Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Lohdullinen kysymys

5.11.2018 15.49 | Elina Antikainen



"On jotenkin vähän hämmentävää, miten muutaman kuukauden jälkeen menetyksestä kovin moni ei enää kysy vointia tai ymmärrä, että suru ja kipu on edelleen jokapäiväistä. Se on tietysti tosi ymmärrettävää, kun näytän ehkä ulospäin siltä, että olen kunnossa. Ehkä ihmiset ei myöskään loputtomasti jaksa kysyä samasta asiasta, vaikka itsellä olisi kova tarve puhua ja muistella."

Yllä oleva lainaus on ystäväni Facebook-päivityksestä. Hänen isänsä kuolemasta tuli juuri kuluneeksi vuosi. Vuosi on lyhyt aika. Minusta on rohkeaa, että ystäväni kirjoitti päivityksensä. Samalla tunsin myös piston sydämessäni. Enkö todella ole kysynyt, mitä ystävälleni kuuluu? Miksen ole kysynyt?

Ensimmäinen vuosi läheisen ihmisen kuoleman jälkeen sisältää monia asioita, jotka sureva kohtaa ensimmäistä kertaa ilman rakasta tuttua ihmistä. Ensimmäinen joulu, syntymäpäivät, kesäloma, puhumattakaan lukuisista arjen tilanteista. Ennen suosikki tv-sarjaa saatettiin katsoa yhdessä, nyt sohvalla vieressä on vain tyhjä paikka muistuttamassa kuolemasta.

Joskus pelkään kysyä surevalta, mitä hänelle kuuluu. Pelkään, että voinnista kysyminen ärsyttää tai ahdistaa, tai että toinen luulee minun vain säälivän häntä. Saatan myös pelätä, että suru tarttuu ja kasvaa sen sijaan, että se puolittuisi.

Kuitenkaan toinen ihminen ei välttämättä uskalla kertoa surusta, jos en siitä kysy ja tarjoa hänelle siihen mahdollisuutta. On hienoa että ystäväni ilmaisi, että hänellä on tarve puhua. Jotakin toista voi puolestaan enemmän auttaa yhdessä tekeminen. Aina en voi tietää, miten parhaiten lohduttaa ja tukea. Ei tiedä mitä sanon, mitä teen; miten olla surevan seurassa. Ehkä silloin voi kysyä surevalta Jeesuksen esittämän kysymyksen: "Mitä sinä haluaisit minun tekevän sinulle?".

Voi olla, että sureva ei osaa tähän heti vastata. Mutta kysyessäni Jeesuksen kysymyksen menen lähelle ystävää - olen valmis kuuntelemaan häntä. Kysymällä en anna vastauksia, eikä minulla tarvitse niitä olla. On lohdullista että riittää, että kysyn.

Voisinko kysyä tuon kysymyksen juuri nyt, näin pyhäinpäivän tienoolla, jolloin sureva on saattanut ensimmäistä kertaa viedä kynttilän rakkaan ihmisensä haudalle? Kenties hiljalleen saan minäkin kuulla, mitä juuri hän minulta ja elämältä kaipaa.

Ei kommentteja "Lohdullinen kysymys"

Kommentoi "Lohdullinen kysymys"

Antamaasi sähköpostiosoitetta ei julkaista sivustolla.

Anna osoite täydellisessä muodossa (esim. http://www.oma-osoite.com)

 

Haluan saada tiedon uusista kommenteista antamaani sähköpostiosoitteeseen.

 
 

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |