3. sunnuntai loppiaisesta
Mark. 1:29-39
Tämän pyhän evankeliumitekstissä ollaan Jeesuksen opetuslasten Simonin ja Andreaksen kotona, jonne Jeesus ystävineen on pistäytynyt kylään. Jumala itse on saapunut vieraaksi. Hän on läsnä ja kohtaa meidät ihmiset sellaisina kuin olemme, ilman muotomenoja, aivan tavallisen elämän keskellä. Emme olekaan enää jokapäiväisyyden vankeja, emme ahdistusten, sairauden, huoliemme ja murheittemme kanssa yksin, vaan Jumala tulee luoksemme. Jeesuksen persoonassa Hän saapuu kaikkein omimmalle alueellemme; meidän sydämemme kotiin. Meiltä ei edellytetä omia ponnistuksia, suorituksia eikä yrityksiä pyrkiä taivaisiin, vaan Jumala tulee alas arkisen elämän keskelle, meidän luoksemme. Kun Jeesus tulee kylään, alkaa tapahtua mielenkiintoisia asioita. Elämänusko ja elämänilo nostavat päätään, lähtevät liikkeelle ja muuttuvat rakkauden teoiksi.
Kyläreissullaan Jeesus kohtaa Simonin anopin, joka on sairaana. Jeesus saapuu hänen luokseen, ojentaa kätensä ja auttaa ylös. Vapahtajan kohtaaminen parantaa. Sairauden keskelle, ihmisen monien ongelmien pelkojen ja puutteiden keskelle, saapuu Kristus, joka parantaa ja lohduttaa. Jeesus ojentaa heikolle kätensä ja antaa rohkeuden lähteä liikkeelle.
Kristuksen viesti on, että Hän auttaa eteenpäin juuri silloin, kun omat voimat eivät riitä. Hän tuo elämän vaikeuksien keskelle toivon ja vapauden ilosanoman. Jeesus saapuu rinnallemme, jos joudumme kulkemaan ahdistuksen, sairauden ja kuoleman keskellä. Sairaana oleva saa kokea, että häntä kuullaan ja ymmärretään; hänen tilanteensa otetaan vakavasti. Jumala tulee ihmisen luokse ja vierelle, ilman vaatimuksia, mukanaan armo ja anteeksianto.
Jussi K.K. Ollila
johtava sairaalapastori
Hyvinkään seurakunta
Kirjoitus on julkaistu Aamuposti-lehdessä 22.1.2012

Pastori Jussi K.K. Ollila