Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Seurakunnan Blogit

Muslimit eivät vastusta suvivirttä

Maanantaina 7. huhtikuuta 2014

On yllättävän sitkeä väärinkäsitys, että maahanmuuttajat ja erityisesti muslimit ajaisivat kristillisten perinteiden lopettamista kouluista ja varhaiskasvatuksesta. Viimeisimmänkin kohun aikana moni on tämän väärinkäsityksen ilmaissut.  Mutta keihin kohun alkuperä onkaan jäljitettävissä? Jälleen kerran vapaa-ajattelijoihin, jotka eivät mitenkään pyri tätä salailemaan.

Olen pitkään ollut sitä mieltä, että on energian haaskausta kinastella kristittyjen kesken siitä, kuka on oikeassa, "rohkea", "raamatullinen" tai "evankeliumille uskollinen". Pitäisi tehdä Jumalan valtakunnan työtä, ja sitä riitely vain haittaa.

Tämänhetkisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa näyttää siltä, ettei myöskään pidä haaskata energiaa Abrahamin lasten eli kristittyjen, juutalaisten ja muslimien keskinäiseen väittelyyn. On asioita, joihin kaikkien näiden uskontokuntien edustajat haluavat vaikuttaa samansuuntaisesti. Haluamme puolustaa oman uskonnon opetusta ja hengellisyyden kuulumista lasten ja nuorten kasvuun ja kasvuympäristöön. Varmasti on muitakin yhteisiä tavoitteita. Eri uskontoihin sitoutuneina emme ole toisiamme vastaan, vaan monessa asiassa samalla puolella. Tästä esimerkkinä juutalaisten, muslimien ja kristittyjen yhteinen USKOT-foorumi on ottanut kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Toistaiseksi foorumiin ei kuulu muita kuin mainittuja uskontoja edustavia yhteisöjä, mutta se on periaatteessa avoin muillekin.

Taitaa olla paholaisen juoni usuttaa kristittyjä toistensa kimppuun, mutta onko hän nyt keksinyt uuden tavan kiinnittää huomiomme pois todellisista vaaroista ja vastustajista? Jotkut haluavat rajoittaa uskomisen ja uskonnollisen elämäntavan vapautta, mutta keitä he ovatkaan? Tajuammeko, mihin suuntaan meidän on pyrittävä vaikuttamaan, vai sohimmeko aivan väärään suuntaan?

Ei kommentteja

Ihmeelliset ihmisaivot

Tiistaina 1. huhtikuuta 2014

Aivot

Ihminen on syntynyt uteliaaksi. Ilman uteliaisuutta, kykyä ja halua tutkia asioita pintaa syvemmältä, ei tapahtuisi mitään kehitystä. Ihmisen uteliaisuus on kaiken kehityksen liikkeellepaneva voima. Tiedonjano on pohjana oppimiselle, koulutukselle ja sivistykselle. Voimme havaita kävelemään oppineen lapsen kulkevan ympäriinsä tutkimassa kotinsa joka soppea. Ihmisen tiedot ja taidot kehittyvät pikkuhiljaa vuosien myötä. Tiedot ja kokemukset varastoituvat muistiin, mistä niitä voi hyödyntää tarvittaessa.

Nykypäivän ihmisellä on rajattomat mahdollisuudet tiedon kartuttamiseen. Voisi ajatella, että kaiken tietotulvan keskellä ihminen kokisi jatkuvaa infoähkyä, mutta niin ei kuitenkaan ole. Näin totesi jo saarnaaja Raamatussa: "Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta." (Saarn. 1:7-8)

Tutkijat ovat laskeneet, että vuoteen1900 mennessä tiedon määrä kaksinkertaistui noin vuosisadan aikana. Toisen maailmansodan loppuun mennessä tieto kaksinkertaistui joka 25. vuosi. Nykyään asia ei ole niin yksinkertainen, koska erityyppisillä tietämyksillä on erilainen kasvuvauhti. Keskimäärin kuitenkin inhimillinen tieto kaksinkertaistuu nyt joka 13. kuukausi.

Sattumaa vai suunnitelmaa?

Harvardin yliopiston aivotutkija Jeff Lichtman on laskenut, että ihmisaivojen tietokapasiteettivarasto olisi useita miljardeja petatavuja. Internetin koko on tällä hetkellä arviolta viisi miljoonaa teratavua (1024 Teratavua = 1 Petatavu). Lukumäärät ovat hämmästyttäviä, varsinkin kun otetaan huomioon ihmisaivojen koko.

On tapahtunut muutos inhimillisen tiedon pitkittäissuuntaisesta kasvusta räjähdysmäiseen kasvuun. Tutkijoiden mukaan tällaisen informaation käsittely vaatii nykyistä huomattavasti monimutkaisempien ohjelmistojen, jakamisen ja tekoälyn kehittämistä. Tulevaisuudessa edistynyt tietokoneteknologia saatetaan yhdistää tekoälyyn, joka mahdollistaa yhteisöllistä ongelmanratkaisua laajassa mitassa ja tuottaa suunnattoman määrän tietoa.

Kun ajattelemme ihmisen aivokapasiteettia, voimme syystä kysyä, voiko näin tarkoituksenmukaista systeemiä kehittyä ja syntyä sattumalta. Jos tekoäly on vain ihmisen oman älyn alkeellinen, mekaaninen ja ohjelmistollinen tuotevastine, jonka toteuttaminen kuitenkin vaatii valtavaa suunnittelutyötä, kuinka paljon enemmän ihmisaivojen toimivuus on vaatinut.

Raamatun alku kertoo Jumalan voimasta ja viisaudesta hänen luodessaan maailman ja ihmisen. Jumala loi kaiken hyväksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Ihmisen hän loi omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen (1. Moos. 1:26-27). Voimme vain aavistella Jumalan suuruutta, josta myös ihmisen ihmeelliset aivot todistavat.

Ei kommentteja

morituri te salutant

Keskiviikkona 5. helmikuuta 2014

Kuolevaiset tervehtivät sinua, näillä sanoin tervehtivät antiikin Rooman gladiaattorit keisaria matkatessaan viimeiseen taisteluunsa
kansan katsellessa kamppailua Colosseumin lehtereiltä.

Kuolema on tullut taas hetkeksi julkiseksi, kun kuolevien kuvia on ripustettu kaiken kansan ihmeteltäväksi. Yhteisvastuukeräyksen
kampanjamainosten Pieta -aiheesta mukaeltu asetelma on onnistunut nostamaan tunteita.

Kampanja lienee yksi onnistuneimmista, jos puhutaan sen herättämästä julkisesta keskustelusta liittyen siihen, miten on hyvä kuolla ja tästä elämästä lähteä. Saattohoidosta, sen laadusta ja tasapuolisuudesta pitää puhua. Saattohoidossa on kyse myös asenteista ja kivunlievityksen hinnasta. Onkin mielenkiintoista nähdä millaiset vaikutukset saattohoitomme tulevaisuuteen keräyksellä tulee olemaan.

Hyvinkään seurakunta on yksi niistä Suomen seurakunnista, joissa Yhteisvastuun virallisia mainosjulisteita ei käytetä. Karuissa ja taiteellisissa julisteissa kuolleet tai sellaisiksi kuvatut henkilöt ovat läheisensä sylissä, kuten Jeesus aikanaan äitinsä sylissä. Kuolemaa ja sen synkkää lopullisuutta julisteissa kuvataan, mutta kuinka hyvin niissä kuvataan saattohoitoa; elävän ihmisen rinnalla kulkemista, sitä sopii miettiä. Varmasti on myös tuumailtu, että yhteisvastuukeräykseen osallistuvia kohderyhmiä ankeaksi mielletty juliste saattaa estää innostumasta, sen paremmin rahaa keräämään kuin sitä lahjoittamaan.

Julkisuudessa on moitittu julistekampanjaan nuivasti suhtautuvia siitä, että nämä eivät halua kohdata ja nähdä kuolemaa todellisena. Selitys on aika kummallinen sillä julisteiden kuvat nimittäin antavat kuolemasta vahvasti lavastetun kuvan.

Saattohoidon todellisuudesta ne eivät sano juuri mitään. Karussa huoneessa, läheisensä roikottamat ja harmaansiniseksi valaistut ihmiset eivät muistuta oikeasti kuollutta ihmistä. Julisteen kuvamaailmasta ensimmäiseksi mielikuvaksi nousee minullekin lähinnä ydinlaskeuman tai talvivaaran sakka-altaan uhriksi joutuneet horrorfilmin zombiet. Liekö mainoksen laatija nähnyt kuolleita vain elokuvissa?
Mutta mainosten tehtävänä on luoda mielikuvia ja herättää tunteita siksi ymmärrän niin mainoksesta pitäviä kuin oikein hyvin myös Hyvinkäällä tehtyä ratkaisua.

Mutta olipa Yhteisvastuun virallisesta mainoskampanjasta mitä mieltä tahansa se on saanut suomalaiset puhumaan kuolemasta  ja kuolevan hoitamisesta. Se on arvokas saavutus.

Yksi kommentti

Suurtekoja

Torstaina 2. tammikuuta 2014 | Paula Kallio

Joh. 14: 12-14

Jeesus sanoo: "Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen."

Lyhyt teksti ja ehkä sitäkin vaikeampi ymmärtää sen merkitystä. Ainakin minulle tuli vaikeuksia. Ensin teksti tuntui helpolta ja yksinkertaiselta, mutta mitä enemmän pohdin, sitä vaikeammiksi se muuttui. Erityisesti mietin mitä nämä sanat tarkoittavat juuri minulle, mitä minun pitäisi tehdä, mitä ne merkitsevät nykysuomalaiselle? Ei mitenkään helppo kysymys, mitä minun pitäisi tehdä?

Minkälaisia suurtekoja minä teen Jeesuksen nimissä? En ole ainakaan parantanut ketään. Minkälaiset ovat nykyajan suurteot, joita voisi tehdä Jeesuksen nimessä ja hänen avustuksellaan? Huomaan kyllä, että Jumala on läsnä elämässäni ja mielestäni auttaa myös työssäni. Onko minun suurtekoni se, että saan rippikoululaiset miettimään Jumalaa enemmän kuin ennen? Ehkäpä? Voisiko minun suurtekoni olla se, että pyrin elämään elämääni niin, että siinä näkyy uskoni?  Voisiko suurteko olla se, että elää elämäänsä parhaan kykynsä mukaan, tehden parhaansa? Mikä voisi olla sinun suurtekosi? Oletko miettinyt mikä voisi olla sinun suurtekosi? Ehkäpä näin uudenvuoden kunniaksi voisit pohtia kotona, miten minä teen suurtekoja Jeesukseen uskoen?

Jeesus sanoo nämä evankeliumin lauseet viimeisellä aterialla, opetuslapsilleen. Juudas on jo poistunut ja Jeesus kertoo että hänen aikansa on lähellä. Nämä sanat ovat opetusta, mutta mielestäni niitä voisi sanoa jopa lohduttavaksi. Lohduttavaksi siksi, että Jeesus sanoo, ei niin suorasti, että hän on läsnä opetuslasten ja meidän muidenkin elämässä. Häntä ei voi ehkä nähdä, mutta läsnä hän on. Jeesus ei ole hylännyt meitä. Meidän ei tarvitse tehdä suurtekojamme yksin, emmekä voi tehdä niitä yksin, Jeesus auttaa meitä ja suurtekoja ei voi tehdä ilman Jeesusta. Ne eivät ole meidän suurtekojamme, vaan Jeesuksen.

Uudenvuodenpäivän otsikoksi on kirkkovuodessa annettu Jeesuksen nimessä. Evankeliumissa kerrotaan, että Jeesuksen nimessä voi tehdä suuria tekoja. Mutta Jeesuksen nimi on ennen kaikkea pelastus. Pelastus meille kaikille. Meille ei ole annettu mitään muuta nimeä kuin Jeesus, joka pelastaisi. Jeesus nimen yksi merkitys on 'Herra on apu, Herra pelastaa'. Siihen nimeen on turvallista luottaa alkavana vuotena ja kaikkina tulevina vuosina.

Jeesuksen mentyä taivaaseen, hänen opetuslapsen tekivät monia ihmetekoja, paransivat sairaita jne. Mutta suurin ihmeteko, mitä he tekivät, oli evankeliumin levittäminen. He eivät kuitenkaan toimineet yksin, vaan Jeesus toimi heidän kauttaan. Jeesus voi toimia myös meidän kautta, jos annamme hänelle mahdollisuuden. Kun luotamme Jeesukseen, voimme tehdä suurtekoja.

Jeesus sanoo evankeliumissa: Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen. Jeesus vastaa siis kaikkiin rukouksiin. Jeesus kertoo olevansa meidän kanssa aina. Miksi sitten tuntuu, ettei hän vastaa vaikka rukoilemme.  Miksi voi tuntua, ettei hän ole meidän kanssamme. Silloin voi kysyä rukoilemmeko oikeita asioita tai kuulemmeko vastauksen. Tunnistammeko Jeesuksen läsnäolon? Jos meillä on rahahuolia ja rukoilemme lottovoittoa selvitäksemme niistä, ei voittoa tulekaan, koska se ei ole kestävä tapa huolehtia asioista. Tulee ehkä uusi työpaikka tai vastaan tulee ihminen joka osaa neuvoa ja antaa ohjeita. Saatamme odottaa, että Jeesus ilmestyisi meille, mutta emme huomaa häntä toisessa ihmisessä, emme tunnista häntä. Jeesus ei toimi niin kuin me haluamme, vaan niin kuin itse haluaa. Jeesus tekee sen mikä on meille hyväksi, ei sitä minkä kuvittelemme olevan meille hyväksi.

Voimme kuitenkin olla rauhassa ja turvallisin mielin, näin uutenakin vuotena, sillä Jeesus ei hylkää meitä. Hän kulkee aina meidän kansamme, huomaamme hänet tai emme.

Yksi kommentti

Parisuhteen joulukalenteri 2013

Keskiviikkona 4. joulukuuta 2013 | Jarno Hellström

Suuren suosion Facebookissa saaneen Parisuhteen joulukalenterin kunkin päivän tehtävät löytyvät tästä eteenpäin myös tästä blogikirjoituksesta, pyrin päivittämään tehtävät myös tähän alle sitä mukaa kun niitä julkaistaan Facebookissa. Tällä tavalla voit ikään kuin avata yhden luukun itseesi ja parisuhteeseesi joulun odotuksen keskellä.

Parisuhteen joulukalenterin tarjoavat Sinulle Hyvinkään ja Riihimäen seurakuntien perheneuvojat.

24.12.Pysähdy katsomaan tänään armollisesti kulunutta vuotta, mennyttä kuukautta, tätä aattoa ja omaa osuuttasi parisuhteen joulukalenterissa. Katso samojen armollisten linssien läpi myös kumppaniasi, ja olkaa hetki yhdessä kiitollisia toisistanne. Ja muistakaa, että tämä kalenteri ei ollut vain joulua, vaan elämää varten! Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014!

23.12. Tänään saat vapaat kädet kaiken kiireen tai kiireettömyyden keskellä, ja voit tehdä itsesi ja kumppanisi päivästä hiukan paremman tavalla, jonka vain sinä voit tietää!

22.12. Tarkastele tänään itseäsi ja elämääsi, ja kerro kumppanillesi miten sinä ja hän olette muuttuneet yhdessäolonne aikana. Kysy samaa myös häneltä.

21.12. Pyydä kumppaniasi koskettamaan ja/tai olemaan lähellä sinua tavalla, josta pidät ja jota juuri nyt tarvitset.

20.12. Jätä tänään huomauttamatta kumppaniasi sellaisesta, mistä liian usein huomautat - kiitä tänään kumppaniasi sellaisesta, mistä liian harvoin kiität.

19.12. Kerro kumppanillesi jokin asia jota kaipaisit tai toivoisit häneltä. Pyydä kumppaniasi tekemään sama.

18.12. Mieti mikä laulu sinulle tulee kumppanistasi mieleen, ja kerro se hänelle. Kerro myös miksi. 

17.12. Katsokaa kalentereitanne, ja varatkaa ensi vuoden puolelle ilta jolloin pääsette kahdestaan ulos.

16.12. Kerro kumppanillesi mitä toivoisit häneltä, kun olet väsynyt tai stressaantunut. Kysy myös mitä hän vastaavasti toivoisi sinulta.

15.12. Tarjoile kumppanillesi tänään aamu- tai iltapala.

14.12. Mieti kumppanisi kanssa mitä mukavaa ette ole pitkään aikaan tehneet, ja tehkää se tänään tai heti kun mahdollista.

13.12. Muistele ääneen kumppanillesi suhteenne alkuaikoja; mikä hänessä viehätti, mihin hänessä ihastuit. Voit myös kertoa mikä hänessä juuri nyt tuntuu erityisen hyvältä.

12.12. Hemmottele tänään itseäsi nauttien ajatuksesta, että sinun hyvä olosi hyödyttää myös kumppaniasi.

11.12. Kerro kumppanillesi tänään, mitä toiveita sinulla on ensi vuoden suhteen. Kysy myös hänen toiveitaan.

10.12. Sano tänään kumppanillesi ainakin kerran "Kiitos!"

9.12. Mieti tänään että missä mielessä sinun on viisainta sopeutua siihen että kumppanisi on sellainen kuin on, ja missä mielessä sinun on viisainta jaksaa yrittää saada hänet kiinnostumaan muuttumisesta tai suostumaan muuttumiseen? Miten vastaavasti neuvoisit kumppaniasi menettelemään sinun suhteesi?

8.12. Tee tänään jokin pieni palvelus kumppanillesi.

7.12. Kerro kumppanillesi millaisia muistoja sinulla on lapsuutesi jouluista ja millaisia odotuksia sinulla on tulevaa joulua kohtaan. Anna myös kumppanisi kertoa hänen muistoistaan ja odotuksistaan.

6.12. Mieti mitä itsenäisyys parisuhteessasi sinulle merkitsee ja miten se toteutuu; onko sinulla liian vähän, sopivasti vai liikaa itsenäisyyttä suhteessa kumppaniisi? Mieti asiaa myös kumppanisi kannalta. Halutessasi voit jakaa pohdintasi kumppanisi kanssa.

