Tekstin koko

Blogi

Arkisto

He kuulivat kuninkaan kutsun

9.7.2018 11.29 | Anja Tauriainen

Maailma on seurannut juhannuksesta asti henkeä pidättäen nuorten jalkapalloilijoiden sekä heidän valmentajansa pelastusoperaatiota thaimaalaisesta luolasta. Olla luolan vankina on minulle käsittämätön ja pelottava asia, johon en kenenkään toivoisi joutuvan. Ajatelkaa kuinka paljon työtä pelastaminen vaatii! Se on hengen vaarallista pelastajille. Luonto näyttää voimiaan ja muistuttaa, että mitä tahansa voi sattua. Vaikka meillä on teknologiaa ja tietoja ja taitoja, niin siitäkin huolimatta ihmisten pelastaminen ei käy käden käänteessä.

Yle uutisoi 8.7.2018, että "Thaimaalaiset kuulivat kuninkaan kutsun - Sadat vapaaehtoiset pyörittävät pientä kaupunkia Tham Luangin luolalla". Vapaaehtoiset saapuivat paikalle antamaan apuaan. He jättivät oman arkensa ja riensivät vapaaehtoisesti auttamaan 12 pojan ja heidän valmentajansa pelastamisessa. On kunnioitettavaa auttaa pyyteettömästi lähimmäisiään.

Keltainen huivi kaulassa tarkoittaa vapaaehtoistyöntekijää. Näille ihmisille on kunnia asia olla auttamassa hädässä olevia ihmisiä. Vuoren juurella olevasta tilapäiskylästä, Tham Luangista saa kaikkea: vettä, lääkettä, ruokaa, kahvia, hierontaa, hiusten leikkuun jne. Vapaaehtoisjoukot ovat eri alojen ammattilaisia, jotka rohkeasti tarjoavat omaa osaamistaan toisten käyttöön.

Ihmiset vuoren juurelle yhteen on saattanut murheellinen syy, niin heidän elämänsä Tham Luangissa ei ole askeettista. Thaimaalaiset ajattelevat siten, ettei murhe auta tilanteessa, jossa on toimittava. Heidän kylässään on tarjolla myös hedelmiä, jäätelöä, hierontaa, pattereita, alusvaatteita...

Vapaaehtoiset siivoavat, täyttävät mutaisen maan ja kyyditsevät kävelijöitä. Kaiken keskellä he jaksavat kuitenkin myös nauraa. Monenlaisia taitajia on auttamistöissä. Muun muassa hierojia, jotka haluavat tarjota hengähdyksen kovaa työtä tekeville pelastajille.

Leirissä on avustustyöntekijöiden ja vapaaehtoisten lisäksi satoja toimittajia eri puolilta maailmaa. Myös toimittajat saavat käyttää kylän palveluita. Kylässä on myös parturi, joka leikkaa hiuksia. Vapaaehtoisia etsintäjoukkoja on kylän ympärillä olevissa pusikoissa. He lepäävät siellä, missä pystyvät. Tukalassa tilanteessa olevien poikien omaiset ovat myös olleet leirikylässä. Heitä suojellaan kuluttavalta julkisuudelta. Toimittajien tultua paikalle omaiset siirrettiin rauhaan.

Leirikylässä on arki asettunut uomaansa, mutta jokainen toivoo, että se voitaisiin mahdollisimman pian purkaa. Kuitenkin niin, että vangit vuoren uumenista saataisiin pelastettua. Niin kauan kuin tarve vaatii, ovat vapaaehtoiset valmiita pysymään paikalla. Ikävä tapahtuma on aikaan saanut jotain hyvääkin. Tapahtuma on yhdistänyt thaimaalaisia. Poliittisesti kahtiajakautuneessa maassa se ei ole itsestään selvää.

Perin erikoiseksi leirikylän tekee se, että siellä ei raha käy mihinkään. Leirissä on kymmeniä ammattilaisia, mutta kuitenkin jokainen palvelus, tavara ja elintarvike on ilmainen.

Tarvitaanko aina jonkinlainen tragedia, jotta yhteisö tiivistyy? Thaimaalaiset ovat koonneet rivinsä auttaakseen hätää kärsiviä. Voimmeko me muut tapahtumaa muualla seuraavat oppia tästä jotakin? Vai tarvitaanko oppimiseen aina omakohtainen "hätä"?

Tällä hetkellä tiedossa on, että ainakin neljä poikaa on pelastettu. Rukoilen, että loputkin luolan vangit saadaan pelastetuksi ja ettei pelastajille satu mitään.

Ei kommentteja "He kuulivat kuninkaan kutsun"

Kommentoi "He kuulivat kuninkaan kutsun"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |