Kaukasten aluetyö

Hanna-pappi etsii alati Jumalan kasvoja – sydän kurkottelee kohti Jumalaa rukouksen siivin ja jalat on lujasti maassa.

Mottoni on ”Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan (Ps. 105:4).”

Kenen kuva on sydämeni taulussa? Ketä katson ja kuka maalaa sydämeni taulua? ”Se, jota rakastaen katselen ja johon turvaudun sydämestäni – sen kuva heijastuu sydämeni taulussa.” Siksi katseeni kääntyy kohti Jumalaa, tahtoisin oppia tuntemaan ja rakastamaan Jumalaa yhä enemmän.

Raamatuntutkimukseni, elämänkokemukseni, tieteellinen monialainen ymmärrykseni bio-, neuro- ja aivotieteestä, psykologiasta ja dogmaattis-patristisen tutkimukseni tiivistyy tähän lauseeseen. Tein gradututkimuksni kirkkoisä Augustinuksen ihmiskäsityksestä ja millainen ihminen on Jumalan kuvana. Augustinus ja itseasiassa myös Luther päätyvät samaan tulokseen, vaikkei heidän käytettävissään olleet nykytieteen tulokset. Augustinus oli aikansa nero ja ymmärsi ihmistä kokonaisvaltaisena muuttuvana hengellis-psykofyysisenä kokonaisuutena jo 400-luvulla. Olen kouluttautunut biokemistiksi ja geeni- ja syöpätutkijana sukeltanut ihmisen kehon syvyyksiin. Juuri tätä hengellis-psykofyysis-moraalista ja sosiaalista ihmistä Jumala muuttaa, luomalla uutta sisäisyydessämme. Muutos purkautuu esiin elämässä ja teoissa. Ajatukseni ovat syntyneet koetun ja eletyn elämän ahjossa kivun ja kärsimyksen kautta. Kaikki alkoi siitä, kun Jeesus Kristus tarttui minuun ja nosti armossaan ylös syvistä vesistä. Hän näki minut ensin, armossaan pelasti ja nyt rakastaa minua koko ajan ehjemmäksi ja kokonaisemmaksi yhteydessään.

Ihminen on Jumalan kuvana kuin puhdas ja tyhjä taulun kehys, jota Jumala alkaa maalaamaan sen jälkeen, kun yhteys häneen on muodotettu. Ihminen ei ole staattinen ja pysyvä kuva, vaan dynaaminen ja jatkuvassa muutoksessa. Ihminen Jumalan kuvana uudistuu Jumalan Hengen työnä Kristuksen kuvaksi ja kaltaisuudeksi vähitellen. Itse asiassa katseemme kohde, Jeesus, on ainoa todellinen Jumalan Kuva ja Kaltaisuus. Muuttumaton Jumala muuttaa muuttuvaa minua katsellessani häntä ja uudistaa muotonsa mukaan. Kehykset luodaan Jeesuksen ihmisyydessä ja koko elämänmittaisessa ristin tiessä, nöyryyden ja hiljaisuuden oppikoulussa. Näihin kehyksiin voin tarttua uskon kautta ja ottaa mallia. Ihminen muotoutuu yhteydessä himmeänä heijastuksena Hänen kuvastaan. Siksi ei ole samantekevää vaan tärkeää on joka päivä se, mitä katselen ja mihin ajatukseni suuntaan. Jatkuva kääntyminen, parannus ja uudistuminen on tarpeellista.

Olen empaattinen, intuitiivinen, helpostilähestyttävä, iloinen, tunteellinen itkijänainen, suoraselkäinen ja ahkera pohjalainen. Samaistun herkkänä ihmisten iloihin ja suruihin ja kuljen rinnalla koko sydämestäni. Olen myös utelias ja kyselevä. Toisaalta olen pohdiskeleva ja looginen tutkijaluonne, joka viihtyy hiljaisuudessa. Parasta on yhdessäolo rakkaan perheeni mieheni Antin, lastemme Iidan ja Iivarin kanssa. Ulkoileminen yhdessä, laskettelu, elokuvat sekä lasten harrastukset ovat perheen yhteistä aikaa. Lenkkeily ja hiihto luonnon keskellä ovat balsamia sielulleni. Vapaa-aikanani kaivaudun mielelläni yhä syvämmälle Sanan aarteisiin. Luen Raamattua vertaillen keskenään nykyisiä ja alkukielisiä käännöksiä. Myös Augustinuksen ja Lutherin tekstit ja saarnat ovat rakkaita. Rukous on minulle yhtä tärkeää kuin hengittäminen ja Raamatun sanan totuudellisuus kirkastuu rukouksessa. Se kirkastuu yhä selkeämmäksi, kun elän rukouksessa ymmärtämäni asiat todeksi elämässäni.

Olen matkalla ja tarvitsen joka päivä taivaallisen Ylilääkärin parantavaa apua ja voimaa.  Koska näkemiseni ja ymmärrykseni on vajavaista, siksi rukoilen, että kuulisin ja näkisin paremmin Jumalaa ja lähimmäistä. Ja osaisin työssäni jakaa saamiani lahjoja seurakunnan hyväksi ja johdattaa seurakuntalaisia Jeesuksen luokse ja yhä syvällisempään Jumalan tuntemiseen ja rakastamiseen.

”Herra, anna armossasi kuulevat korvat, että kuulisin paremmin – tarkkaavaiset silmät, että näkisin paremmin ja kokonaisen sydämen rakastaakseni enemmän – Sinua, lähimmäistä ja itseäni.”