5.12. Kosketa kumppaniasi tänään tavalla, josta tiedät hänen pitävän.

4.12. Kehu tänään kumppaniasi asiasta, jonka hän on tehnyt erityisen hyvin.

3.12. Kerro kumppanillesi, mitä sellaista sinulle tärkeää olet saanut häneltä, mitä et muualta olisi voinut saada tai et ole saanut - siis missä hän on sinulle ainutlaatuinen!

2.12. Kysy kumppaniltasi tänään, kuinka hänen päivänsä on mennyt.

1.12. Kerro tänään kumppanillesi, mitä hänessä erityisesti arvostat.

 

 

 

 

 

 

 

Ei kommentteja

Nettijoulukalenteri pareille

Lauantaina 30. marraskuuta 2013

Parisuhteen joulukalenteri 2013 on Facebookiin perustettu avoin ryhmä, joka on ideoitu Hyvinkään-Riihimäen alueen perheasiain neuvottelukeskuksessa. Seurakuntien perheneuvojat siis toivottavat kukoistavan parisuhteen aikaa adventtiajaksi, ja tarjoavat myös keinoja rakkauden ravitsemiseksi. Itse odotan kiinnostuneena, mitä tulevina päivinä kalenterin "luukuista" avautuukaan. Työn, perheen ja jouluvalmistelujen vaatimusten takia oman puolison tai seurustelukumppanin huomioiminen ja yhteinen aika on joskus saattanut jäädä liian vähäiseksi, mutta tänä vuonna olkoon toisin!

Siunattua adventtia!

Ei kommentteja

Etiopian matkablogi - Sunnuntai 17.11.2013

Maanantaina 25. marraskuuta 2013 | Kosti Kallio

Lalibelan kirkko, Etiopia
Kosti Kallio Lalibelan kivestä veistetyn Pyhän Yrjön kirkon vartijan tuolilla.

Lauantaina saimme vierailla Kirsti ja Risto Leikolan lähettikodissa Addis Abebassa. He kertoivat mielenkiintoisesti pitkästä 22 vuoden työjaksostaan Etiopiassa. Tärkeätä on, että paikalliset ihmiset saadaan itse hoitamaan vastuullisesti eri tehtäviä. Silloin he ovat valmiit jatkamaan opittua työtä, vaikka lähetit lähtevätkin pois aikanaan maasta. Nykyisin Leikolat työskentelevät Mekane Yesus -kirkon asiantuntijatehtävissä Suomen Lähetysseuran lähettäminä. Palatessamme hotellille kohtasimme kaupungilla useita hääkulkueita, jotka menivät komeilla valkoisilla ja kukitetuilla autoillaan torvet soittaen ja ikkunoissa juhlavieraat ruusukimppuja heiluttaen kohti juhlakuvauspaikkaa!

Etiopian matkan viimeisenä päivänä, sunnuntaina, jo aamuvarhaisesta alkaen, kuuntelimme hotellihuoneissa ulkoa kovaäänisten kautta kuuluvaa Etiopian ortodoksikirkon messua. Aamiaisen jälkeen matkasimme bussillamme Mekane Yesus kirkon kansainvälisen seurakunnan jumalanpalvelukseen. Odottelimme kauniissa kesäisessä säässä kirkon avarassa pihassa tovin amharankielisen messun loppumista. Pian väkeä tuli kirkon ovesta ulos tulvimalla. Englanninkielisessä messussa taas olisi ollut kovasti vielä tilaa.  Yllätykseksi siellä oli monia suomalaisia mukana ja saarnan piti seurakunnan uusi pappi, Seinäjoelta vapaaehtoistyöhön tullut Helena Turja. Myös useita muita suomalaisia lähettejä ja vapaaehtoistyöntekijöitä tapasimme kirkon jälkeen kahvihetkessä.

Illalla kävimme katselemassa kansanmusiikki ja -tanssiesityksiä perinneruokaravintolassa. Taidokkaat esitykset olivat välillä vauhdikkaita ja antoivat kuvan Etiopian pitkästä historiasta. Perinneruoan, inseran syönti aloitettiin pesemällä kädet tarjoilijan kannusta kaatamalla lämpimällä vedellä. Ruoka syödään perinteisesti käsin, mutta taisi useimmat meistä käyttää länsimaisia ruokailuvälineitä! Iltaohjelman jälkeen siirryimme lentoasemalle ja palasimme yölennolla Istanbulin kautta kotimaahan.

Oli todella monipuolinen ja rikas matka! Taivaan isälle kiitos matkan varjeluksesta! Myös matkaoppaille ja erityisesti Matti Nummelalle kiitos koko matkan onnistuneista järjestelyistä sekä Pirkko-puolisolle Kombolchan, Dessien ja Woldiyan vierailujen järjestelyistä!

Etiopian matkaryhmä
Matkaryhmä Uran Kidaren luostarikirkon pihapiirissä Tana-järven niemimaalla.

Ei kommentteja

Piispat sukkahousuasiantuntijoina

Perjantaina 22. marraskuuta 2013

Papit ovat piispojen kaitsemia ja pappien pukeutumista varten piispainkokous onkin antanut ohjeen papin ja lehtorin virkapukeutumisesta. Aikaisemmassa ohjeessa naispapin sukkahousujen väriksi määriteltiin musta tai harmaa. Pystyn kuvittelemaan piispainkokouksen istunnon, jossa piispat (silloin kaikki miehiä) venyttivät nailonsukkanäytteitä kämmentensä yli ja ojentelivat näitä vuoroin istuntosalin keinovaloon, vuoroin luonnonvaloon. Sitten he kenties äänestivät ja päätyivät yhteisymmärrykseen väreistä musta ja harmaa. Uusimmassa ohjeessaan piispat eivät enää arkisukkahousujen väriin puutu, vaan lausuvat, että on käytettävä asuun sopivia sukkia ja kenkiä. Juhlavammissa tilanteissa sukkien on piispojen mielestä nyt oltava mustat.

Piispojen nykyisen ohjeen mukaan naispapin arkipukuna on musta pantakauluksellinen papinpaita ja tilanteen mukaan papin jakkupuku, tavallinen jakkupuku tai muu arkiasu. Käytännössä naispapit useimmiten noudattavat ohjetta "muu arkiasu", ja kukin pukeutuu oman tyylinsä mukaisesti. En tiedä, ovatko piispat tyytyväisiä vai tyytymättömiä kaitsettaviensa pukeutumiseen. Sen sijaan Gloria-lehdessä ilmeisesti ollaan tyytyväisiä, sillä joulukuun numeroon on kuvattu kolme tyylikästä pappia.

Persoonallisesti pukeutuvia pappeja on sekä naisten että miesten joukossa. Suomessa ei kuitenkaan liene vielä nähty amerikkalaisen luterilaisen papin Nadia Bolz-Weberin tyylistä pastoria. Hän evankelioi myös tatuointiensa kautta (ja on monien arvostama puhuja ja kirjoittaja). Kuvia löytää helposti Internetin kuvahaulla.

Suomessa piispat ovat uudistaneet naispapin virkapuvun, mutta eivät miespappien. Naiset saivat vuonna 2012 uuden virka-asun nimeltä Valonsäde. Miespuolisen työtoverini mielestä on "niukahkoa" pukeutua pelkkään valonsäteeseen. Tämä mielipide sai aikaan hilpeyttä eräässä kokouksessa, mutta vain yhdessä pöydännurkassa. Vähän kauempana istunut miespastori ei hilpeyttä huomannut, vaan pyysi puheenvuoroa kertoakseen, että hän kyllä joskus pukeutuu "pelkkään pantaan". Yksillä siis valonsäde, toisella pelkkä panta! Puhuja taisi kuitenkin tarkoittaa käyttävänsä pantakauluspaitaa liperien ja kaftaanin sijasta.

Papit siis käyttävät työvaatteinaan erilaisia asuja oman harkintansa mukaan. Mutta mitä mieltä ovat seurakuntalaiset pappien pukeutumisesta? Silloin tällöin joku pahoittaa mielensä ja antaa palautetta. Se, että joku viitsii ja rohkenee palautetta antaa, on pelkästään hyvä asia. Sillä on varmasti väliä, miltä pappi missäkin tilanteessa näyttää. Ulkonäkö ja pukeutuminen viestittävät siinä missä ilmeet, eleet ja puhekin. Olisin kiinnostunut saamaan vielä enemmän palautetta aiheesta, sillä nyt meillä on käytössämme vain harvakseltaan tulevia kritiikkejä pappien vääränlaisesta pukeutumisesta. Toivon tähän blogiin kommentteja siitä, millainen asu on papille sopiva, miten papit ovat onnistuneet ja epäonnistuneet vaatevalinnoissaan ja niin edelleen. Viitsisitkö kertoa?

2 kommenttia

Etiopian matkablogi - Perjantai 15.11.2013

Maanantaina 18. marraskuuta 2013 | Kosti Kallio

Baher Dar, Etiopia

Tänään lähdimme aamulla kauniissa säässä Etiopian suurimmalle järvelle, Tana-järvelle, katetulla veneellä. Tavoitteena oli muutaman kilometrin päässä sijaitseva niemi, jossa on 1300-luvulla rakennettu  ortodoksiluostari, Uran Kidane. Pyöreässä luostarikirkossa saimme nähdä ja kuulla perinteistä munkkien laulua, hartautta tai liturgiaa perinteisten rumpujen säestyksellä. Tuli mieleeni japanilainen buddhalaisten munkkien sutrien lukeminen. Matkaopas esitteli meille kirkon keskellä olevaa nelikulmaista huonetta, jonne ei ulkopuolisilla ole asiaa. Siellä on liitonarkin jäljennös. Kirkon sisärakennelmaan oli maalattu täyteen Raamatun ja alkukirkon historiaan liittyviä värikkäitä kuvia.

Matkalla takaisin teimme ostoksia polun varressa olevista pikku myyntipöydiltä. Kävimme veneellä myös Sinisen Niilin alkulähteellä, koska tältä järveltä vesi virtaa kohti Niiliä. Järven muuttuessä vähitellen joeksi näimme nuoria miehiä kalastamassa siimalla kaislaveneestä. Kaloja näytti tulevan aika mukavasti! Virtahepoja emme nähneet, koska vesi oli tavallista korkeammalla.
Iltapäivällä söimme lounaan Tana-järven rannassa valtavan puun varjossa kauniissa puutarhassa pelikaanien ja muiden lintujen viettäessä aikaansa silmiemme edessä.

Nyt pian nousemme koneeseen ja lennämme  takaisin Addis Abebaan.

Ei kommentteja

Etiopian matkablogi - Maanantai 11.11.2013

Perjantaina 15. marraskuuta 2013 | Kosti Kallio

Maanantai 11.11. meni kauniissa kesäsäässä täällä Woldiyassa, Pohjois-osassa Etiopiaa. Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen tutustuimme Woldiyan seurakuntaan ja kirkon vieressä olevaan työkeskukseen. Seurakunta on viisikymmentä vuotta vanha. Se on kokenut myös vainon ajan edellisen hallituksen aikana. Kirkko otettiin pois välillä kokonaan, mutta seurakunta ei kuollut, vaan jatkoi elämää. Seurakunnalla on ulospäin suuntautuvaa toimintaa. Saarnapaikkoja on kahdeksan, joista neljä on jo itsenäistynyt. Lisäksi on nuorisotyötä ja opiskelijatyötä uuden yliopiston opiskelijoiden keskuudessa.

Työkeskuksessa meille oli ilo tutustua siellä käyviin ja toimiviin naisiin, jotka olivat järjestäneet esityksen puuvillalangan teosta ja kankaiden kutomisesta. Samassa oli vielä kahviseremonia perinteiseen tapaan. Myös orpolapsia tapasimme. Heille on järjestetty käsityöopetusta, jotta he saisivat niistä mahdollisen ammatin aikanaan. Pirkko ja Matti Nummela ovat tehneet arvokasta työtä Suomen lähetysseuran työntekijöinä täällä Woldiyassa. Suuri määrä kummilapsia saa apua elämäänsä tämän keskuksen kautta.

Iltapäivällä kävimme kahdessa eri orpolapsen kodissa. Toisessa iäkäs sijaisäiti sairasteli. Hänkin sai lääkitysapua, että olisi kyennyt hoitamaan orpotytön. Talon vuotava katto oli myös saatu korjattua. Toisessa kodissa kummilapsiprojektin kautta leskiäiti oli saanut kokonaan uudesta paikasta kodin, jossa hän nyt asui tyttärensä kanssa. He olivat onnellisia suuresta avusta ja myös meidän vierailustamme. Näissä kodeissa käytyämme ei meidän suomalaisten pitäisi valittaa mistään, sillä meillä on sittenkin lähes kaikilla niin erinomaisen hyvin asiat.

Ei kommentteja

Etiopian matkablogi - Sunnuntai 10.11.2013

Keskiviikkona 13. marraskuuta 2013 | Kosti Kallio

Sunnuntaina 10.11. olimme Dessien Mekane Yesus kirkon jumalanpalveluksessa. Väkeä oli paljon, kirkko täynnä ja osa jäi ulos. Varmaan kaksi-kolmesataa henkeä. Messu alkoi ylistyslauluilla. Liturgi johti messua monin rukouksin, synnintunnustuksen ja synninpäästön sanoilla. Yksi lapsi kastettiin punaisesta muovipesuvadista! Eräs naishenkilö siunattiin lähtemään Amerikkaan. Hiippakunnan johtaja eli presidentti saarnasi vauhdikkaasti! Välillä oli tiedotuksia ja me toimme laulutervehdyksen Suomesta ja annoimme lahjaksi seurakunnalle kynttilänjalat uutta rakenteilla olevaa kirkkoa varten. Lopuksi vietettiin ehtoollinen ja sain olla Reijo Huuskosen kanssa jakamassa ehtoollista. Messu kesti kolme tuntia! Joku sanoi minulle, että otitko oppia seuraavaa kertaa varten Hyvinkäälle? Siinäpä haastetta!

Lounaan jälkeen matkamme jatkui kauniiden vuoristoseutujen kautta Woldiyaan, jossa yövyimme bungaloveissa Afrikan yöäänien ja kaupungin äänten kuuluessa.

Ei kommentteja

Etiopian matkablogi - Torstai 7.11.2013

Perjantaina 8. marraskuuta 2013 | Kosti Kallio

Addis Abeban katunäkymää

Aamulla puoli kahdeksan maissa lähdimme Addis Abebasta kohti pohjoista 400 km päässä olevaa Dessietä. Matka taittui pikkubussilla. Kuva on hotellimme kadulta heti lähdön jälkeen. Matkalaukut laitettiin auton kattotelineelle.

Matkalla oli valtavan kauniit maisemat! Yli kahden kilometrin korkedella olevalta ylätasanteelta laskeuduimme välillä alas laaksoon ja sieltä taas serpentiinitietä ylös vuorille. Pelloilla korjattiin viljaa ja suuria karjalaumoja kuljetettiin pitkin tienvarsia. Välillä lehmät, vuohet, lampaat sekä aasit ja kamelitkin olivat jäädä auton alle, mutta taitavasti kuljettaja ohjasi automme niiden ohi. Yhtään kolaria emme matkallamme nähneet, mikä tuntui uskomattomalta, sillä karjalaumoja kulki pitkin ja poikin tiellä.

Loppumatkasta pysähdyimme tutustustumaan yhteen pääkohteistamme, Kombolchan toimintakeskukseen, jossa Pirkko Nummela työskentelee. Suomen lähetysseura on saanut tukea Nenäpäiväkeräyksestä tähän keskukseen. Näimme, kuinka keräysvarat ovat menneet hyvään tarkoitukseen. Meitä tervehtivät pihalla leikkivät pienet lapset ja työkeskuksessa oli muutamia nuoria opiskelemassa käsityötaitoja. Osa oli jo ehtinyt lähteä kotiin. Henkilökunta oli ystävällistä ja motivoitunutta työhönsä.

Jatkoimme työkeskuksesta Dessien kaupunkiin, joka sekin sijaitsee noin 2,5 kilometrin korkeudella merenpinnasta. Yö on viileä ja ulkoa kuuluu voimakas musiikki läheisestä ravintolasta. Tämä on Afrikkaa!
Taas olemme varjeltuneet monilta vaaroilta tänään! Kiitos Taivaan Isälle!

Ei kommentteja

Etiopian matkablogi - Keskiviikko 6.11.2013

Perjantaina 8. marraskuuta 2013 | Kosti Kallio

Olemme turvallisesti perillä Addis Abebassa. Matkalaiset ovat kaikki terveitä! Saavuimme yöllä klo yksi tänne pienen sateen saattelemana. Hotellimme oli muutettu, mutta ei hätää, siisti Monarch-hotelli lähellä lentokenttää. Viitisen tuntia ehdimme nukkua. Aamupala oli hyvä, ei niin ylellinen kuin Suomessa, mutta hyvin riittävä. Viisumeita emme saaneet heti yöllä, vaan vaaleanpunaisen lapun passia vastaan. Tänään matkatoimisto hoitaa viisumit kuntoon.

Kello lentokentällä näytti puoli kahdeksaa tullessamme, vaikka meidän kellomme näytti puoli kaksi yöllä. Täällä on käytössä vanha raamatullinen tapa aloittaa päivän tunnit aamulla kello kuusi. Siksi kello näyttää olevan kuusi tuntia edellä todellisesta ajasta. Nyt pitää olla tarkkana, että käsittää ajan oikein! Varsinkin, jos sopii paikallisten kanssa tapaamisia!

Kaunis päivä on alkanut. Addis Abebassa! Varjelusta taas pyydämme, kun kaupungille olemme lähdössä!

Jatkoa edelliseen...

Tänään tutustuimme Etiopian pääkaupunkiin, Addis Abebaan. Ajoimme pikkubussilla melko ruuhkaisia katuja. Tutustuimme paikallisen oppaan johdolla Etiopian historiaan ja Etnografiseen museoon. Museossa näimme jotain siitä, kuinka pitkä historia maalla on. Sanotaanhan, että ihminen olisi lähtöisin juuri Etiopiasta. Museon yksi kerros käsitteli uskontojen ja erityisesti Etiopian ortodoksisen kirkon historiaa. Vanhat koristeelliset ristit ja hyvin vanhat raamatunaiheiset maalaukset puhuttelivat. Afar-heimon, jonka parissa tehtävää radiotyötä seurakuntamme tukee, elämäntapoja oli kuvattu eräällä osastolla myös.

Iltapäivällä tutustuimme ortodoksikirkkoon ja sen erääseen suureen kirkkorakennukseen, jossa juuri vietettiin suurta juhlaa. Väkeä oli paljon, mutta niin myös kerjäläisiä käsi ojossa joka kääntessä. Etiopialainen oppaamme ei suositellut tai suorastaan kielsi antamasta mitään, koska hän näki, ettei sillä näiden ihmisten ongelmia ratkaista. Hän suositteli ostamaan paikallisesta kaupasta opetusmateriaalia ja antamaan niitä heille, jotta he itse auttaisivat itseään elämässä eteenpäin. Asia jäi mietityttämään.

Aamulla meillä on varhainen herätys kun jo seitsemältä pitää olla bussi pakattuna ja aamupala syötynä. 12 tunnin bussimatka Dessien kaupunkiin kohti Pirkko Nummelan työpistettä alkaa.

Ei kommentteja

Etiopian matkablogi - Tiistai 5.11.2013

Perjantaina 8. marraskuuta 2013 | Kosti Kallio

Pääsimme turvallisesti Istanbuliin asti. Helsingissä oli sade ja kova tuuli, muuta kone nousi turvallisesti paksun pilvikerroksen läpi aurinkoon! Odottelemme pian Addis Abebaan lähtevää konetta. Sää on lämmin ja pimeys laskeutui äsken Istanbulin ylle. Laskeutuessamme näin ikkunasta Hagia Sofian suuren nykyisen museomoskeijan ja entisen suurkirkon. Myös Sininen moskeija näkyi hyvin. Bosborin salmessa näkyi paljon laivoja ja miljoonakaupunki sen molemmin puolin.

Ei kommentteja

Etiopian matkablogi - Maanantai 4.11.2013

Keskiviikkona 6. marraskuuta 2013 | Kosti Kallio

Sekä ajatuksissani että myös käytännössä olen valmistautunut viime viikkoina matkalle Etiopiaan! Meitä hyvinkääläisiä, sekä muutama henkilö myös muista seurakunnista, yhteensä 15 henkeä, lähdemme, jos Jumala suo, 5. - 18.11.2013 tutustumaan lähetystyöhön kyseisessä maassa. Samalla tutustumme Etiopian maahan ja sen vuosituhantiseen kulttuuriin. Matkan johtajana toimii kokenut Etiopian lähetystyöntekijä Matti Nummela ja minä toimin toisena matkanjohtajana. Matti on toiminut vaimonsa Pirkon kanssa erityisesti aids-orpojen parissa tehtävässä työssä. Matin jäätyä eläkkeelle Pirkko jatkaa projektityössä siellä edelleen. Niinpä tapaammekin matkallamme myös Pirkon työnsä ääressä! 

Tarkoitus on tällä palstalla kertoa matkakokemuksista. Tänään olen pakkaillut viimeisiä tavaroita laukkuihin. Tavarat pitäisi saada sopivasti jaettua matkalaukkuun ja käsimatkatavaroihin. Matkatavaraa saa olla peräti 30 kiloa +käsimatkatavarat! Omat tavarat painavat noin 20 kg ja loput kilot käytän tuomisiin Etiopian kirkolle sekä aidsorpotyöhön.

Huomenna osa meistä lähtee kirkonmäeltä klo 10 taksilla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Sieltä nousemme Turkish Airlines -yhtiön lentokoneeseen klo 13. Matkallamme on välilasku Istanbulissa ja saavumme Addis Abebaan yhden jälkeen yöllä.

Sulkeudumme esirukouksiinne!

Ei kommentteja

Pyhäinpäivänä 2.11.2013

Maanantaina 28. lokakuuta 2013 | Ilkka Järvinen

Pian vietetään Pyhäinpäivää. Moni vie läheisen ihmisen haudalle kynttilän ja kukan. Haudalla käynti kuuluu Pyhäinpäivään. Monet perinteiset tavat näyttävät pitävän pintansa vuodesta toiseen ja vieläpä nuorempienkin ihmisten kohdalla. Pyhäinpäivä on tosin kokenut uusia ulottuvuuksia, joista minun nuoruudessani ei puhuttu mitään. En vieläkään oikein ymmärrä, mistä tuo noitatouhu tulee tänne kotoiseen Suomeen. Tiedän, että Jenkeistähän se tulee. Onko niin, että muuten ei viikonlopulla ole sisältöä! Varmaan monelle se merkitsee pimeän syksyn keskellä eksoottista piristystä. En syty sen enempää ihastelemaan kuin sormi pystyssä tuomitsemaankaan. Leikkikööt lapset hatuillaan ja sarvillaan. Onhan ne hatut kyllä hienoja koristeita.

Vakavampaa on sitten jos kaikella tahdotaan vain sitä yhtä ja samaa: kristinusko on vanhanaikaista ja joutaa romukoppaan. Tietävätkö ihmiset välttämättä, mistä kaikki aina tulee ja miksi? Nyt isona trendinä on työntää usko ja kristillisyys sivuun kaikkialta. Ei julkisille paikoille, ei kouluihin, vain neljän seinän sisälle aivan kuin piiloon. Risti on hullutus monille.

Mutta mitä työnnetään sivuun? Oma kulttuuriperintömme, isien usko, elämän vakaa perusta, elämän ja kuoleman syvä kunnioittaminen, toisista huolehtiminen tässä elämässä ja jopa kuoleman jälkeen perhe- ja sukusiteiden vaaliminen, kun katsoo hautausmaitamme. Kaikkiko joutaa pois? Ei minun mielestäni. Eikä niiden, jotka ovat löytäneet Jeesuksen Kristuksen omana vapahtajanaan tai hän on löytänyt meidät.

Meidän ei tarvitse hävetä uskoamme. Yllättäen ja taas mietin: se kestää ja on hyvä. Se on koeteltu. Siinä on totuus ja rakkaus.

Ei kommentteja

Bon appétit

Torstaina 3. lokakuuta 2013

Uusimman Askel-lehden haastattelussa valtakunnan mediakasvo, Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo esittelee vauhdikkaita visioitaan kirkon ovien avaamiseksi kaikelle kansalle. Hänen ihannekirkkoonsa kuuluu matala kynnys ja julistusvapaa vyöhyke.  

Siksi yksi kirkkoherran ideoista on perustaa Kallion kirkolle esteettinen ja eettinen ja ekologinen ravintola. Teemu Laajasalo toteaa: "Syömällä siellä vähennät maailman tuskaa eli lahjoitat hyväntekeväisyyteen. Kirkossa tarjottaisiin lähiruokaa ja ravintolatyöntekijöinä voisi olla vaikkapa työllistettäviä,  mutta kokit olisivat huippuammattilaisia, Michelin-tasoa.

Mukava visio semminkin, kun se on jo täyttä totta täällä Hyvinkäällä.  Meiltä kannattaa tulla hakemaan mallia ja kulinaarisia elämyksiä vaikka pääkaupungista asti. Hyvinkäällä on siis päästy siihen, mistä  muut vielä unelmoivat. Olkaamme siitä iloisia ja arvostakaamme seurakuntamme monipuolisia palveluja.   

Kipin kapin siis hyvät ihmiset maistelemaan kirkonmäen herkkuja; palvelu pelaa, hinta-laatusuhde on kohdallaan ja maut mallillaan! 

Hyvinkäällä lounasruokailussa kynnys on matalalla ja syödessä julistus käy sydämeen vatsan kautta.

Sitä paitsi ateriayhteys on perin raamatullinen hyve.

Ei kommentteja

Elämme kiintoisien kirkkopyhien aikaa

Keskiviikkona 11. syyskuuta 2013

*****

Syyspäiväntasauksen päivänä , joka oli 18. helluntain jälkeinen sunnuntai, vietimme pääkirkossamme sairaalasielunhoidon kirkkopyhää. Se oli järjestyksessään toinen eli voinemme kai jo pian puhua perinteestä, vaikka kiinteää pyhäpäivää sen vietolle ei ole vielä muodostunutkaan. Mukava joukko seurakuntalaisia oli kokoontunut  lämminhenkiseen messuun, jossa sairaalapastori Carina Lievendahl saarnasi. Messun jälkeisille kirkkokahveille saapui väkeä  tuvan täydeltä kuulemaan  ajankohtaisia asioita sairaalan mäeltä ylilääkäri Ulla Keräsen kertomana sekä  uutisia ensi vuoden alussa laajenevasta Hyvinkään sairaalasielunhoidon toiminta-alueesta.

Sairaalasielunhoito on seurakunnan tapa kulkea sairauden ja kuoleman kanssa kamppailevien rinnalla, tukea ja auttaa potilaita ja heidän omaisiaan sekä rohkaista hoitohenkilökuntaa heidän raskaassa ja arvokkaassa työssään.

Elämä on meri, joka yllättäen saattaa yltyä myrskyäväksi aallokoksi, usein juuri sairauksien , menetysten ja vastoinkäymisten keskellä huomaamme oman rajallisuutemme.

Elämä on täynnä myrskyjä, jotka eivät kysy lupaamme , mutta juuri silloin kun tuuli käy vastaan, on tärkeä muistuttaa mieleen, että emme ole elämämme purressa yksin. Voimme luovia vastatuuleen luottamalla Jumalan rakkauteen ja myrskytkin tyynnyttävään Vapahtajaamme. Hän on luvannut luotsata meidät lopulta perille asti, karikkoisenkin väylän läpi.

Yksi kommentti

Koulukirkot ym.

Perjantaina 28. kesäkuuta 2013

Vapaa-ajattelijain liitto on lähettänyt YK:n ihmisoikeuskomitealle postia siitä, että Suomen kouluissa harjoitetaan luterilaista uskontoa. Vapaa-ajattelijoita kovasti harmittaa, aina vaan.

Pidän päivänavauksia, joulu-, pääsiäis- ja kevätkirkkoja sekä joulu- ja pääsiäishartauksia ylä- ja alakoululaisille. Parasta on, kun tilaisuudet tehdään yhdessä koulujen kanssa. Hyvinkäällä seurakunnan ja koulujen yhteistyö on hyvää ja sitä on paljon. Meillä on myös työntekijöitä, jotka vierailevat kouluilla hyvin usein, sen lisäksi että moni pitää päivänavauksia. Rehtoreilta, opettajilta, oppilaiden vanhemmilta ja oppilailta itseltään saamani palautteen perusteella päättelen, että koulujen yhteistyötä seurakunnan kanssa pidetään arvokkaana ja sitä halutaan jatkaa. Ne oppilaat, jotka eivät osallistu siihen, missä seurakunta on mukana, saavat olla poissa ja heille järjestetään muuta. Tähän järjestelyyn vapaa-ajattelijat kuitenkin ovat tyytymättömiä.

Koulussa on nykyään tavallista, että osa oppilaista on ajoittain muualla kuin omassa luokassaan, esim. erityisopetuksessa. Se ei kiinnitä kenenkään huomiota, vaan siihen on totuttu. Eiköhän myös sitä pidetä luonnollisena, että osa tekee jotain muuta, kun ev.-lut. oppilaat ja muut halukkaat menevät kirkkoon tai päivänavaukseen. Toivon todella, että seurakunnan yhteistyö koulujen kanssa on tulevaisuudessakin mahdollista, eivätkä vapaa-ajattelijat saa tukea vaatimuksilleen. Jos muut kirkkokunnat tai vaikkapa muslimit haluavat aloittaa vastaavan yhteistyön niissä kouluissa, joissa kyseistä uskontoa opetetaan, pidän sitä hyvänä asiana. Ei ole enemmistöltä pois, jos vähemmistöjäkin huomioidaan. Uskonnottomien osalta asia on jo järjestyksessä: heidän ei tarvitse osallistua sellaiseen, minkä he tulkitsevat uskonnonharjoitukseksi. Mutta kaikilla niillä vanhemmilla, opettajilla ja oppilailla, jotka haluavat säilyttää koulun "kristilliset perinteet", on siihen laillinen oikeus. Toivottavasti YK ymmärtää vastauksessaan kertoa tämän Vapaa-ajattelijain liitolle.

2 kommenttia

Ajatuksia erotilastojen piikkipaikasta

Maanantaina 3. kesäkuuta 2013 | Jarno Hellström

Ilta-Sanomat uutisoi huhtikuussa Hyvinkäällä tapahtuvan enemmän avioeroja, kuin missään muussa Suomen kunnassa. Raflaavasti muotoiltu väliotsikko kertoi, että "Hyvinkää johtaa Suomen avioerotilastoja." Tilaston mukaan Hyvinkäällä tapahtui vuosien 2008-2011 aikana peräti 130 avioeroa 10.000 asukasta kohti. Jos tilasto suhteutetaan Hyvinkää asukaslukuun, ja jaetaan neljällä, saadaan keskimääräiseksi vuosittaiseksi avioerojen määräksi Hyvinkäällä 145 mainittujen vuosien aikana. Vertailun vuoksi, vuosittaisten erojen määrä oli Helsingissä 1745, Lahdessa 305, Riihimäellä 89, Mäntsälässä 43, Ylitorniossa 7 ja kolmessa pienessä ruotsinkielisessä kunnassa 0. Valhe, emävalhe, tilasto?!

Meiltä perheneuvojilta kysytään usein, että mikä on meidän "onnistumisprosenttimme" kun pari ottaa yhteyttä erotilanteessa. Tämä kysymys on helppo esittää, mutta siihen ei ole helppo yksiselitteisesti vastata, saati sitten jollakin prosenttiluvulla. Tässäkään ei tila riitä ryhtyä seikkaperäisesti selvittämään asiaa, mutta haluan nostaa esiin joitakin näkökohtia asiaan liittyen.

Ajattelen perheneuvojana niin, että jokainen pari joka erotilanteessa hakee apua on "onnistunut". Osa empii ja harkitsee vielä, ja onnistuminen heidän kohdallaan voi tarkoittaa esitetyn kysymyksen osalta sitä, että avioero vältetään, tai sitten sitä, että eropäätös kypsyy ja varmistuu. Jälkimmäisessä tapauksessa keskustelujen luonne on erilainen kuin ensimmäisessä, eli parisuhteen purkamisessa ja tulevan suunnittelussa. Osa pareista ottaa yhteyttä siinä vaiheessa, kun eropäätös on jo tehty, mutta he haluavat silti ulkopuolisen tahon kanssa hakea riittävää ymmärrystä eron syille, ja sopia esimerkiksi lapsiin ja omaisuuteen liittyvistä asioista mahdollisimman "hyvässä hengessä".

Osa pareista taas ottaa yhteyttä siksi, että juuri mistään ei päästä yhteisymmärrykseen - ei siitä että pitäisikö ylipäätään erota, eron syistä, lapsien huoltajuudesta, omaisuuden jakamisesta jne. Joskus näissä viimeksi mainituissa tilanteissa "onnistuminen" on sitä, että on edes yksi paikka, jossa voi riittävän turvallisessa ilmapiirissä purkaa pahaa oloa ja turhautumistaan, jolla on oma merkityksensä siitäkin huolimatta, että asiat eivät välttämättä sillä hetkellä tunnu etenevän. Vielä tekee mieli mainita ne ihmiset, jotka hakevat erotilanteessa apua yksin, kun kumppani ei ole halukas tulemaan tai jos on tarve selvitellä vain omia ajatuksiaan, tai valmistautua elämään ilmaan kumppania ja parisuhdetta, tai jopa perhettä. Tässä erityisesti pätee se, että mikä ei tule yhdessä jaetuksi, tulee yhden kannettavaksi, ja sitä taakkaa on hyvä keventää.

Tässä erotilastossa minua eivät siten niinkään huolestuta ne hyvinkääläiset parit, jotka erotessaan hakevat ulkopuolista apua, vaan ne jotka eivät hae. Osa pareista pystyy varmasti purkamaan parisuhteensa, suremaan tapahtunutta yhdessä, sopimaan lapsiin liittyvistä asioista ja jakamaan omaisuutensa sovussa ja rakentavasti, mutta osa ei. Siksi toivon, että jos sinä olet tai läheisesi ovat erotilanteessa, niin ainakin harkitset avun hakemista vaikeaan elämäntilanteeseen ja kehotat läheisiäsi toimimaan samoin. Niillekin pareille, jotka erotilanteessa apua haettuaan päätyvät eroon, sanon että voitte aina sanoa itsellenne ettette luovuttaneet liian helpolla, eikä sitä tarvitse jälkikäteen katua, että olisiko vielä jotain kiviä pitänyt käännellä. Siksi vastauksena aiempaan kysymykseen voin nyt sanoa, että onnistumisprosentti on tietyin varauksin 100, onnistuminen vain voi olla hyvin erilaista, kuin mitä kysyjä tarkoittaa.

Avioerotilasto osoittaa, että pysyvän parisuhteen ja avioliiton ylläpitäminen on haastavinta nk. ruuhka-Suomessa ja isoilla paikkakunnilla. Uudet avioliitot kestävä keskimäärin kymmenen vuotta, ja ne sijoittuvat ihmisen elämänkaaressa niin sanottujen ruuhkavuosien keskelle tai heti sen jälkeiseen aikaan. Ehkä Hyvinkäällä ja vastaavissa kaupungeissa nykyisen elämänmenon, tietynlaisen juurettomuuden, elämisen kalleuden, perhe-elämän ja harrastusten vaatimusten, elämänkatsomuksellisen ilmapiirin muutoksen, työelämän hektisyyden tai ympäröivän varallisuuden keskellä koetun työttömyyden ahdistavuuden, sekä aivan erityisesti keskimääräistä heikomman tukiverkon yhteisvaikutus näkyy aiheena olevassa tilastossa, eli ajan patinaa kestävän avioliiton ylläpitämisen vaikeudessa.

Seurakunnan perheneuvonta, kaupungin perheneuvola ja moni muu taho Hyvinkäällä ottaa vakavasti parisuhteen ja avioliiton haasteet, ja tarjoaa ammatillista apua silloin kun sitä tarvitaan, niillä resursseilla joita kullakin taholla on kullakin hetkellä tarjota. Erotilanteessa oleva pari saa perheneuvonnasta tällä hetkellä ajan jopa viikossa, joten apua kannattaa todellakin pyytää, siitä se onnistuminen vaikeassa elämäntilanteessa alkaa, jopa Hyvinkäällä.

