Kissa on monen kodin rakas lemmikki. Vanha sanonta toteaa, että kissa elää kiitoksesta. Mistä lie sanonta saanut alkunsa, mutta omakin kokemukseni on, että kun olet antamassa kissallesi ruokaa, se kiittää sinua jo etukäteen kiehnäämällä jaloissasi ja kenties jopa kehräämällä ruokansa syötyään.
Tämän pyhän otsikkona on Kiitollisuus. Meillä ihmisillä olisi opittavaa myös kissoilta, vaikkapa ruoastamme. Helposti me suomalaiset pidämme itsestään selvyytenä, että saamme jokapäiväisen ruokamme, toisin kuin moni kaukainen lähimmäisemme Afrikassa ja Aasiassa. Osaammeko enää siunata ruokamme ja kiittää siitä syötyämme? Körttisaarnaaja Aku Rädystä kerrotaan, että hänen ollessaan puhujamatkallaan syömässä kuppilassa ja siunatessaan ruokansa, naapuripöydän mies sanoi hänelle pilkallisesti: "Lisääntykö ruokasi siunaamalla?" Johon Aku vastasi rauhallisesti: "Eihän se lisäänny, mutta se maistuu siunattuna paremmalta."
Koko elämämme maistuu varmasti paremmalta, jos osaamme olla kiitollisia saamistamme Luojamme lahjoista, niin pienistä kuin suurista. Itse olen tänä aamuna kiitollinen muun muassa siitä, että olen saanut apua sairauteeni lääkärin määräämän lääkekuurin kautta. Terveys on yksi sellainen asia, josta emme useinkaan muista kiittää - ennen kuin sairastumme. Näin Jumala opettaa meille välistä kiitollisuutta kantapään kautta, meille kovapäisille ja -sydämisille.
Raamatussa puhutaan paljon kiittämisestä, erityisesti apostoli Paavalin kirjeissä. Tästä ylpeästä kristittyjä vainoavasta fariseuksesta tuli Jumalan koulussa nöyrä ja kiitollinen mies. Paavali joutui kärsimään käsittämättömän paljon Jeesuksen ja evankeliumin tähden, mutta vankilastakin käsin hän kehottaa "kiittämään joka tilassa" ja antamaan "kiitoksenne kaikua runsaana". Hän kehottaa uskovia myös iloitsemaan aina, varsinkin Jumalan suuresta armosta Jeesuksen sovitustyön tähden. Ilo ja kiitos ovatkin sukulaisia ja tulevat kreikankielessä samasta sananjuuresta "kharis" (karisma = armolahja). Kiitolliset ihmiset saavat kokea iloa, kun sen sijaan kiittämättömät tulevat helposti tyytymättömiksi ja katkeriksi.
Rukoilemme piispa Yrjö Sariolan sanoin: "Ylösnoussut Herramme. Iloitsemme siitä, että saamme elää jo tässä maailmassa taivaan kansalaisina. Mielemme täyttää kiitollisuus kaikista hyvistä lahjoista, joita meille joka päivä annat. Erityisesti kiitämme sinua pelastuksen lahjasta, jonka varassa pääsemme perille taivaan kirkkauteen. Ylistys Sinulle ikuisesti! Aamen."
Antti Pohjanraito
Hyvinkään seurakunnan entinen lähetyssihteeri
Kirjoitus on julkaistu Aamuposti-lehdessä 5.9.2010