Tekstin koko

Blogi

Arkisto

Seurakunnan Blogit

Epäilyttävä henkilö

Sunnuntaina 13. marraskuuta 2011

Kollegani Saija kirjoitti kommelluksestaan toimituskeskustelun yhteydessä. Vaikka ympärillä on juuri nyt vakavia ja surullisia tapahtumia, kerron silti mitä melko koomista minulle tapahtui aikaisemmin syksyllä.

Eräänä arkiaamupäivänä olin alakoulun pihalla sahaamassa oppilaan pyörän lukkoa poikki. Kyllä, kaikenlaisista tilanteista sitä itsensä löytää! Valpas opettaja tietenkin oli tilanteen tasalla ja lähti ulos, kun näki ikkunasta epäilyttävän henkilön epäilyttävissä puuhissa. Hän aloitti korrektisti kysymällä, olenko aivan luvallisella asialla.

Vastasin esittäytymällä Hyvinkään seurakunnan kappalaiseksi. Sitten kerroin esiintyväni viereisen valvontakameran tallenteissa jo ennestään muutaman kerran, sillä olin koko perheen voimin jo käynyt yrittämässä irrottaa pyörää telineestä pihtien avulla. Taisin mainita vielä senkin, että rehtori kyllä tuntee minut, ja tuntee moni opettajakin. Ja totesin tietenkin myös, että pyörä kuului lapselleni, joka oli hukannut lukkoon sopivan avaimen. Opettaja uskoi minua, poistui paikalta, enkä tiedä kumpi meistä oli nolompi!

Yksi kommentti

Työ, ilo ja kutsumus

Torstaina 3. marraskuuta 2011 | Virpi Koivisto

Kysyn uudelta työtoverilta, miten hän on viihtynyt työssään. Hän vastaa, että on kokenut syvää iloa nykyisessä tehtävässään. Nyt olen oikealla paikallani, hän jatkaa. Mistä tuollainen työnilo syntyy? Tuntuu, että nykyään tapaa vain harvoin ihmisiä, jotka kokevat iloa työstään ja työssään.  Päinvastaisia barometreja on kylläkin luettavissa mihin tahansa työpaikkaan liittyen, myös seurakuntaan ja kirkkoon. Toisaalta epävarmoina aikoina monet ilmaisevat kuitenkin ilonsa myös siitä, jos ylipäätään on työpaikka ja jos sen saa pitää.

Kirkon ja seurakunnan työssä kokemus työnilosta syntyy tutkimusten mukaan ihmisten välisten kohtaamisten kautta, työtovereitten ja tiimin yhteistyön sujumisesta sekä siitä, että työssä toteutuu pyhän kohtaamisen mahdollisuus, hartaus ja hengellisyys. Ilo syntyy kun kokee sekä itsensä että oman työnsä tarpeelliseksi. "En ollut turhaan paikalla". Moni seurakunnan työntekijä iloitsee mahdollisuudesta kohdata työssään kaikenikäisiä ihmisiä.

Kirkon ja seurakunnan työhön hakeudutaan nykyään ainakin kahdella eri tavalla. Tutuin tapa on hakeutua kirkon työhön suoraan koulusta suorittamaan ammattitutkintoa ja siirtyä sen jälkeen työelämään. Vieläkin on siis nuoria, jotka "lähtevät lukemaan papiksi". Myös toisenlainen vaihtoehto on nykyään yleistynyt. Esimerkiksi teologiaa opiskelevien joukossa on enenevässä määrin opiskelijoita, joilla on jo takanaan sekä ammattitutkinto että usein myös jo melko pitkäkin työura jollakin muulla työelämän alueella kuin seurakunnassa. Insinöörit, lentoemännät, fysioterapeutit, puutarhurit ja monien muiden eri alojen ihmiset löytävät itsestään kutsumuksen papin tehtävään ja ovat sen vuoksi valmiita sekä vuosien opiskeluun että monissa tapauksissa myös palkkatason alenemiseen aikaisempaan työhön verrattuna. Kirkolle ja seurakunnalle tällaiset työntekijät ovat suuri siunaus. Samalla myös erilaiset työkulttuurit tulevat keskenään tekemisiin ja saattavat terveellä tavalla haastaa toisiaan.

Omassa työssäni on ollut ilo ohjata teologiaa opiskelevien työssäoppimisjaksoja ja kohdata kutsumustaan kyseleviä eri ikäisiä papiksi opiskelevia. Tuo sama ilo, jota alussa mainittu työtoveri koki, tulee usein vastaan opiskelijoiden raporteissa seurakuntaharjoittelusta. Kovan ja vaativan työelämän keskelläkin löytyy siis vielä myös vanhan ajan kutsumustyötä eikä työn ilokaan ole kokonaan tästä maailmasta kadonnut.

Ei kommentteja

Nuoret ovat seurakunnan tulevaisuus.

Keskiviikkona 2. marraskuuta 2011 | Outi Korppinen

Kun lupauduin kirjoittamaan blogia, ajattelin, että ehkä voin olla tällä paikalla avaamassa ikkunoita nuorten maailmaan seurakunnassa ja vähän sen ulkopuolellakin. Nuorisotyössä saan seurata vierestä sitä, miten nuorten maailma kehittyy ja mitä he toivovat aikuisilta ja elämältä ylipäänsä.

Syyskuun 24. päivä nuortenillassa olin yhdessä Hyvinkään seurakunnan lapsiasiahenkilö Jasmina Salosen kanssa kyselemässä nuorilta millaisesta seurakunnasta nuoret unelmoivat. Paikalla oli n.30-40 nuorta ja nuoret miettivät unelmaseurakuntaansa 2-5 hengen ryhmissä.

Nuorten toiveet ovat selkeitä: Vaikka nykyinen seurakunta on monella tapaa hyvä, toivovat nuoret enemmän monipuolista toimintaa ihan arkipäivään ja toisaalta mielekästä toimintaa myös sen jälkeen, kun on kasvanut isoskoulutusiän yli. Leiritoiminnan nuoret kokevat mielekkääksi. Myös yhteistyötä toisten seurakuntien kanssa toivotaan.

Jumalanpalveluselämään nuoret ottivat kantaa sen verran, että he toivovat jumalanpalvelusten olevan rennompia ja vähemmän vakavia.

Nuoret ajattelevat myös muita seurakunnan jäseniä. He ajattelevat, että seurakunnan diakoniatyötä pitäisi mainostaa enemmän, köyhien ja kodittomien auttaminen on tärkeää ja vapaaehtoistyöntekijöitä pitäisi olla enemmän. Lasten pitäisi käydä pyhäkoulussa, mutta pyhäkoulu nimenä kuulostaa liian vakavalta, joten sitä pitäisi miettiä tarkemmin. Lastenleireillä pitäisi olla leirimummoja ja -pappoja ja musiikkitapahtumia pitäisi olla enemmän. Kaikenkaikkiaan nuoret ajattelevat, että kirkon tulee olla suvaitsevainen, vastaanottava, kristillisten arvojen mukainen ja tasa-arvoinen, ja toimintaa tulee olla kaikenikäisille.

Jasmina kirjoitti nuorten toiveet puhtaaksi ja toimitti niistä yksityiskohtaisen listan seurakunnan päättäjille. On tärkeää, että nuorten toiveita ja tarpeita kuunnellaan ja että niihin myös pyritään vastaamaan jollakin tavalla. Monet asiat nuorten unelmista jo toteutuvatkin ainakin jollain tapaa, ja monet asiat ovat menossa siihen suuntaan, mitä nuoret toivovat. Nuoret ovat seurakunnan aktiivisia jäseniä ja toivottavasti he ovat sitä vielä monen kymmenen vuoden päästä. Tietenkin työntekijät kantavat vastuun siitä, millaisten rajojen sisällä toimitaan ja asioiden toteutumiseen vaikuttavat monenlaiset tekijät, eikä pienimpinä työntekijä- ja raharesurssit.

Mutta vaikka nuoret nyt ovatkin aktiivisesti nuorten toiminnassa mukana, olisi tärkeää, että he viihtyisivät ja voisivat löytää oman paikkansa seurakunnassa myös sitten, kun he ovat nuoria aikuisia, äitejä, isiä, työssäkäyviä veronmaksajia, isovanhempia. Ja että he voisivat luottaa siihen, että heittääpä elämä eteen mitä tahansa, seurakuntaan on aina ovet auki. Nämä ovat asioita, joita on hyvä pohtia aina aika ajoin kun seurakunnan toimintaa suunnitellaan, ja mietitään seurakunnan ja kirkon tulevaisuutta.

 

Ei kommentteja

Tahatonta komiikkaa toimituskeskustelussa

Perjantaina 28. lokakuuta 2011 | Saija Lottonen

Huolestunut ääni puhelimen toisessa päässä varmistaa vielä kerran: "Voinko mä todella saapua keskusteluun työvaatteissani? Kun raksalla ne eivät aina tahdo pysyä puhtaina..." Vakuutan, että sillä ei ole mitään merkitystä millaisissa vaatteissa omainen saapuu paikalle. Tärkeintä on sopia hautaukseen liittyvistä asioista ja keskustella vainajan elämästä. Ja niin me sovimme tapaamisen keskiviikoksi, heti pappien työkokouksen jälkeen. 

Työkokous kestää ja kestää... Minuuttia vaille kaksi kipitän hiki hatussa portaat alas pääoville, ettei omaisen tarvitse odotella. Mutta siellä hän kuitenkin jo istuu, neonkeltaisessa turvaliivissä ja työvaatteissa. Suunnistan miehen luo, kättelemme ja toivotan hänet tervetulleeksi työhuoneeseeni. "Ole hyvä, istu vain alas. Ajattelin sellaista, että voisimme heti ensimmäiseksi käydä hieman toimituksen kulkua läpi, ihan käytännön asioita. Tämän jälkeen kuulisin mielelläni vainajan elämästä..." Sanat jäävät leijumaan ilmaan. Mies tuolissa valahtaa valkoiseksi ja purskahtaa nauruun. "Tuota, sinulla taitaa tässä nyt olla väärä henkilö. Minä tulin allekirjoittamaan Rauhannummen kappelin urakkasopimusta, ihan vielä ei tarvitse sopia hautauskuvioista". Nauramme vedet silmissä ja kaksin kerroin. Ei ole kuulemma aiemmin miehelle vastaavaa tapahtunut. No ei ole minullekaan, vaikka kaikenlaisia koomisia tilanteita ja mokia kylläkin!

Välillä olemme kollegoiden kanssa yhdessä ihmetelleet, miten vähän loppupeleissä mokia tapahtuu (niin että olemme itse niistä tietoisia J ). Kohtaamme kuitenkin viikoittain satoja ihmisiä ns."kentällä", eli toimituksissa, kouluissa, erilaisissa tilaisuuksissa tai vaikkapa ihan kaupassa käydessämme.

Kun meiltä muutama viikko sitten työkokouksessa kysyttiin, olisimmeko innostuneita kirjoittamaan seurakunnan nettisivuille blogia, tunsin heti vahvaa kutsumusta. Ajattelin, että haluan kirjoittaa nimenomaan papin arjesta. Siitä, mitä se on toimitusten tai messujen ulkopuolella. Haluan kertoa, mistä arkinen työmme viikolla koostuu. Papin työ on erittäin monipuolista ja antoisaa. En tiedä onko olemassa mitään muuta ammattia, jossa päivittäin saa kokea kaikki elämän värit näin vahvasti. Saamme elää iloissa, suruissa, elämässä, kuolemassa, hyvässä ja pahassa.

Tulevana viikonloppuna saan elää iloissa - kastan neljä suloista vauvaa! Maltan tuskin odottaa, sillä minusta kasteet ovat ehdottomasti tämän työn parasta antia!

Yksi kommentti

Piispanvaali 4.11.2011

Tiistaina 25. lokakuuta 2011 | Ilkka Järvinen

Espoon hiippakunta saa uuden piispan 2012 helmikuun alusta. Tehtävään ovat tarjolla teologian tohtorit ja kirkkoherrat Seinäjoelta ja Leppävaarasta, Tapio Luoma ja Kalervo Salo. Molemmilla on omat kotisivut (www.tapioluoma.fi ja www.kalervosalo.info). Kannattaa käydä katsomassa.

Piispaa pääsevät valitsemaan hiippakunnan papit ja maallikkovalitsijat. Kumpikin ryhmä on saman suuruinen eli yhtä paljon teologeja ja maallikoita. Piispahan on koko hiippakunnan esipaimen ja molemmat painottavat mielestäni sitä, että tärkein työ tapahtuu seurakunnissa sekä työntekijöiden että esimerkiksi luottamushenkilöiden toimesta.

Nurmijärven rovastikunnan osalta vaali on 4.11. klo 10 Hyvinkään seurakuntakeskuksessa ja samana päivänä sitten tiedämme uuden piispan nimen. Olipa se joko Tapio tai Kalervo niin toivotamme uuden piispan tervetulleeksi hiippakuntaan ja seurakuntiin vierailemaan, aikanaan myös tänne pohjoisosaan, Hyvinkäälle.

Syksy on kääntymässä marras- ja joulukuuhun. Sinulle lukijani toivottelen pimeänä vuodenaikana jaksamista ja voimia.

 

 

 

Ei kommentteja

Onko piispa mediapersoona?

Keskiviikkona 5. lokakuuta 2011

Espoon piispaehdokkaat

 

 

 

 

 

 


Espoon hiippakuntaan, johon Hyvinkään seurakunta kuuluu, valitaan vaalilla uusi piispa 4.11.2011 nykyisen piispan Mikko Heikan jäädessä eläkkeelle. Kotimaa-lehti kirjoitti 22.9.: "Kirkko ei saa Espoon hiippakunnan uudesta paimenesta värikästä mediapersoonaa."

Vastaavia näkemyksiä esitetään usein piispanvaalien yhteydessä. Taannoin eräs toisen hiippakunnan piispaehdokas vitsaili, että ensin häntä pidettiin värittömänä, mutta sitten häntä alettiin kuvailla harmaaksi, eikä enää tarvinnut olla aivan väritön. 

Espoon piispanvaalin kaksi ehdokasta ovat Tapio Luoma ja Kalervo Salo. Molemmilla on viisaan miehen maine kirkossa, ja molemmat työskentelevät nyt kirkkoherroina. Itse en toivokaan, että uusi piispamme tunnettaisiin etukäteen värikkäänä mediapersoonana. Epäilen, ettei kukaan kovasti halua piispoiksi mediasta tuttuja ns. värikkäitä pappeja. Ensimmäisenä nimittäin tulevat mieleen kohuotsikot papeista, jotka eivät suinkaan ole nousseet otsikoihin sellaisten ominaisuuksien takia, joita piispalta edellytetään. He esiintyvät mediassa, koska ovat tehneet jotain sopimatonta tai vähintään erikoista. Toisena mieleen tulevat ne muutamat papit, jotka esiintyvät televisio-ohjelmissa tai kirjoittavat lehtiin. He esiintyvät mediassa ja usein ihan hyvällä tavalla, mutta se ei sinänsä tee heistä sopivia piispoiksi.

Olen todella iloinen, jos tuleva piispamme, kumpi se sitten ehdokkaista onkaan, tuo uskoa ja kirkon asioita mediassa esiin positiivisesti ja monipuolisesti. Olen iloinen, jos hän tulee median kautta suomalaisille yhtä tutuksi kuin tähän asti tunnetuimmat piispamme. Mutta siitä huolimatta minun mielestäni piispan valinnassa ei paina mitään, onko hän ennestään tunnettu "värikkäänä mediapersoonana". Tavallisen kirkkoherran on sitä paitsi vaikeaa olla sellainen.

Tavallisesta kirkkoherrasta, joka hoitaa hyvin työnsä, voi kuitenkin tulla hyvä piispa. Kirkkolain mukaan piispa johtaa hiippakuntansa hallintoa ja toimintaa sekä valvoo seurakuntia ja pappeja. Näiden tehtävien lisäksi piispaan kohdistuu erittäin monenlaisia muita odotuksia eri suunnilta. Yksi odotus on, että hän olisi värikäs mediapersoona. Itse en odota piispaltamme sitä. Odotan, että hän on luotettava johtaja. Piispan työ ei paljonkaan näy sellaisenaan seurakuntalaisten elämässä, mutta hänen toimintansa vaikuttaa kuitenkin siihen välillisesti. Hyvän johtajan työn hyvät seuraukset näkyvät kyllä ruohonjuuritasollakin, vaikka moni ei niitä osaa johtajaan asti jäljittää.

Jos uusi piispa avustajineen tämän lisäksi osaa käyttää työssään hyväksi mediajulkisuutta, niin se on tietenkin hyvä asia. Jos piispasta tulee mediapersoona, niin tulkoon hänestä mieluummin viisas ja vaikuttava mediapersoona kuin värikäs sellainen.

(Kuvan lähde: Kotimaa24.fi)

Ei kommentteja

Maailman muuttaja

Maanantaina 19. syyskuuta 2011
Yksi kommentti Lue koko kirjoitus

Hyvinkään Seurakunta | PL 29 (Hämeenkatu 16), 05801 Hyvinkää | puh. 040 8050 200 |