitänkö roskiin. Aina otan tarjotut pikkutavarat ja jos niistä ei synny ideaa muutamaan kuukauteen, heitän ne pois. Usein kuitenkin syntyy. Ystävätkin ovat alkaneet nähdä roskissa mahdollisuuden, mitään ei heitetä pois ennen kuin minulta on kysytty. Kotoa löytyykin miljoonalaatikoita täynnä kaikenlaista pientä sälää. Deodorantin roll-on palloista, tietokoneen näppäimistä, lautapelien nappuloista, vanhoista kolikoista, tölkkien korkeista, kirjojen kansista (paljon lauletut, kärsineet veisukirjat ja virsikirjat), palapeleistä, c-kasettien ja VHS-kasettien sisäosista, ripsivärien harjoista, kuivuneitten tussien korkeista, maitotölkeistä, barbien kengistä, simpukoista, puuvärien kynänpätkistä, piilolinssien säilytyspurkeista, rikkinäisistä helmikoruista ja legoista saa hauskoja koruja. Kaikki tarpeeksi pieni ja kevyt muuttuu käsissä korvakoruiksi.

Viime vuonna Hyvinkään kaupungin ja Hyvinkään seurakunnan täyttäessä 100 vuotta tuli pakottava tarve keksiä korut niitten kunniaksi. Kaupungin vaakuna ja seurakunnan logo korvakoruja tehtiinkin monia leireillä. Tölkkien nipsuista, erilaisista helmistä ja hamahelmistä syntyi kuvaavia koruja.

Kun isä jäi eläkkeelle maatilaltaan, hän siivoili navettaa. Sieltä löytyi käyttämättömiä lehmien korvamerkkejä ja niistä tulikin erikoiset korvakorut jotka ovat herättäneet hilpeyttä. Isän naapurista löytyi myös lampaan ja possun korvamerkkejä. Niin sai seurakunnan lapsi- ja perhetyön maskotti Lysti Lammaskin korvamerkin. Roskissa on mahdollisuus vaikka minkälaisiin taideteoksiin.

Paljon kirjoitetaan mereen päätyvästä muoviroskasta. Itse aloin kierrättämään muovia ja huomasin kuinka paljon sitä tuleekaan. Pieni vaiva itselle mutta äärettömän tärkeä maapallolle. Kierrätyskorvakoruja on tullut tehtyä monella leirillä ja erilaisissa tapahtumissa. Uusia koukkuja ja korujen väliosia tulee tilattua, mutta pääosin korvakorut on kierrätysmateriaaleista. Koruja on tullut annettua paljon ystäville lahjoiksi ja jonkun verran eri paikoissa olen niitä myynytkin. Raha ja tienaaminen ei ole pääasia vaan tärkeintä korujen tekemisessä on se, että muutkin voisivat innostua tekemään roskista taidetta. Siksi on ollut ihanaa olla mukana monissa tapahtumissa ja puhua kierrätyksen tärkeydestä.

Nuorten kuutamoleirillä elokuussa tehdään taas roskasta koruja ja lokakuussa tyttöjen päivässä kaupungintalolla.



 

Ei kommentteja "Iloa korviksista, iloa kierrätyksestä"

Kommentoi "Iloa korviksista, iloa kierrätyksestä"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |