Pääsiäistervehdys

Pääsiäisen ilo syntyy hiljaisen viikon huokauksissa, epäröivissä askelissa surun ja kuoleman keskellä, toivossa jonka enkeli sanoittaa naisille haudalla, ”älkää pelätkö, hän ei ole enää täällä”.  

Pääsiäisen ilo on koko elämän kestävää iloa. Pääsiäisen ilo ei jää vain yhteen keväiseen viikonloppuun! Ilo jatkuu, kun mämmi ja pääsiäismunat on syöty ja rairuoho kellastunut. 

Pääsiäisen ilo syntyy juhlan odotuksesta, virpomisvitsan heilutuksesta, valmisteluista. Pääsiäisen ilo on kuitenkin totta, vaikka mitään ei olisi jaksanut tehdä. 

Pääsiäisen ilossa on ripaus salaisuutta ja pyhyyttä, joiden ymmärtämistä ei ihmismielen edes ihan täysin tarvitse tavoittaa. Pääsiäinen avautuu kasvun ihmeessä, kun rairuoho nostaa päätään mullasta. Pääsiäisen ilon näkee lapsen silmissä, kun hän löytää piilotetun munan. Ripaus pääsiäisen salaisuudesta näyttäytyy pyhällä ehtoollisella kiirastorstaina. 

Pääsiäisen ilo on se, että kuolema on voitettu eikä meidän tarvitse pelätä kuolemaa. Pitkänperjantain musta vaihtuu pääsiäisen valkoiseen ilon, toivon ja kiitoksen väriin. Jeesus kuoli meidän puolestamme ja rakensi yhteyden Jumalaan. Iloa on se, että voimme olla Jumalan lähellä.  Ilo on sitä, että emme ole yksin vaan uskovina yhdessä osa Jumalan kansaa. Ilo suurenee jaettuna, eikä sitä tarvitse piilottaa.   

Ilo muuttuu toivoksi niissä hetkissä, kun olemme epäonnistuneet ja toimineet väärin. Toivo on tietoisuutta ja uskoa siihen, että pääsiäisessä kärsimys muuttuu anteeksiannoksi ja rakkaudeksi. Rakkaus saa hymyn huulille ja ilon sydämeen.  

Pääsiäisen ilo on ymmärrystä siitä, että Jumala rakastaa meitä paljon enemmän kuin me osaamme rakastaa toisiamme tai Jumalaa. 

Siunattua pääsiäistä!  

Hanna-Leena Kevätsalo-Vuorio 

kirkkoherra 

Virren 96 säkeistössä pääsiäisen ilo tiivistyy näihin sanoihin:  

”Siis tänä riemujuhlana 
nyt kaikki iloitkaamme. 
Kun Jeesus nousi haudasta, 
elämän mekin saamme. 
Aina keskellämme on 
valo armon auringon. 
Pois väistyi yö. Halleluja, 
halleluja!”