Ei kommentteja

Kirkosta eronneiden hautajaiset

Sunnuntaina 26. toukokuuta 2013

On tavallista, että hautaan siunattava vainaja on eronnut kirkosta. Papin velvollisuus on silloin varmistaa omaisilta, että kristillinen hautaan siunaaminen ei ole ollut vainajan oman tahdon vastaista.

Yksittäinen kirkosta eronneen hautaan siunaaminen ei ole ongelma. Elämäntarinat ovat monenlaisia. Kirkosta eronnut ei välttämättä ole edes ollut kirkkoa eikä uskoa vastaan. Monesti ei tunnu lainkaan teeskentelyltä rukoilla ja lukea Raamattua kirkosta eronneen vainajan arkun äärellä.

Kirkosta eronneiden kristillisten hautajaisten määrän kasvu on kuitenkin ongelma. Kun kirkosta eronneiden määrä kasvaa jatkuvasti, kasvaa myös heidän hautajaistensa määrä. Hyvin harva edelleenkään haluaa tai keksii vaihtoehtoa luterilaiselle hautajaistilaisuudelle. Samaan aikaan seurakuntien työvoima- ja toimitilaresurssit vähenevät. Yhtälön lopputulos tulee ennen pitkää olemaan, että kuolleiden siunaaminen alkaa vielä resursseja elävien parissa tehtävältä työltä. Hautaustoimitukset sitovat pappeja, kanttoreita ja suntioita töihin. Kun heidän määränsä vähenee, on pakko vähentää muuta toimintaa, jotta kaikki hautajaiset saadaan toimitetuksi.

Kaikki toiminta ei tietenkään vaadi paikalle pappia eikä kanttoria. On muita työntekijöitä ja on vapaaehtoisia. Mutta ellei kristillisten hautajaisten rinnalle kehitetä ei-uskonnollisia vaihtoehtoja, on varmaa, että hautajaiset tulevat viemään yhä suuremman osan pappien ja kanttorien työviikosta.

Tämän takia pyydän vapaa-ajattelijoita, ateisteja, uskonnottomia ja muuten vain kirkosta eronneita ryhtymään työhön ja tuomaan saataville vaihtoehtoja  ev.-lut. hautajaisille. En halua eläkkeelle jäädessäni olla tilanteessa, jossa papit viettävät kaiken aikansa siunauskappelissa. On niin paljon muutakin tärkeää tehtävää.

Yksi kommentti

Vuosipäivä 26.5.

Perjantaina 24. toukokuuta 2013

Olen yllättynyt, miten voimakkaan tunteen minussa aiheuttaa Hyvinkään ampumistapauksen vuosipäivä. En ollut silloin paikalla, en tuntenut ampumisen uhreja enkä tekijää.

Kuitenkin tapahtuma palaa nyt toistuvasti mieleeni. Onhan sitä puheissa ja kirjoituksissa sivuttu, mutta pelkästään päivämäärän 26.5. lähestyminen tuntuu nostavan tunteita pintaan. Ne ovat enemmän tuntemuksia kehossa kuin tunteita, joita pystyisin nimeämään. Ehkä surua, neuvottomuutta, myötätuntoa. Ehkä, mutta aivan varmasti tunnen rintakehän alueella jonkinlaista levottomuutta ajatellessani, mitä vuosi sitten tapahtui. Näen mielessäni, mitä sinä yönä tapahtui, vaikka en edes ollut siellä. Se risteys tulee kuitenkin mieleeni toistuvasti ja ihmiset, liike, äänet, valot.

Vuosipäivä aiheuttaa näin voimakkaita tunteita minussa, joka vain asun tässä kaupungissa. Neljänä päivänä heti ampumisen jälkeen tein työtä, joka suoraan liittyi tapahtumaan. Vain neljänä päivänä, enkä edes kovin paljon. Ja silti palaan nyt ajatuksissani ja tunteissani vuoden takaiseen.

En pysty kuvittelemaankaan, millaista on heillä, jotka menettivät rakkaansa tai haavoittuivat vakavasti. En tiedä, mitä muille tapahtumasta osallisille kuuluu. Tunnen kuitenkin syvää myötätuntoa heitä kohtaan. Ollaan toistemme tukena tänä viikonloppuna, hyvinkääläiset. 

2 kommenttia

Satamalammas

Sunnuntaina 14. huhtikuuta 2013

 SATAMALAMMAS (kirjoitus julkaistu Aamupostissa 14.4.2013)

Ollessani vuosia sitten Alankomaissa merimiespappina kävin tapaamassa merenkulkijoita laivoilla ja kuljin usein ulkopuolisilta suljetuilla satama-alueilla. Erikoiselta siellä tuntui se, että jopa tiukasti vartioiduissakin kemikaalisatamissa saattoi myrkkysäiliöiden välistä auton eteen ykskaks juoksahtaa vapaana liikuskeleva lammaslauma.

Kyselin miksi ihmeessä lampaiden annettiin huolettomasti kuljeskella vaarallisten aineiden läheisyydessä. Vastaus oli, että lampaiden vapaus on vain näennäistä, sillä mahdollinen satama-alueella tapahtuva myrkkyvuoto huomattaisiin heti, jos lampaat käyttäytyvät oudosti tai kuolevat.

Yleensä muistan nuo satamalampaat aina silloin, kun kuulen ihmisten sanovan, että he kulkevat vapaana omia polkujaan, he eivät ajattele niin kuin auktoriteetit sanovat , he haluavat uskoa omalla tavallaan, he selviävät omin avuin. Ihmiset, jotka mielellään vakuuttavat, että heillä on valinnan vapaus ja riippumattomuus, eivät ollenkaan huomaa, mikä heidän käyttäytymistään pohjimmiltaan ohjaa.

Kovin usein meitä tuntuu sitovan toisten mielipide, yhteisön paine, muoti, vertailun ja kateuden keinotekoinen todellisuus. Vapautta tuskin löytää se, joka ei voi luottaa kehenkään ja jonka oma menestys on kiinni toisen epäonnistumisesta. Sellaisessa todellisuudessa meitä vaanii samanlainen näkymätön myrkytysvaara kuin sataman lampaita.

Tämän päivän kuva hyvästä paimenesta on Raamatun tutuimpia vertauksia. Jeesus osasi käyttää paljon puhuvia kielikuvia.”Minä olen hyvä paimen” luo mielikuvan turvallisuudesta , läheisyydestä, huolenpidosta ja hyvää tahtovasta opastajasta, johon voi luottaa ja jonka johdatuksessa kelpaa kulkea. Hyvä paimen ei tekeydy muuksi mitä on. Hän osaa puhutella jokaista yksilönä ja tunnustaa jokaisen arvon. .

Hyvän paimenen kanssa polkua patikoidessa lähimmäisyys, ystävyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys eivät jää pelkän puheen tasolle vaan ovat mielen, sydämen ja toiminnan suuntaviittoja. Jeesuksen joukoissa olemme ihmisiä rakastavan Jumalan luomistyössä mukana. Jumalan suuren lauman jäseninä on helppo vakuuttua siitä, että on olemassa yksityistä ihmistä paljon suurempaa ja mahtavampaa, sellaista jonka varaan ja turviin ihminen uskaltaa elämänsä rakentaa. Kukaan meistä ei jää yksin ilman armollista kaitsentaa. Emme ole heitettyinä omin avuin selviämään elämän taistelutantereella, vaan meillä on Vapahtaja, joka lähestyy meitä, kulkee vierellämme ja hoitaa etenkin niitä, joiden matka tuntuu raskaimmalta.

 

Yksi kommentti

Kirkkaat ikkunat

Perjantaina 22. maaliskuuta 2013

Auringon päivä päivältä lisääntyvä valo herättää elämään ihmiset ja luonnon. Kodin ikkunasta voi katsella, kuinka maisema pikkuhiljaa vihertyy.

Auringon lisääntyvä valo paljastaa myös tarpeen pestä ikkunat. Puhtaiden ikkunoiden läpi katseltuna hiirenkorvat näyttävät vielä kauniimmilta.

Pääsiäisen pyhiksi moni pesee ikkunat. Pyhien aikana on tilaisuus myös pysähtyä kirkastamaan sielun ikkunoita, jotta näkisi Jumalan teot ja mahdollisuudet paremmin.

"Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni." (Ps. 16:11)

Yllä olevalla tekstillä seurakunta tervehtii tänä vuonna Martin ja Tanssikallion alueen asukkaita heidän koteihinsa jaettavassa kortissa. Seurakunnan Martin alueneuvoston ja Martin asukasyhdistyksen jäsenet jakavat kortit palmusunnuntain tienoilla. Samalla jaetaan asukasyhdistyksen kevättiedote. 

Vielä on ollut pakkassäitä, mutta lumi ja jää eivät pärjää auringon lämmölle, vaan ovat kaikesta huolimatta alkaneet jo sulaa.

Yksi kommentti

Laatu määrää

Tiistaina 8. tammikuuta 2013

Seurakunnassa alkuvuoteen kuuluu syventyminen tilastoinnin maailmaan. Toimintakertomuksia varten on laskettu osallistuneiden ja eri tavoin palveltujen määriä. Luvut antavat osviittaa siitä, miten olemme onnistuneet tavoittamaan ihmisiä, mutta ennen kaikkea ne kertovat jälleen lukuisasta määrästä kohtaamisia; elämän arjessa ja juhlan humussa.

Tilastojen äärellä, kuin automaattisesti, viriää pohdinta kohtaamisten laadusta ja määrästä. Laatu on tässä määrää olennaisempi, joskin vaikeammin mitattava suure. Luonnollista on, että antoisat kohtaamiset tekevät seurakunnasta paikan, jonka toimintaan on ilo osallistua ja sen henkilökunnasta joukon, jonka seuraan on lysti liittyä. Toisaalta mikäli kohtaamisten laadussa on toivomisen varaa, tuo heikkous näkyy ennen pitkää myös niiden määrässä.

Sairaalasielunhoidossa ei ole koskaan ollut ongelmaa tavoittaa ihmisiä, koska ollaan elämän keskellä; sairaalan potilastiloissa, käytävien sokkeloissa, kahvilan pöydissä, ja varsinkin kun on tosissaan kysytty lähimmäiseltä: ”Mitä Sinulle kuuluu?” Juuri noista arkisista ja aidoista kohtaamisista on syntynyt se luottamuksen ilmapiiri, joka on saanut ihmiset suunnistamaan papin pakeille ja elämänsä myrskyissä hakeutumaan keskusteluun siitä mikä on tärkeää, luovuttamatonta ja mikä ehkei niinkään.

Seurakunta on nykyisellään yhä enemmän palveluiden kirkko. Sinne tullaan asioimaan; jumalanpalvelukseen, kirkollisiin toimituksiin, konserttiin, lastenkerhoon, nuorteniltaan, syömään tai harrastamaan. Monen sortin palveluja tarjoavalla seurakunnalla laadullisen kohtaamisen onnistuminen ei ole aina itsestäänselvyys. Siksi pitää olla kiinnostus kysyä ja aikaa kuulla, mitä kullekin kulkijalle ja hänen elämälleen ihan oikeasti kuuluu. Olennaista kun on palvelujen taakse ulottuva lähimmäisestä välittäminen, vieraanvaraisuus ja huolenpito.

Seurakuntatyössä laadun määre on aitojen ja todellisten kohtaamisten määrä. Siinä piilee työmme kristillinen ominaislaatu, joka erottaa toimintamme muusta mukavasta palvelusta.

 

 

Yksi kommentti

Uuden vuoden aluksi

Keskiviikkona 2. tammikuuta 2013
Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Jouluna mukavuusalueella

Keskiviikkona 19. joulukuuta 2012 | Virpi Koivisto

Monissa elämäntaidon oppaissa puhutaan hakeutumisesta epämukavuusalueelle. Minun mukavuusalueeni on istua sinfoniakonsertissa tai oopperassa, parhaimmillaan vähintään kolme tuntia putkeen ja pari kertaa viikossa. Epämukavuusaluetta taas olisi käydä jääkiekko-ottelussa tai katsoa sitä televisiosta. Arvaan että aika monella asia on juuri toisin päin.

Joulun kohdalla on vähän samoin. Osalle meistä se on vapaata ja lomaa, osalle täynnä työtä. Me papit väsymme vastaamaan kysymykseen: "Oletko jouluna työssä". Kysymykseen on sama vastaus myös monilla kanttoreilla ja suntioilla. Seurakunnan työntekijöille joulua edeltävä aika taitaa olla yksi vuoden työntäyteisimpiä jaksoja. Vastaanottojen jonot ovat pitkiä ja toimistopöytien laskupinot korkeita. Tämän joulun alla ovat kiusana lisäksi olleet sitkeät flunssat ja vilustumiset kesken kiireisimmän työrupeaman. Omien töiden lisäksi on saatu tehdä toistenkin töitä.

Työ käy raskaaksi jos sitä joutuu koko ajan tekemään omalla epämukavuusalueellaan. Jos taas aina pysyttelee vain siinä mikä on itselle mukavinta ja helpointa, ei ehkä opi uutta ja saattaa menettää paljon. Jonkinlainen tasapaino näiden kahden välillä on tavoiteltavaa.

Elämä itse vie meitä väkisin epämukavuusalueille, joille emme haluaisi mennä. Niin tapahtui meille hyvinkääläisille viime keväänä tai niin on voinut käydä monille meistä omassa elämässä joko sairauden tai menetysten vuoksi. Matka uuteen tasapainoon ei välttämättä ole helppo ja pettymykset jättävät jälkensä. Niin myös ilot ja onnistumiset jättävät omat jälkensä nekin.

Työssä viihtyy parhaiten silloin, kun saa itse olla vaikuttamassa oman työnsä sisältöön. Viihtyvyys paranee vielä, jos tulee kuulluksi ja saa palautetta. Tässähän taitaa olla myös joulun ja juhlan sisältö: omat jouluvalmistelut ovat tuota sisältöön vaikuttamista ja lahjan antaminen ja saaminen on yksi palautteen muoto. Yhdessäolo läheisten kanssa voi parhaimmillaan olla kokemus kuulluksi tulemisesta.

Toivottavasti jokaisella on mahdollisuus päästä joulun aikana hetkeksi omalle mukavuusalueelleen, hengähtää vähän ja viettää itselle sopiva, tarpeeksi mukava joulu läheisten kanssa. Jos omalla mukavuusalueella on saanut tarpeeksi viipyä, kenties sieltä uskaltaa vaikka lätkämatsiinkin. Olisiko siinä ainesta uuden vuoden lupaukseksi?

Hyvää, rauhallista joulua ja siunausta vuodelle 2013.

Yksi kommentti

Oivallista joulua!

Lauantaina 15. joulukuuta 2012

Joulun sanoma on taas keskellämme yhtä tuttuna ja muuttumattomana kuin ennenkin, mutta samalla kertaa selittämättömällä tavalla yhtä uutena ja raikkaana kuin se ensimmäinen joulu, josta jouluevankeliumi kertoo.

Mikä jouluevankeliumista oikein tekee samanaikaisesti tutun ja aina yllättävän? Ehkäpä salaisuus voisi olla siinä, että toisaalta jouluevankeliumi kuvaa realistisen arkisesti, kuinka Jumala tulee meidän keskellemme kesken kiireen ja arjen. Toisaalta Jumala kutsuu meitä katsomaan maailmaamme uudesta näkökulmasta, tutkimaan onko kaikki aina todellakin sitä miltä näyttää. Joulun ihme herättää kysymään: miksi pienestä voi tulla suurta ja miten meidän mielestämme vähäiseltä näyttävä tapahtuma voikin äkkiä kätkeä sisäänsä mittaamattomia ulottuvuuksia?

Ensimmäisen joulun tiimoilla ei ole juhlaa eikä loistoa vaan pikemminkin kuusen ympärillä pyöri aivan tavallisia, verouudistuksen paineen alla olevia virkamiehiä ja byrokraatteja sekä arvatenkin kiukkuisia verovelvollisia. Jeesuksen vanhemmatkin olivat kiireisiä oman veroilmoituksensa kanssa. Lieneekö sattumaa, että talviuniltaan herätetyn verokarhun kanssa painiminen on asetettu Jumalan toiminnan alkamisen taustaksi. Tuskinpa vain. Jouluna tuohon tuikitavalliseen arkitodellisuuteen syntyy Vapahtaja kertoakseen; älkää pelätkö, ei tässä ole kaikki, on olemassa paljon suurempaa ja paljon enemmän. Vain sen ymmärtämisestä alkaa avautua Jumalan todellisuus, armon ja rakkauden valtakunta. Oivaltamisessa piilee joulun salaisuus.

Maria ja Joosef lähtevät sieltä missä asuvat palatakseen synnyinpaikkaansa ja sukunsa kaupunkiin. Ja näin on vielä tänäkin päivänä. Jouluna palataan juurille, omien sukulaisten ja lapsuuden muistojen äärelle. Perimmäisten arvojen ääreen mennään suurella tohinalla matkustamalla mummolaan. Tai sitten sinne matkataan rauhassa, yksin, palaamalla muistoihin, takaisin aikaan, joka on ollut ja joka ei enää koskaan palaa. Joulu on tulvillaan muistoja ja tunteita, myös niiden läheisten läsnäolon kaipuuta, joita ei enää meillä ole.

Jouluna tunnistamme sen mitä olemme ja mistä tulemme. Oman matkalaisuutemme ja muukalaisuutemme todellisuuden kohtaaminen kuuluu jouluun. Silloin ymmärrämme paremmin, että joulun salaisuus paljastaa meille jotakin itsestämme ja omista tunteistamme. Se vie meidät alkuun, palauttaa olennaiseen ja johdattaa uuteen. Ja jos ihan oikeasti otamme jouluista aikaa vaikkapa vain vaaksan verran ja mietimme mikä on elämässä tärkeää ja luovuttamatonta niin pääsemme huomaamatta ainakin virstan verran lähemmäs Jumalan valtakunnan todellisuutta.

 

Ei kommentteja

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |